Neljä asiaa, jotka opin sairaalassa

Terveysrintamalla ei tällä hetkellä tapahdu mitään ihmeellistä, joten ajattelin sitten kertoa vähän kevyttä juttua tähän väliin. Sairaalassahan vietin 3 kuukautta siirron jälkeen ja sinä aikana oppi muutaman asian.

1. Opin käyttämään korvatulppia - Ennen siirtoa asuin opiskelija-asuntolassa, jossa oli tosi meluista. Yritin sillon nukkua korvatulppien kanssa, mutta ei siitä tullu mitään. Kirurgisessa sairaalassa tuli sitten eteen tilanne, jossa piti nukkua samassa huoneessa neljän mummon kanssa ja siellä kyllä tuli korvatulpille käyttöä. Siinä niitä sitten oppi käyttämään ja siitä on apua tänäkin päivänä. Asun nyt sellaisessa kerrostalossa, jossa seinät on aika paperia ja öisin voi kuulua jos minkälaista meteliä. Niinpä korvatulpat tulee tosi tarpeeseen.

2. Opin puristamaan teepussin kuivaksi - Sairaalassa join joka ilta teetä. Ensin annoin siskon aina puristaa teepussin kuivaksi, mutta jossain vaiheessa päätin opetella tekemään sen ite. On muuten hyvä taito osata! :D

3. Opin syömään parsakaalia ja pinaattikeittoa - Ennen vihasin pinaattikeittoa ja vaivoin sain sitä syötyä koulussa. Parsakaalistakaan en oo koskaan tykänny. Osastolla tuli kuitenkin kerran sitten pinaattikeittoa vastaan ja ensimmäinen reaktio oli yäk. Äiti kuitenkin vakuutti sen maistuvan hyvältä. Ja niinhän se sitten maistukin. Sen jälkeen on kotonakin tullu pinaattikeittoa syötyä ja hyvää on. Parsakaalia taas oli tosi usein ruuan lisäkkeenä ja siihenkin sitten tottui. Nykyään tykkään siitäkin.

4. Opin olemaan sairaalassa - Ennen siirtoa pisin aika sairaalassa mulla oli viikko. Vietin sen kesällä 2006, kun kärsin antibioottiripulista. Se oli ihan kauheeta aikaa. Olin just siirtyny lastenosastolta aikuisten puolelle ja jouduin olemaan mummojen kanssa samassa huoneessa. Ne meni joka ilta yheksältä nukkumaan ja kuorsas oikein urakalla. Mulla oli ihan hirvee koti-ikävä ja joka ilta itkin itteni uneen. Sen jälkeen jäi tosi pahat traumat sairaalasta. Ennen siirtoa jouduin käymään kokeissa sairaalassa ja taas siellä vierähti melkein viikko. Kyllä siinä sillonkin kyyneliä vierähti.
Siirron jälkeen sairaalassaoloon alko kuitenkin pikku hiljaa tottua. Päivät kulu, välillä oli ihan mukavaa ja välillä iski tosi kova epätoivo. Kirurgisessa sairaalassa oli ihan mukava olla, kun se ei ollut ollenkaan sairaalaimainen. Taysissakin alkoi viihtyä, ainakin sen jälkeen kun sai ihan oman huoneen. Ja niiden 3 kuukauden aikana sairaalatraumat kyllä katos tehokkaasti. Enää ei hirvitä, vaikka sairaalassa joskus pitääkin viettää yö tai pari, kun ennen se tuntui ihan maailmanlopulta.