Takaisin Tampereelle

Juu, tänään sitten takaisin Tampereelle. Siellä on onneksi ilokseni varattu mulle yksinhuonetta. Ihanaa! :)

Kierrolla tuli tänään sen verran uutta tietoa, että hyljintää ei edelleenkän ole. Kuukauden päästä tuun tänne Helsinkiin uudestaan. Jos siihen mennessä ei edelleenkään ole minkäänlaista edistymistä hengityksessä tapahtunut, aletaan embolisaatiota eli ohivirtaussuonien tukkimista vakavissaan harkita.

En oikein tiedä, miten tähän nyt suhtautuisi. Taas yksi pitkä kuukausi sairaalassa edessä. En jotenkin jaksa uskoa, että sinä aikana tapahtuu mitään niin ihmeellistä, että pääsisin kotiin. Ja toivon, että sitten kun tänne palaan, niin se embolisaatio myös tehdään eikä enää odotella.

Onneksi nyt on edes taas tuo etappi, jota odottaa. Ja jos vaikka saisin viettää yksinhuoneessa koko tämän ajan, niin olisi kyllä mukava.

Haaveita Helsingin suhteen

Tänään on sitten edessä lähtö Helsinkiin. Kyseessähän pitäisi olla ihan perinteinen kontrollikäynti, mutta toivon sen olevan todella paljon enemmän. En halua tulla sieltä huomenna takaisin tänne.

Eniten toivon sitä, että asiani otetaan vakavasti. En voi enää elää näin. Hapenpuute vaikuttaa jo niin moneen asiaan. Maksa-arvot heittelee ja pelkään koko ajan, mitä aivoilleni käy...

Odotteluun en enää suostu. Kuten sisko totesikin, tuskin tässä enää odottelu auttaa, kun kaksi kuukautta on jo odotettu. Toimenpide eli katetriembolisaatio pitää tehdä nyt. Olkoonkin, että siihen liittyy riskejä. Mielummin vaikka kuolen siihen kuin elän tällaista elämää sairaalassa.

Toiveeni siis on, että lääkäri toteaa embolisaation olevan ainoa vaihtoehto. Olisi myös mukavaa jos se tehtäisiin mahdollisimman pian ja sen jälkeen hengitys palautuisi nopeasti normaalisti. Ja sitten pääsisinkin jo kotiin. :)

Liikaa toiveita? Ehkä, mutta saahan sitä aina haaveilla...

Ambulanssikyyti Helsinkiin tulee klo 17. Seitsemän aikaan siis olen perillä. Toivottavasti saan hyvän huoneen ja mukavia huonekavereita. :)

Tampereella ollaan!

Huh, onpa viikossa taas ehtinyt tapahtua paljon! :)

Keuhkotutkimuksen tulokset tulivat viikon aikana eikä mitään löytynyt. Hyvä niin. Nyt vain odottelen, että luonto korjaa itsestään hengityksen kuntoon. Aikaahan se vie, mutta onneksi sain eilen sairaalasiirron Tampereelle eli lähempänä kotia ollaan. :) Helpompaa koko perheelle.

Siirtyminen Kirurgisesta sairaalasta TAYS:iin ei kuitenkaan ollut ihan niin helppoa henkisesti kuin ensin ajattelin. Kirran tilava huone vaihtui todella ahtaakasi sairaalahuoneeksi. TAYS on niin sairaalamainen verrattuna Kirran kodikkaaseen tunnelmaan. Onneksi sentään tänään sain vaihdettua keskipaikkani ikkunapaikkaan, niin näkee ulos ja on hieman enemmän tilaa vieraillekin.
Lisäksi on yllättävän vaikeata olla näin lähellä kotia, mutta ei sitten kuitenkaan pääse vielä kotiinkotiin.

Täytyy nyt vain yrittää kärsivällisesti jaksaa. Kirralla aikaa meni 5 viikkoa, täällä voi mennä saman verran. Kontrolliaika Helsinkiin on 20.9. Saa nähdä, olenko siihen mennessä päässyt kotiin. Toivottavasti... Päivät täällä täyttyvät netissä hengaamisesta, lukemisesta ja television katselusta. Mitään tutkimuksiahan mulle ei enää tehdä, olen täällä vain toipumassa ja odottamassa hapetuksen parantumista.