Juu, tänään sitten takaisin Tampereelle. Siellä on onneksi ilokseni varattu mulle yksinhuonetta. Ihanaa! :)
Kierrolla tuli tänään sen verran uutta tietoa, että hyljintää ei edelleenkän ole. Kuukauden päästä tuun tänne Helsinkiin uudestaan. Jos siihen mennessä ei edelleenkään ole minkäänlaista edistymistä hengityksessä tapahtunut, aletaan embolisaatiota eli ohivirtaussuonien tukkimista vakavissaan harkita.
En oikein tiedä, miten tähän nyt suhtautuisi. Taas yksi pitkä kuukausi sairaalassa edessä. En jotenkin jaksa uskoa, että sinä aikana tapahtuu mitään niin ihmeellistä, että pääsisin kotiin. Ja toivon, että sitten kun tänne palaan, niin se embolisaatio myös tehdään eikä enää odotella.
Onneksi nyt on edes taas tuo etappi, jota odottaa. Ja jos vaikka saisin viettää yksinhuoneessa koko tämän ajan, niin olisi kyllä mukava.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti