3.11. kotisairaanhoito

Kotisairaanhoito kävi keskiviikkona ekan kerran ottamassa verikokeet. Ei menny ihan putkeen kaikki, vaan vasta yheksäs kerta toden sano ja verta saatiin putkiin. Onneks mun suonia on pistelty niin paljon, etten enää oikeestaan edes tunne neulan pistosta.

Samalla kertaa sain kausi-influenssarokotteen. Sen pistäminen sentään onnistu ilman ongelmia. :)

Seuraavan kerran kotisairaanhoito tulee ens keskiviikkona taas. Toivottavasti sillon ei tartte pistää yhtä monta kertaa. :D

Ärsyttää muuten, kun kutsuja sairaalaan putoo postilaatikosta koko ajan. Tällä viikolla oon saanu jo kolme kutsua. Helsinkiin meno on 30.11., keuhkolääkäri 15.11. ja munuaislääkäri 18.11. Ei siinä muuten mitään, mutta on ärsyttävää aina mennä ambulanssilla ja sitten poliknikalla pitää selittää, että en pärjää ilman lisähappea, joten mun täytyy päästä odottamaan sellaselle paikalle, jossa on seinähappi.

Hyviä ja huonoja uutisia

Aloitetaan huonoilla uutisilla:

Mulla oli jo ennen siirtoa niin, että aina kun liikuin vähän rankemmin, niin oikee keuhko tuli tosi kipeeks. Kipu kuitenkin hävis aika nopeesti. Siirron jälkeen Helsingissä kipu tuli jos kävelin vähän enemmän. Nyt kuitenkin parin viikon aikana kipu on tullu entistä helpommin ja jo pieni vessareissu saa sen aikaan. Maanantaina seisoin pitkään ja kipu tuli jo siitä. Ja tänään jo pelkkä istuminen aiheutti sen. Ja nyt kipu ei enää mene pois, vaan on jatkuvaa. Varsinkin syvään hengittäessä se tuntuu. Kerroin asiasta tänään lääkärille (Helsingissäkin jo silloin mainitsin, mutta eivät ottaneet mitään kantaa.) eikä hän osannut sanoa mitään. Keuhkokuva otettiin, mutta tiedän, että ei siinä mitään näy. Niin monta kertaa on mun keuhkoni syynätty. Lääkäri lupasi vielä soittaa Helsinkiin Mäkisalon Heikille ja kysyä, tietäisikö tämä, voiko tää keuhkokipu liittyyä Hepatopulmonaariseen oireyhtymään. Ite ainakin uskon ja toivon niin. Jos tää on taas joku erillinen ongelma, niin ei hyvää päivää.

Sitten niitä hyviä uutisia:

Pääsen ensi viikon keskiviikkona kotiin. :) Happirikastimet toimii hyvin ja kotisairaanhoitoasiakin on selvitetty. Ne käy mua kattomassa täällä sairaalassa jo valmiiks maanantaina.

Ja sain nyt uuden ajan Helsinkiin. Se on 20.10. Viikon siis ehdin vain olla kotona ja sitten pitää taas jo palata sairaalaan. Silloin pitää kertoa tästä keuhkokivusta vielä uudelleen ja sanoa, että jatkuvan kivun kanssa ei oo kiva elää. Jospa ne sitten ottais mut jo vakavasti ja tekisivät sen embolisaation.

Kotiinpäin

MÄ PÄÄSEN KOTIIN! :)

No en varmaan vielä tällä viikolla, mutta ens viikolla sitten. :)

Nyt mulla pauhaa tässä huoneessa kaks happirikastinta, joista saan tarpeeks happea. Tässä testataan, että varmasti pärjään niillä. Aikamoista meteliä pitävät, mutta se on pieni hinta siitä, että pääsen kotiin.

Vielä pitää selvittää myös lääkeasioita ja saada Kelasta B-lausunto Sandimmunia varten. Ja kotisairaanhoito pitää myös järjestää.

Takaraivossa tykyttää kyllä pelko siitä, että jotain pahaa tapahtuukin enkä pääsekään kotiin, mutta se taitaa kuulua asiaan. :)

Nyt pitää vaan jaksaa kärsivällisesti odotella. Ja kyllä mä jaksan. Viikko täällä ei enää tunnu missään.