Hohoijaa

Heräsin aamulla puhelinsoittoon Helsingistä. Hoitaja siellä soitteli maksaosastolta ja kyseli, että oonko tänään tulossa osastolle. Mun ois pitäny olla siellä kymmeneltä. Kerroin sitten, että viime käynnillä sovittiin, että aika perutaan ja aivojen magneettikuvaus tehdään Tampereella. Hoitaja oli tästä ihan tietämätön, mutta hyväksyi selitykseni.

Parin minuutin kuluttua puhelin soi uudestaan. Nyt Helsingistä soitti toinen hoitaja. Hän sitten ilmoitti, että kyllä mun nyt on tultava Helsinkiin magneettikuvaukseen. Enpä suostunut tulemaan. Ei todellakaan kiinnosta maata taas osastolla, kun vasta siellä olin. Hoitaja onneksi lupasi selvittää asiaa niin, että saan magneettikuvaukseen ajan Tampereelle. Lupasi soittaa vielä tän päivän aikana asiasta uudestaan, mutta eipä oo soittoa kuulunu..

Ärsyttää, kun asiat joista sovitaan ja joista mulle kerrotaan ei sitten kuitenkaan mee eteenpäin sairaalassa, vaan siellä ollaan ihan tietämättömiä kaikesta. Voisko tiedonkulku sairaalan sisällä olla vähän parempaa?

Poissaolokohtaus

Sain eilen saunassa poissaolokohtauksen.

Kaikki alko siitä, kun sängylläni riisuin vaatteet ja menin sitten vessaan. Vessasta siirryin suihkuun aika hengästyneenä. Kädet vapisi jo siinä vaiheessa hulluna ja pääsin vaivoin istumaan suihkussa olevalle penkille. Seuraava muistikuva onkin sitten siitä, kun herään suihkun lattialta ja sisko soittaa paniikissa ambulanssia. Sisko antoi puhelimen mulle ja juttelin hetken ite hätäkeskuksen tyypin kanssa. Peruin ambulanssin, sillä luulin vaan pudonneeni tuolilta. Kaikki valkeni, kun sisko puhelun jälkeen kertoi kouristuskohtauksesta, jonka olin saanut.

Kerrottiin tapahtumasta äitille, kun se tuli töistä kotiin. Se tilas ambulanssin uudestaan ja sillä sitten menin ensiapuun.

Ensiavussa otettiin verokokeita, valtimoverinäyte, EKG ja keuhkokuva. Kaikki oli ihan kunnossa ja yöksi jäin tarkkailuosastolle. Aamulla mua kävi neurologi kattomassa. Sen mukaan kohtaus saattoi johtua rajusti nostetusta Sandimmunannoksesta. Ite kyllä vähän epäilen tuota teoriaa...

Nyt oon sitten taas kotona, mutta vapinaa ilmenee heti, kun kävelen pidemmän matkan. Nyt pitää siis ottaa tosi rauhallisesti.

Kotona ollaan!

Maanantaina pääsin sairaalasta pääsin kotiin. Eipä siellä mitään muuta tapahtunu kun joka aamu otettiin verikokeet. Alat-arvo oli sunnuntaina 93 eli hyvin oli laskenut.

Lääkäri sanoi maanantaina, että he pitävät kardiologien kanssa palaverin embolisaatiosta. Kovaa vauhtia ollaan siis sitä kohti menossa. Hyvä niin, sillä eipä tää hengitys tuntuu itsestään oikein paranevan. Pikemminkin tuntuu taas, että tää ottaa takapakkia. Hengästyn taas tosi pahasti ihan pienen kävelynkin jälkeen ja alan täriseen. Eilen kaaduin vessan lattialle. Ja päätäkin särkee joka ilta.

30.11. oleva Helsingin aika nyt siis peruuntui. Seuraava aika on luultavasti joulukuussa. Aika tulee kutsulla kotiin.

Huomenna piti olla ihotautilääkärin aika, mutta se peruuntui, kun siellä ei ole happimahdollisuutta. Sovittiin sitten hoitajan kanssa niin, että seuraavan kerran kun menen osastolle, niin ihotautilääkäri tulee sinne mua kattoon. Tarkotuksena ois poistaa mun pikkuvarpaasta syylä.

Sairaalassa jälleen

Mulla oli torstaina aika munuaislääkärille. Menin taas ambulanssilla sairaalaan munuaispolille. Pääsin tarkkailuhuoneeseen odottamaan, sillä se oli ainoa paikka, josta sai happea. Lääkäri kävi mua siellä kattomassa ja kerto, että munuaisten osalta kaikki on kunnossa. Uusi aika on vasta puolen vuoden kuluttua.

Keskiviikkona otetuissa verikokeissa kuitenkin oli maksa-arvot koholla. (Alat 334.) Niinpä munuaislääkäri otti yhteyttä maksapuolen lääkäriin ja yhdessä ne soitti Helsinkiin. Lääkäri käski tulla heti Helsinkiin niin, että perjantaina voitaisiin ottaa biobsia. Niinpä sitten lähdin ambulanssilla suoraan munuaispolilta kohti Helsinkiä.

Helsingissä oon nyt sitten edelleen. Biobsiaa ei onneks perjantaina tarvinnu tehdä, sillä maksa-arvot lähti laskuun. Lääkärit kuitenkin haluaa pitää mua täällä maanantaihin asti, sillä arvoja pitää seurata. Tässä samalla on tehty lääkemuutoksia. Ja kun nyt oon täällä, niin mun ei sitten tartte tulla 30. päivä niin kuin oli suunniteltu.

Ihan ok täällä on olla, kun saan olla huoneessa yksin. Ja eilen iskä ja sisko kävi tuomassa mulle tänne tavaroita, mm. tän läppärin, niin aikakin kuluu paremmin. Torstaina oli aika tylsää, kun ei ollu edes lukemista mukana.

3.11. kotisairaanhoito

Kotisairaanhoito kävi keskiviikkona ekan kerran ottamassa verikokeet. Ei menny ihan putkeen kaikki, vaan vasta yheksäs kerta toden sano ja verta saatiin putkiin. Onneks mun suonia on pistelty niin paljon, etten enää oikeestaan edes tunne neulan pistosta.

Samalla kertaa sain kausi-influenssarokotteen. Sen pistäminen sentään onnistu ilman ongelmia. :)

Seuraavan kerran kotisairaanhoito tulee ens keskiviikkona taas. Toivottavasti sillon ei tartte pistää yhtä monta kertaa. :D

Ärsyttää muuten, kun kutsuja sairaalaan putoo postilaatikosta koko ajan. Tällä viikolla oon saanu jo kolme kutsua. Helsinkiin meno on 30.11., keuhkolääkäri 15.11. ja munuaislääkäri 18.11. Ei siinä muuten mitään, mutta on ärsyttävää aina mennä ambulanssilla ja sitten poliknikalla pitää selittää, että en pärjää ilman lisähappea, joten mun täytyy päästä odottamaan sellaselle paikalle, jossa on seinähappi.