17.10. Hammaslääkäri

Pitkästä aikaa sitä taas sai itseään niskasta kiinni sen verran, että onnistuin varaamaan itselleni hammaslääkäriajan. Tai siis oikeilla termeillä kerrottuna hammashoitaja-ajan. Tampereella tosin on kokeilussa joku monihuonemalli eli tarvittaessa hammashoitajan vastaanotolta voi päästä suoraan hammaslääkärille ilman erikseen varattua aikaa. Itse varasin juuri tämmöisen ajan, sillä ajattelin, että mun suuni kyllä tarvitsee nimenomaan hammaslääkärin tarkastuksen.

Viimeksihän oon käynyt hammaslääkärin pakeilla n. kaksi vuotta sitten. Silloin selvisi, että mulla on suussa jatkuva ientulehdus, joka johtuu lääkkeistä. Sitä on melko vaikea kitkeä pois ja koko ajan suussa se tuntuu jylläävän. Itse sitä en sen suuremmin pane merkille, mutta syksyllä tuli sellainen olo, että se olisi yhtäkkiä pahentunut. Samaan aikaan jostain syystä poskien limakalvolle alkoi ilmaantua pieniä haavaumia, jotka vähitellen siirtyivät kieleen. Näiden lisäksi kielen makunystyrät olivat inhottavan kipeitä. Siis todella kipeitä. Joka ikinen päivä joku makunystyrä oli eri kohdasta niin kipeä, että syöminen sattui ja öisin kieli piti asetella suuhun, jotta kipeä kohta ei osuisi mihinkään. Näiden jälkeen sitten yksi päivä huomasin, että kieli on täynnä keltaista katetta ja suussa maistuu metali. Seuraavana päivänä keltainen kate oli siirtynyt jo kitalakeen ja olo tuntui todella inhottavalta. Hetken silloin mietin oikeasti jo päivystykseen lähtemistä. Tietenkin myös googlailin kaikki oireet ja sain diangnoosiksi mm. suusyövän. Loppujen lopuksi tulin kuitenkin sitten siihen tulokseen, että mulla on suussa hiiva. Kaikki oireet sopivat siihen, etenkin keltainen kate. Pikku hiljaa kate ja muut oireet kuitenkin väistyivät ja kun viimein aika hammaslääkärille tuli, oli suu jo lähes kokonaan parantunut. Niinpä ei sitten koskaan selvinnyt, mikä ongelma siellä suussa hetkellisesti oli.

Ensimmäisen kerran kävin hammaslääkärillä jo lokakuun alussa. Silloin nimenomaan oli tämä monihuonemalliaika. Vastaanoton aluksi täytin lomakkeen omasta terveydestä ja siinä tietenkin mainitsin elinsiirron. Kun viimein pääsin hammashoitajan huoneeseen, niin hän lähes samantien totesi, että mun kyllä pitäisi ennen minkäänlaista toimenpidettä syödä antibioottikuuri. Kaksi vuotta sittenhän en minkäänlaista kuuria syönyt, vaikka olin kyllä semmoiseen varautunut. Nyt hammashoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kuuri on ehdottoman tärkeä. Niinpä sain uuden ajan ja reseptin antibioottiin. Hieman turhautti.

Tänään sitten kävin uudestaan hammashoitajalla. Edelliskerran hammashoitaja oli sairatunut, joten mun aikani oli sitten siirretty toiselle hoitajalle. Olisin kyllä toivonut tätä hammashoitajaa, jonka tapasin aiemmin, sillä hän tuntui oikeasti paneutuvan asiaan. Tämä, jolle nyt jouduin, oli aikamoinen hössöttäjä ja itselle tuli väkisin semmoinen olo, että hän ei oikein tunnu keskittyvän asiaan kunnolla. Hän ei esimerkiksi sanallakaan maininnut ientulehdusta, vaikka edellinen hammashoitaja totesi heti suuhun katsottuaan, että kyllä siellä sellainen on. Toki olisin voinut ottaa itse asian puheeksi, mutta annoin vain olla. Tuskin se olisi mitään hyödyttänyt, kun jo silloin kaksi vuotta sitten tuli aika selväksi, että asialle ei oikein mitään voi. Ja ilmeisesti myöskään viisauden hampaat eivät vieläkään ole tulossa, kun itse en tunne mitään eikä hammashoitajakaan niistä mitään maininnut. Niinpä vastaanotolla nyt siis vain poistettiin hammaskivi. Yllätykseksi hoitaja sanoi, että sitä ei edes ole kovin paljoa. Yleensä saan aina kuulla, että mulle sitä muodostuu melko paljon. Ehkä oon nyt onnistunut hoitamaan hampaitani paremmin.

Loppujen lopuksi en siis päässyt varsinaista hammaslääkäriä tapaamaan ollenkaan. No, pääsee ainakin halvemmalla. Nyt kun sitten vielä saisi pidettyä siitä kiinni, että kerran vuodessa suunsa käy jossain hoitamassa, niin olisi hyvä.