Odotushuoneessa sain olla ihan yksin ja lääkäri oli jopa hieman etuajassa. Eri meininki kuin Tampereella. Mitään kovin ihmeellistä ei tapahtunut. Ihan kartalla lääkäri ei tuntunut olevan jutuistani, vaan haastatteli aika paljon. Itse sain siis kertoilla tapahtumia. Täytyy myöntää, että itsellä on nykyään aina semmoinen tunne, etten oikein luota kehenkään muuhuin kuin Helsingin ja Tampereen lääkäreihin. Tyhmäähän se on, sillä ovathan nämäkin lääkärit opiskelleet ja ovat varmasti ihan yhtä päteviä.
Paljon lääkäri kyseli siitä, toimiiko oikea puoli kehostani ihan normaalisti. Sehän olisi voinut vaurioitua, jos leikkauksessa olisi jokin pieleen mennyt. Kaikki on kuitenkin ihan normaalisti. Refleksit lääkäri tutki vielä ja nekin toimivat ihan normaalisti. Kaikki oli siis ok. Mitään jatkokontrolleja ei enää tarvita. Viiden vuoden päästä on magneettikuva, jolloin katsotaan, onko uusia aneurysmia tullut lisää.
Pää voi hyvin. Se on ollut jännä huomata, että itse arven kohdalta tunto on ihan ennallaan, mutta sitten läheltä päälakea tunto on hieman muuttunut enkä ihan normaalisti pysty tuntemaan sieltä. Aika jännä juttu. Päänsärkyä ei enää leikkauksesta johtuen ole ollut. Loppuun vielä kuva arvesta, johon on jo aika kivasti hiuksia päälle kasvanut. Eipä sitä enää paljoa näy. :)
