12.11. Maksapoli

Joskus lääkärikäyntien jälkeen jää tosi tylsä olo, joskus taas vastaanotolta poistuu hirmu hyvillä mielin. Tänään tapahtui jälkimmäinen.

Tänään oli siis ensimmäinen maksapolikäynti ihan uuden lääkärin kanssa. Edellinen lääkärihän jäi viime kerran jälkeen eläkkeelle ja hyvästeli silloin mut. Tai ei oikeastaan tämä lääkäri ihan uusi ollut, oon hänet kyllä nähnyt muutaman kerran ennen siirtoa. Ja muisti hänkin kuulemma mut.

Pieni jännitystila oli ennen polille tuloa, sillä lähdin pikkaisen liian myöhään ajamaan sairaalalle päin. Ja tietenkin sairaalalla oli sitten sellainen ruuhka, että ihan jokainen parkkipaikka oli varattu. Alkoi siinä pikkaisen jo hikikarpalot kihoamaan, kun auton kanssa pyöriskelin ympäri sairaala-aluetta ja mistään ei tuntunut yhtään paikkaa löytyvän. Onneksi lopulta yksi auto lähti juuri mun edestä ja auton parkkiin sain. Sen jälkeen juoksinkin hiki hatussa hisseille ja muutamaa minuuttia vaille varsinaista vastaanottoaikaa sain ilmottauduttua. Oikeasti mikään kiire ei olisi ollut, sillä lääkäri oli lähes puoli tuntia myöhässä.

Kun sitten lääkärin luo vihdoin pääsin, aloitti hän kyselemällä mistä maksasairaus on mulle tullut. En osannut vastata muuta, kuin että mun mielestä se on synnynnäinen vika. Ja niinhän siellä papereissa lukikin. Lisäksi lääkäri kyseli onko mulla sisaruksia ja onko heillä sama sairaus. Kerroin, että pikkusiskon omistan ja että hän on täysin terve.

Alkuselvittelyiden jälkeen kävimme lääkärin kanssa sitten lääkelistan läpi. Hieman lääkäri Alendronatia eli osteoporoosilääkitystä siinä mietiskeli ja katseli papereista, että eihän mulla enää varsinaista osteoporoosia ole, vaan osteopenia enää. Lisäksi hän ihmetteli hieman rautalääkitystäni, jota syön tällä hetkellä jatkuvana.

Lääkkeiden ihmettelyn jälkeen lääkäri sitten kysyikin yhtäkkiä, että seurustelenko mä. No enpä seurustele. Siihen lääkäri totesi, että mietti vain asiaa, kun mä kuitenkin olen jo 24-vuotias ja lasten hankkiminen tulee jossain vaiheessa eteen. Elinsiirron puolesta ei ole mitään estettä hankkia lapsia, silloin vain täytyy hieman muuttaa lääkitystä. Kysyin sitten, että entäs miten tää mun varsinainen sauraus lasten hankkimiseen vaikuttaa. Siihen lääkäri ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Kerroin sitten, että vaikka tällä hetkellä lasten hankkiminen ei todellakaan ole mitenkään ajankohtaista, niin totta kai olen asiaa aika usein mielessä pyöritellyt ja mietiskellyt, että voinko ikinä omia lapsia hankkia. Lääkäri sitten päätti, että laittaa mulle lähetteen perinnöllisyyspoliklinikalle. Ihan mahtavaa! Oon oikeasti monesti miettinyt, että tämä asia pitäisi lääkärin luona esille ottaa. En sitten kuitenkaan ole koskaan jotenkin kehdannut, kun niitä lapsia ei nyt ihan lähiaikoina ole tulossa. Mutta onpa mukava saada jonkinlainen selvyys tähänkin asiaan eikä tarvitse enää elää epätietoisuudessa.

Tämän jälkeen kävimme sitten yhdessä verikoetulokset läpi. Kaikki on ok. Lääkäri naureskeli kuinka mun ALAT eli maksa-arvo on jopa liian hyvä. Se on siis 6, kun viitearvot ovat 10-45. Krea mulla on edelleen koholla, mutta niinhän se on ollut aina. Hemoglobiini on 112 eli raudasta huolimatta matala. Tähän lääkäri sitten tarttui, sillä hänen mielestään mun anemiani ei ole rautalääkkeillä korjattavissa. Niinpä hän päätti määrätä mulle rautakokeita, joilla selvitetään raudan määrää kehossa ja jotain muuta sellaista. Näillä kokeilla ilmeisesti sitten saadaan selville, että onko mun jatkuvasta raudan syömisestä todella mitään apua. Ensi viikolla käyn niissä verikokeissa.

Lisäksi lääkäri alkoi uudestaan miettiä Alendronatia. Hän totesi mulle, että yksi ko. lääkkeen haittavaikutuksista on se, että leukaluu voi mennä kuolioon. Lisäksi viisauden hampaitten revinnän yhteydessä leukaluu voi irrota paikoiltaan jos Alendronatia on kauan syönyt. Ja mullahan mietitään tällä hetkellä viisauden hampaitten repimistä! Niinpä yhdessä lääkärin kanssa sitten päätimme, että Alendronat lopetetaan nyt ainakin vuodeksi. Lääkäri uskoi, että kun mulla enää pelkkä osteopenia on, niin pärjään kyllä kalkki + D-vitamiiniyhdistelmällä.

Lopuksi lääkäri vielä uusi tarvittavat lääkkeet ja lähetti mut hoitajan juttusille, josta sain uuden ajan toukokuulle. En muuten tiedä, missä sitä silloin asun ja mitä teen. Aika hurjaa!

Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi siis todella hyvä mieli. Harvoin tulee vastaan lääkäriä, joka noin hyvin asioihin jaksaa paneutua. Viimeksi varmaan ihopolilla. Tosi iloinen olen etenkin tuosta lähetteestä perinnöllisyyspolille. Ja tosi mukavaa, että kerrankin joku Tampereen lääkäri uskaltaa ottaa kunnolla kantaa lääkitykseen eikä jätä niitä hommia Helsingin kontolle.