Tulipa käytyä jälleen kerran yövuoron päälle tarkastuskäynnillä.
Lääkärinä oli tällä kertaa samainen nainen, jonka olen nähnyt viimeksi pari vuotta sitten. Jälleen aluksi muisteltiin siis yhdessä menneitä tapahtumia ja sitä, kuinka huonossa kunnolla olinkaan 9 vuotta sitten. Välillä on kyllä ihan kiva nähdä näitä lääkäreitä, jotka ovat aikoinaan mut nähneet ennen siirtoleikkausta. Lääkäri nimittäin vaikutti ihan aidosti ilahtuneelta, kun kerroin, että kaikki on edelleen tosi hyvin.
Päänsäryn tämä lääkäri otti puheeksi. Hetken hän jo tuntui miettivän, että pitäisikö siihen määrätä ihan jotain oikeaa migreenilääkettä, kun tällä hetkellä syön vain tarvittaessa Buranaa Ja Panadolia. Olisi kyllä ihan kiva kokeilla jotain muutakin, sillä noita tabletteja joudun välillä ottamaan melko monta ja silti särky saattaa pahimmillaan kestää yli vuorokauden. Toisaalta en kuitenkaan ehkä usko tämän säryn olevan varsinaista migreeniä. Päänsäryt nimittäin alkoivat vasta siirron jälkeen ja Sandimmunin haittavaikutuksiin kuuluu nimenomaan päänsärky. Kyseessä taitaa siis olla se, vaikka toki toispuoleinen särky hieman migreeniinkin viittaa. Jäykistä niskoista ei kuitenkaan ole kyse, kuten yksi lääkäri aikoinaan arveli. Se on käyty toteamassa hierojalla.
Verikokeita tietenkin tarkasteltiin jälleen. Maksa-arvot ovat edelleen aivan loistavat. Hemoglobiini tuttuun tapaan hieman matala, Krea taas pikkaisen korkea. CyA-pitoisuus oli nyt 89 ja siinä se saa ollakin.
Lääkäri kyseli myös, onko mulla perhettä tai kumppania. No ei ole. Totesi hän myös ohimennen, että heillä kyllä on maksasiirtopotilaita, jotka ovat saaneet lapsen. Jos sellaisen aikoo hankkia, asia pitää tietenkin ilmoittaa ensin hoitaville lääkäreille. Tämä olikin mulla hyvin tiedossa. Lastahan ei saa alkaa edes yrittää ennenkuin lääkärit ovat asiasta tietoisia, sillä Cellcept on ainakin sellainen lääke, että se saattaa aiheuttaa sikiössä epämuodostumia. No, nuo asiat nyt eivät ole vielä mitenkään ajankohtaisia itselle.
Niin ja kysyi lääkäri myös sitä, tiedänkö, ovatko mun munuainen ja maksa samalta luovuttajalta. Muistelen kyllä, että tällaista ei oo mulle ikinä kerrottu. Ilmeisesti kuitenkin ovat, näin lääkärikin arveli. Oon taas viime aikoina välillä ajatunut jostain syystä pohtimaan sitä asiaa, että jonkun on pitänyt kuolla, että minä oon saanut mnahdollisuuden terveeseen elämään. Eihän sitä asiaa pitäisi liikaa miettiä, mutta väkisin se joskus mieleen tulee...
Seuraava käynti maksapuolella on vuoden päästä. Verikokeita halutaan silti ottaa melko usein, 3kk välein. Onhan se hyvä, että pitävät huolta musta. Helsingin kutsua odottelen edelleen, kyllä sen varmaan olisi pitänyt jo tulla, jos heinäkuussa olisi aika sinne. Ovat ilmeisesti unohtaneet mut ihan täysin. Parin viikon päästä on sitten luomitarkastus. Toivottavasti siinä ei selviä mitään ikävää.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maksa-arvot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maksa-arvot. Näytä kaikki tekstit
perjantai 14. kesäkuuta 2019
keskiviikko 2. marraskuuta 2016
2.11. Maksapoli
Tänään oli sitten taas pitkästä aikaa poliaika maksapuolelle. Jossain vaiheessa ehdin vähän jo mielessäni kaipailla kutsua, vaikka kaikki onkin ihan hyvin. Tuntui vaan, että viime käynnistä Taysissa on niin pitkä aika. Ja niinhän siitä onkin, viimeksi helmikuussa on tullut käytyä.
Noh, tänään sitten reippaana tyttönä poljin Jopollani läpi hyytävän pakkassään Taysiin. Olin henkisesti varautunut taas pitkään odotteluun, mutta lääkäri ei onneksi ollut kuin muutaman minuutin myöhässä. Toki lääkäri oli jälleen kerran eri. Edelleen kritisoin tätä puolta aika rankasti. Varsinkin kun tuntuu, että joka ikinen kerta lääkäri on täysin uusi. Harvoin on edes siis sellainen, joka joskus olisi mua hoitanut. Tätäkään kyseistä lääkäriä en ollut koskaan nähnyt. Huoh. Olisi vain niin paljon helpompi hoitaa kaikki asiat tutun ihmisen kanssa. Onneksi käynnit ovat nyt jo pitkään olleet pelkkiä verikoetulosten katsomisia, joten siinä mielessä jatkuvalla lääkärin vaihtumisella ei ole niin väliä. Mutta voin kuvitella kuinka tämmöinen tilanne olisi rassannut silloin, kun huolia ja murheita oikeasti oli ja ne olisi joka ikinen kerta saanut selostaa jokaiselle lääkärille erikseen. Onneksi siihen aikaan vielä mua hoiti yksi ja sama lääkäri.
No niin, sitten itse asiaan. Lääkäri tosiaan kyseli ensin hieman taustoja ja tämän hetkisestä voinnista. Fyysinen vointi on mainio ja psyykkinen tulee siinä perässä. Veriarvot ovat kunnossa: hemoglobiini 108 eli tapansa mukaan hieman alhainen ja krea 101 eli tapansa mukaan hieman liian korkea. Alat 15 ja afos 66, CyA 105. Verenpaineesta jäi sen verran mieleen, että yläpaine oli 97. Ei mikään ihme, että on taas viime aikoina hieman huipannut ylös noustessa.
Veriarvojen läpikäynnin lisäksi lääkäri hieman tunnusteli vatsaa ja muistutteli influenssarokotteen otosta. Sen jälkeen olinkin sitten jo vapaa lähtemään. Seuraava kerta on joskus ensi kesänä.
Noh, tänään sitten reippaana tyttönä poljin Jopollani läpi hyytävän pakkassään Taysiin. Olin henkisesti varautunut taas pitkään odotteluun, mutta lääkäri ei onneksi ollut kuin muutaman minuutin myöhässä. Toki lääkäri oli jälleen kerran eri. Edelleen kritisoin tätä puolta aika rankasti. Varsinkin kun tuntuu, että joka ikinen kerta lääkäri on täysin uusi. Harvoin on edes siis sellainen, joka joskus olisi mua hoitanut. Tätäkään kyseistä lääkäriä en ollut koskaan nähnyt. Huoh. Olisi vain niin paljon helpompi hoitaa kaikki asiat tutun ihmisen kanssa. Onneksi käynnit ovat nyt jo pitkään olleet pelkkiä verikoetulosten katsomisia, joten siinä mielessä jatkuvalla lääkärin vaihtumisella ei ole niin väliä. Mutta voin kuvitella kuinka tämmöinen tilanne olisi rassannut silloin, kun huolia ja murheita oikeasti oli ja ne olisi joka ikinen kerta saanut selostaa jokaiselle lääkärille erikseen. Onneksi siihen aikaan vielä mua hoiti yksi ja sama lääkäri.
No niin, sitten itse asiaan. Lääkäri tosiaan kyseli ensin hieman taustoja ja tämän hetkisestä voinnista. Fyysinen vointi on mainio ja psyykkinen tulee siinä perässä. Veriarvot ovat kunnossa: hemoglobiini 108 eli tapansa mukaan hieman alhainen ja krea 101 eli tapansa mukaan hieman liian korkea. Alat 15 ja afos 66, CyA 105. Verenpaineesta jäi sen verran mieleen, että yläpaine oli 97. Ei mikään ihme, että on taas viime aikoina hieman huipannut ylös noustessa.
Veriarvojen läpikäynnin lisäksi lääkäri hieman tunnusteli vatsaa ja muistutteli influenssarokotteen otosta. Sen jälkeen olinkin sitten jo vapaa lähtemään. Seuraava kerta on joskus ensi kesänä.
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
12.11. Maksapoli
Joskus lääkärikäyntien jälkeen jää tosi tylsä olo, joskus taas vastaanotolta poistuu hirmu hyvillä mielin. Tänään tapahtui jälkimmäinen.
Tänään oli siis ensimmäinen maksapolikäynti ihan uuden lääkärin kanssa. Edellinen lääkärihän jäi viime kerran jälkeen eläkkeelle ja hyvästeli silloin mut. Tai ei oikeastaan tämä lääkäri ihan uusi ollut, oon hänet kyllä nähnyt muutaman kerran ennen siirtoa. Ja muisti hänkin kuulemma mut.
Pieni jännitystila oli ennen polille tuloa, sillä lähdin pikkaisen liian myöhään ajamaan sairaalalle päin. Ja tietenkin sairaalalla oli sitten sellainen ruuhka, että ihan jokainen parkkipaikka oli varattu. Alkoi siinä pikkaisen jo hikikarpalot kihoamaan, kun auton kanssa pyöriskelin ympäri sairaala-aluetta ja mistään ei tuntunut yhtään paikkaa löytyvän. Onneksi lopulta yksi auto lähti juuri mun edestä ja auton parkkiin sain. Sen jälkeen juoksinkin hiki hatussa hisseille ja muutamaa minuuttia vaille varsinaista vastaanottoaikaa sain ilmottauduttua. Oikeasti mikään kiire ei olisi ollut, sillä lääkäri oli lähes puoli tuntia myöhässä.
Kun sitten lääkärin luo vihdoin pääsin, aloitti hän kyselemällä mistä maksasairaus on mulle tullut. En osannut vastata muuta, kuin että mun mielestä se on synnynnäinen vika. Ja niinhän siellä papereissa lukikin. Lisäksi lääkäri kyseli onko mulla sisaruksia ja onko heillä sama sairaus. Kerroin, että pikkusiskon omistan ja että hän on täysin terve.
Alkuselvittelyiden jälkeen kävimme lääkärin kanssa sitten lääkelistan läpi. Hieman lääkäri Alendronatia eli osteoporoosilääkitystä siinä mietiskeli ja katseli papereista, että eihän mulla enää varsinaista osteoporoosia ole, vaan osteopenia enää. Lisäksi hän ihmetteli hieman rautalääkitystäni, jota syön tällä hetkellä jatkuvana.
Lääkkeiden ihmettelyn jälkeen lääkäri sitten kysyikin yhtäkkiä, että seurustelenko mä. No enpä seurustele. Siihen lääkäri totesi, että mietti vain asiaa, kun mä kuitenkin olen jo 24-vuotias ja lasten hankkiminen tulee jossain vaiheessa eteen. Elinsiirron puolesta ei ole mitään estettä hankkia lapsia, silloin vain täytyy hieman muuttaa lääkitystä. Kysyin sitten, että entäs miten tää mun varsinainen sauraus lasten hankkimiseen vaikuttaa. Siihen lääkäri ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Kerroin sitten, että vaikka tällä hetkellä lasten hankkiminen ei todellakaan ole mitenkään ajankohtaista, niin totta kai olen asiaa aika usein mielessä pyöritellyt ja mietiskellyt, että voinko ikinä omia lapsia hankkia. Lääkäri sitten päätti, että laittaa mulle lähetteen perinnöllisyyspoliklinikalle. Ihan mahtavaa! Oon oikeasti monesti miettinyt, että tämä asia pitäisi lääkärin luona esille ottaa. En sitten kuitenkaan ole koskaan jotenkin kehdannut, kun niitä lapsia ei nyt ihan lähiaikoina ole tulossa. Mutta onpa mukava saada jonkinlainen selvyys tähänkin asiaan eikä tarvitse enää elää epätietoisuudessa.
Tämän jälkeen kävimme sitten yhdessä verikoetulokset läpi. Kaikki on ok. Lääkäri naureskeli kuinka mun ALAT eli maksa-arvo on jopa liian hyvä. Se on siis 6, kun viitearvot ovat 10-45. Krea mulla on edelleen koholla, mutta niinhän se on ollut aina. Hemoglobiini on 112 eli raudasta huolimatta matala. Tähän lääkäri sitten tarttui, sillä hänen mielestään mun anemiani ei ole rautalääkkeillä korjattavissa. Niinpä hän päätti määrätä mulle rautakokeita, joilla selvitetään raudan määrää kehossa ja jotain muuta sellaista. Näillä kokeilla ilmeisesti sitten saadaan selville, että onko mun jatkuvasta raudan syömisestä todella mitään apua. Ensi viikolla käyn niissä verikokeissa.
Lisäksi lääkäri alkoi uudestaan miettiä Alendronatia. Hän totesi mulle, että yksi ko. lääkkeen haittavaikutuksista on se, että leukaluu voi mennä kuolioon. Lisäksi viisauden hampaitten revinnän yhteydessä leukaluu voi irrota paikoiltaan jos Alendronatia on kauan syönyt. Ja mullahan mietitään tällä hetkellä viisauden hampaitten repimistä! Niinpä yhdessä lääkärin kanssa sitten päätimme, että Alendronat lopetetaan nyt ainakin vuodeksi. Lääkäri uskoi, että kun mulla enää pelkkä osteopenia on, niin pärjään kyllä kalkki + D-vitamiiniyhdistelmällä.
Lopuksi lääkäri vielä uusi tarvittavat lääkkeet ja lähetti mut hoitajan juttusille, josta sain uuden ajan toukokuulle. En muuten tiedä, missä sitä silloin asun ja mitä teen. Aika hurjaa!
Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi siis todella hyvä mieli. Harvoin tulee vastaan lääkäriä, joka noin hyvin asioihin jaksaa paneutua. Viimeksi varmaan ihopolilla. Tosi iloinen olen etenkin tuosta lähetteestä perinnöllisyyspolille. Ja tosi mukavaa, että kerrankin joku Tampereen lääkäri uskaltaa ottaa kunnolla kantaa lääkitykseen eikä jätä niitä hommia Helsingin kontolle.
Tänään oli siis ensimmäinen maksapolikäynti ihan uuden lääkärin kanssa. Edellinen lääkärihän jäi viime kerran jälkeen eläkkeelle ja hyvästeli silloin mut. Tai ei oikeastaan tämä lääkäri ihan uusi ollut, oon hänet kyllä nähnyt muutaman kerran ennen siirtoa. Ja muisti hänkin kuulemma mut.
Pieni jännitystila oli ennen polille tuloa, sillä lähdin pikkaisen liian myöhään ajamaan sairaalalle päin. Ja tietenkin sairaalalla oli sitten sellainen ruuhka, että ihan jokainen parkkipaikka oli varattu. Alkoi siinä pikkaisen jo hikikarpalot kihoamaan, kun auton kanssa pyöriskelin ympäri sairaala-aluetta ja mistään ei tuntunut yhtään paikkaa löytyvän. Onneksi lopulta yksi auto lähti juuri mun edestä ja auton parkkiin sain. Sen jälkeen juoksinkin hiki hatussa hisseille ja muutamaa minuuttia vaille varsinaista vastaanottoaikaa sain ilmottauduttua. Oikeasti mikään kiire ei olisi ollut, sillä lääkäri oli lähes puoli tuntia myöhässä.
Kun sitten lääkärin luo vihdoin pääsin, aloitti hän kyselemällä mistä maksasairaus on mulle tullut. En osannut vastata muuta, kuin että mun mielestä se on synnynnäinen vika. Ja niinhän siellä papereissa lukikin. Lisäksi lääkäri kyseli onko mulla sisaruksia ja onko heillä sama sairaus. Kerroin, että pikkusiskon omistan ja että hän on täysin terve.
Alkuselvittelyiden jälkeen kävimme lääkärin kanssa sitten lääkelistan läpi. Hieman lääkäri Alendronatia eli osteoporoosilääkitystä siinä mietiskeli ja katseli papereista, että eihän mulla enää varsinaista osteoporoosia ole, vaan osteopenia enää. Lisäksi hän ihmetteli hieman rautalääkitystäni, jota syön tällä hetkellä jatkuvana.
Lääkkeiden ihmettelyn jälkeen lääkäri sitten kysyikin yhtäkkiä, että seurustelenko mä. No enpä seurustele. Siihen lääkäri totesi, että mietti vain asiaa, kun mä kuitenkin olen jo 24-vuotias ja lasten hankkiminen tulee jossain vaiheessa eteen. Elinsiirron puolesta ei ole mitään estettä hankkia lapsia, silloin vain täytyy hieman muuttaa lääkitystä. Kysyin sitten, että entäs miten tää mun varsinainen sauraus lasten hankkimiseen vaikuttaa. Siihen lääkäri ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Kerroin sitten, että vaikka tällä hetkellä lasten hankkiminen ei todellakaan ole mitenkään ajankohtaista, niin totta kai olen asiaa aika usein mielessä pyöritellyt ja mietiskellyt, että voinko ikinä omia lapsia hankkia. Lääkäri sitten päätti, että laittaa mulle lähetteen perinnöllisyyspoliklinikalle. Ihan mahtavaa! Oon oikeasti monesti miettinyt, että tämä asia pitäisi lääkärin luona esille ottaa. En sitten kuitenkaan ole koskaan jotenkin kehdannut, kun niitä lapsia ei nyt ihan lähiaikoina ole tulossa. Mutta onpa mukava saada jonkinlainen selvyys tähänkin asiaan eikä tarvitse enää elää epätietoisuudessa.
Tämän jälkeen kävimme sitten yhdessä verikoetulokset läpi. Kaikki on ok. Lääkäri naureskeli kuinka mun ALAT eli maksa-arvo on jopa liian hyvä. Se on siis 6, kun viitearvot ovat 10-45. Krea mulla on edelleen koholla, mutta niinhän se on ollut aina. Hemoglobiini on 112 eli raudasta huolimatta matala. Tähän lääkäri sitten tarttui, sillä hänen mielestään mun anemiani ei ole rautalääkkeillä korjattavissa. Niinpä hän päätti määrätä mulle rautakokeita, joilla selvitetään raudan määrää kehossa ja jotain muuta sellaista. Näillä kokeilla ilmeisesti sitten saadaan selville, että onko mun jatkuvasta raudan syömisestä todella mitään apua. Ensi viikolla käyn niissä verikokeissa.
Lisäksi lääkäri alkoi uudestaan miettiä Alendronatia. Hän totesi mulle, että yksi ko. lääkkeen haittavaikutuksista on se, että leukaluu voi mennä kuolioon. Lisäksi viisauden hampaitten revinnän yhteydessä leukaluu voi irrota paikoiltaan jos Alendronatia on kauan syönyt. Ja mullahan mietitään tällä hetkellä viisauden hampaitten repimistä! Niinpä yhdessä lääkärin kanssa sitten päätimme, että Alendronat lopetetaan nyt ainakin vuodeksi. Lääkäri uskoi, että kun mulla enää pelkkä osteopenia on, niin pärjään kyllä kalkki + D-vitamiiniyhdistelmällä.
Lopuksi lääkäri vielä uusi tarvittavat lääkkeet ja lähetti mut hoitajan juttusille, josta sain uuden ajan toukokuulle. En muuten tiedä, missä sitä silloin asun ja mitä teen. Aika hurjaa!
Kaiken kaikkiaan käynnistä jäi siis todella hyvä mieli. Harvoin tulee vastaan lääkäriä, joka noin hyvin asioihin jaksaa paneutua. Viimeksi varmaan ihopolilla. Tosi iloinen olen etenkin tuosta lähetteestä perinnöllisyyspolille. Ja tosi mukavaa, että kerrankin joku Tampereen lääkäri uskaltaa ottaa kunnolla kantaa lääkitykseen eikä jätä niitä hommia Helsingin kontolle.
perjantai 13. huhtikuuta 2012
12.4. Munuaispoli
Se oli eilen sitten taas käynti munuaispolilla. Niitten käyntien väli on 3kk. Ei kyllä tarttis mun mielestä olla niin tiheesti, mutta minkäs teet.
Lääkäri oli tapansa mukaan myöhässä, tällä kertaa puoli tuntia. Hieman siinä ketutti istuskella ja odotella, varsinkin kun aika sattu just koulupäivälle eikä sitä saanu vaihdettua.
Mitään ihmeempää ei tapahtunu. Kaikki arvot on oikein mainiot. :) Alendronaattia eli osteoporoosilääkettä vähennettiin hiukan, sillä se kuulemma ei tee kovin hyvää munuaisille. Luuntiheysmittaus pitäis tehdä, mutta kukaan lääkäri ei vaan ota sitä asiakseen. Cellceptistä eli yhdestä hyljinnänestolääkkeestä sain uuden reseptin, jossa on nyt vaihtokielto. Apteekissa se vaihdettiin viimeks halvempaan. Onneks otin vaan kuukauden annoksen sillon.
Nyt muistin myös vihdoin kysyä särkylääkkeistä. Oon miettiny, että saanko ottaa Panadolia vai Buranaa. No, lääkäri totes siihen, että he munuaispuolella suosittelevat Panadolia, mutta maksapuolella ollaan Buranan kannalla. Lopulta sain kuitenkin luvan ottaa tarvittaessa Buranaa. Hyvä niin, sillä Tramal ei auta päänsärkyyn (jota mulla on nykyään aika usein) ja lisäks se on kolmiolääke.
Käynnistä jäi ihan hyvä mieli ja kerrankin tuntu, että siitä oli jotain hyötyä. Seuraavan kerran sitten heinäkuussa, just ennen kuin meen Helsinkiin kaksvuotiskontrolliin. :)
Lääkäri oli tapansa mukaan myöhässä, tällä kertaa puoli tuntia. Hieman siinä ketutti istuskella ja odotella, varsinkin kun aika sattu just koulupäivälle eikä sitä saanu vaihdettua.
Mitään ihmeempää ei tapahtunu. Kaikki arvot on oikein mainiot. :) Alendronaattia eli osteoporoosilääkettä vähennettiin hiukan, sillä se kuulemma ei tee kovin hyvää munuaisille. Luuntiheysmittaus pitäis tehdä, mutta kukaan lääkäri ei vaan ota sitä asiakseen. Cellceptistä eli yhdestä hyljinnänestolääkkeestä sain uuden reseptin, jossa on nyt vaihtokielto. Apteekissa se vaihdettiin viimeks halvempaan. Onneks otin vaan kuukauden annoksen sillon.
Nyt muistin myös vihdoin kysyä särkylääkkeistä. Oon miettiny, että saanko ottaa Panadolia vai Buranaa. No, lääkäri totes siihen, että he munuaispuolella suosittelevat Panadolia, mutta maksapuolella ollaan Buranan kannalla. Lopulta sain kuitenkin luvan ottaa tarvittaessa Buranaa. Hyvä niin, sillä Tramal ei auta päänsärkyyn (jota mulla on nykyään aika usein) ja lisäks se on kolmiolääke.
Käynnistä jäi ihan hyvä mieli ja kerrankin tuntu, että siitä oli jotain hyötyä. Seuraavan kerran sitten heinäkuussa, just ennen kuin meen Helsinkiin kaksvuotiskontrolliin. :)
perjantai 27. tammikuuta 2012
Helsinki, Kolmiosairaala 26.-27.1.
Helsingissä ollaan puolitoistavuotis-kontrollissa. Eilen illalla tänne köröttelin ihan täpötäydessä bussissa. Onneks pysäkki on tässä ihan sairaalan vieressä, niin ei tartte eksyä missään.
Ilta meni hengaillessa ja tänään aamulla otettiin sitten verikokeet. Lääkäri kiersi ja antoi luvan pudottaa kortisoniannosta hieman. Kaikki arvot on edelleen oikein hyvät. Tänään pääsee siis lähtemään kotiin, kunhan vain ekaks saadaan tulokset lääkeainepitoisuudesta.
Hieman kyllä ärsyttää näitten ihan turhien reissujen takia Hesaan asti matkata. Tai kyllä mä ymmärrän, että täällä pitää käydä ja lääkärit haluaa nähdä sut livenä, mutta silti. Ois edes sitten se leikannut lääkäri mukana kierrolla. Tänäänkin sattu just sellanen lääkäri, jota inhoon yli kaiken.
No joo, seuraava kontrolli tänne on puolen vuoden päästä. Millonkahan nääkin alkais väheneen? Tuntuu, että täälläkin pitää liian usein käydä. Verikokeet pitää ottaa kahen viikon päästä lääkemuutoksen takia. Välillä tuntuu ettei tätä sairauttaan ja siirtoa voi millään unohtaa, kun koko ajan tulee kutsuja joko verikokeisiin tai sairaalakäynneille.
Mutta onneks on edes mukavia hoitajia. Illalla tässä oli nuori miespuolinen harjottelija ja nyt päivällä mua kävi jututtamassa sellanen jo kohta eläkeikää lähestyvä hoitaja, joka oli niin iloinen nähdessään mut näin hyväkuntoisena. :)
Ilta meni hengaillessa ja tänään aamulla otettiin sitten verikokeet. Lääkäri kiersi ja antoi luvan pudottaa kortisoniannosta hieman. Kaikki arvot on edelleen oikein hyvät. Tänään pääsee siis lähtemään kotiin, kunhan vain ekaks saadaan tulokset lääkeainepitoisuudesta.
Hieman kyllä ärsyttää näitten ihan turhien reissujen takia Hesaan asti matkata. Tai kyllä mä ymmärrän, että täällä pitää käydä ja lääkärit haluaa nähdä sut livenä, mutta silti. Ois edes sitten se leikannut lääkäri mukana kierrolla. Tänäänkin sattu just sellanen lääkäri, jota inhoon yli kaiken.
No joo, seuraava kontrolli tänne on puolen vuoden päästä. Millonkahan nääkin alkais väheneen? Tuntuu, että täälläkin pitää liian usein käydä. Verikokeet pitää ottaa kahen viikon päästä lääkemuutoksen takia. Välillä tuntuu ettei tätä sairauttaan ja siirtoa voi millään unohtaa, kun koko ajan tulee kutsuja joko verikokeisiin tai sairaalakäynneille.
Mutta onneks on edes mukavia hoitajia. Illalla tässä oli nuori miespuolinen harjottelija ja nyt päivällä mua kävi jututtamassa sellanen jo kohta eläkeikää lähestyvä hoitaja, joka oli niin iloinen nähdessään mut näin hyväkuntoisena. :)
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Pitkästä aikaa
Kylläpä onkin vierähtäny pitkä aika viime kerrasta. Mutta ehkä se on hyvä tällaisessa blogissa, sillä mitään pahaa ei oo päässy tapahtumaan.
Verikokeissa tuli koko loppuvuosi käytyä ahkeraan, kun maksa-arvot alko heitellä. Ne onneks laski heti lääkeannostusta nostamalla, mutta sitten piti vielä löytää oikea lääketasapaino. Sekin on onneksi nyt ainakin hetkeks löytyny. Toivottavasti myös pysyy tasapainossa, sillä alkaa ärsyttämään tää verikokeissa ramppaaminen. Niissä pitää nyt käydä enemmän kuin ennen siirtoa ja välillä on tosi vaikea sovitella niitä koulun kanssa yhteen. Kyllä muutenkin huomaa, että nyt kun on taas kouluun palannu, niin sairaalareissujen kanssa saa sumplia oikein urakalla, että saa ne jotenkin sopimaan koulun kanssa yhteen. Ykskään viime syksynä tulleista ajoista ei sopinu suoraan, vaan kaikki piti vaihtaa. Ammattikorkeessa kun ei voi olla kaikilta tunneilta noin vaan pois, niin kuin vielä lukiossa pysty.
Aika anonyymina oon tätä blogia kirjotellu, mutta nyt ajattelin tehdä pienen poikkeuksen ja jakaa muutaman kuvan teijän kanssa. Kaks niistä on otettu teholla, kun oon vielä ihan tajuttomassa tilassa ja hengityputkessa kiinni. Kolmas on sitten leikkaushaavasta noin pari viikkoa siirron jälkeen, kun olin jo tajuissani osastolla. Nauttikaa! (Jos näistä kuvista nyt niin voi sanoa.)
Verikokeissa tuli koko loppuvuosi käytyä ahkeraan, kun maksa-arvot alko heitellä. Ne onneks laski heti lääkeannostusta nostamalla, mutta sitten piti vielä löytää oikea lääketasapaino. Sekin on onneksi nyt ainakin hetkeks löytyny. Toivottavasti myös pysyy tasapainossa, sillä alkaa ärsyttämään tää verikokeissa ramppaaminen. Niissä pitää nyt käydä enemmän kuin ennen siirtoa ja välillä on tosi vaikea sovitella niitä koulun kanssa yhteen. Kyllä muutenkin huomaa, että nyt kun on taas kouluun palannu, niin sairaalareissujen kanssa saa sumplia oikein urakalla, että saa ne jotenkin sopimaan koulun kanssa yhteen. Ykskään viime syksynä tulleista ajoista ei sopinu suoraan, vaan kaikki piti vaihtaa. Ammattikorkeessa kun ei voi olla kaikilta tunneilta noin vaan pois, niin kuin vielä lukiossa pysty.
Aika anonyymina oon tätä blogia kirjotellu, mutta nyt ajattelin tehdä pienen poikkeuksen ja jakaa muutaman kuvan teijän kanssa. Kaks niistä on otettu teholla, kun oon vielä ihan tajuttomassa tilassa ja hengityputkessa kiinni. Kolmas on sitten leikkaushaavasta noin pari viikkoa siirron jälkeen, kun olin jo tajuissani osastolla. Nauttikaa! (Jos näistä kuvista nyt niin voi sanoa.)
torstai 17. marraskuuta 2011
Kortisonin paluu
Huoh, nyt kyllä masentaa, kuten varmaan voitte otsikosta päätellä. Kävin tänään munuaispolilla. Munuainen voi hyvin, mutta maksa-arvot olikin nyt lähteneet nousuun. Niinpä piti sitten kävellä 30 metriä gastron polin puolelle. Lääkäri oli soittanut kohonneista maksa-arvoista Helsinkiin elinsiirtolääkärille ja sieltä tuli käsky, että Sanidmmunia pitää nostaa (sya-arvo veressä vain 76) annokseen 175mg x2 (ennen 125mg x2) ja kortisoni alotetaan uudelleen annoksella 8mg. Erittäin hienoa. Juuri kun on alkanut tuntua siltä, että naama on taas oma ja turvotus on kadonnut. Nyt on siis luvassa taas itkua ja itsetunnon laskemista. :( En todellakaan kehtaa mennä kouluun sellasen pallonaaman kanssa, joka viimeks tuli. :( Pari viikkoa nyt seurataan näillä lääkemäärillä ja sitten otetaan uudestaan verikokeet. Jos maksa-arvot ei oo laskeneet, niin luvassa on reissu Helsinkiin.
Masennuksen multihuipentuma. Kestäisin kaikki muut lääkenostot, mutta en kortisonia. Miks sen pitää vaikuttaa niin rajusti mun kasvoihini?! Mutta jospa tällä kertaa ei tapahtuiskaan niin.... Pliis!
Masennuksen multihuipentuma. Kestäisin kaikki muut lääkenostot, mutta en kortisonia. Miks sen pitää vaikuttaa niin rajusti mun kasvoihini?! Mutta jospa tällä kertaa ei tapahtuiskaan niin.... Pliis!
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Helsinki, Kolmiosairaala 19.-20.4.
Nyt oli vuorossa jo 9kk kontrolli. Mihin tää aika oikein katoaa? Vaikka hyvä, että katoaa. :D
Illalla klo 19 aikaan saavuin sairaalalle. Ilokseni sain yksinhuoneen. Siinä sitten vaihdoin vaatteet, kävin vaa'alla ja söin iltapalan samalla kun kattelin Salkkareita. 12 tunnin virtsankeräys alotettiin siinä myös. Loppuilta meni koneella, vaikka netti vähän takkuilikin.
Yö meni aika huonosti, kun en millään meinannut saada unta. Aamulla kaheksan aikaan mut leikannut lääkäri tuli mua kattomaan, kun itse kierrolle se ei päässyt. Oli iloinen, että oon vihdoin hapesta päässy eroon ja sanoi, että opiskelujakin voin varmaan jatkaa jo syksyllä.
Huoneen jouduin aamupäivällä vaihtamaan, koska yksinhuoneeseen tuli teholta potilas. Ite jouduin kahden hengen huoneeseen kolmanneksi pyöräksi. En saanu kunnon paikkaa, vaan jouduin seinustalle. Huonetoverit oli kuitenkin mukavia. Toinen oli nuori tyttö ja toinen vanhempi rouva, jolle oli kuukausi sitten tehty maksansiirto. Hyljintää oli hänellä nyt epäilty. Hän kyllä näytti tosi hyväkuntoselta ajateltuna, että vain kuukausi siirrosta takana. Tosin en oikein tiiä, missä kunnossa ns. normaali maksansiirtopotilas kuukauden jälkeen on, kun itellä oli muita ongelmia.
Lääkärit kiersi kymmenen aikaan. Sain onnekseni laskea kortisonia niin, että otan sitä nyt vain joka toinen päivä 4mg. Ja lääkäri lupasi, että jos kaikki menee hyvin, niin se voidaan ehkä lopettaa ennen siskon yo-juhlia. Muita lääkemuutoksia ei tullu. Kaikki arvot oli ok. Viimeksi sovittua kardiologin konsultaatiota ei onneks sitten ollu, kun hengitys on korjaantunu itestään.
Kierron jälkeen tuli taas sama tyttö mua tapaamaan, kuka viimeksikin kävi. Jaettiin taas kokemuksia lääkkeistä, lääkäreistä ym. Oli tosi mukavaa. :) Reilu tunti juteltiin.
Puol yhden aikaan tuli sitten taksi noutamaan mua kotiin. Reissu oli oikein mukava (niin mukava kuin sairaalareissu nyt voi olla :D). Seuraavan kerran meenkin sitten jo vuositarkastukseen. Ajatella!
Illalla klo 19 aikaan saavuin sairaalalle. Ilokseni sain yksinhuoneen. Siinä sitten vaihdoin vaatteet, kävin vaa'alla ja söin iltapalan samalla kun kattelin Salkkareita. 12 tunnin virtsankeräys alotettiin siinä myös. Loppuilta meni koneella, vaikka netti vähän takkuilikin.
Yö meni aika huonosti, kun en millään meinannut saada unta. Aamulla kaheksan aikaan mut leikannut lääkäri tuli mua kattomaan, kun itse kierrolle se ei päässyt. Oli iloinen, että oon vihdoin hapesta päässy eroon ja sanoi, että opiskelujakin voin varmaan jatkaa jo syksyllä.
Huoneen jouduin aamupäivällä vaihtamaan, koska yksinhuoneeseen tuli teholta potilas. Ite jouduin kahden hengen huoneeseen kolmanneksi pyöräksi. En saanu kunnon paikkaa, vaan jouduin seinustalle. Huonetoverit oli kuitenkin mukavia. Toinen oli nuori tyttö ja toinen vanhempi rouva, jolle oli kuukausi sitten tehty maksansiirto. Hyljintää oli hänellä nyt epäilty. Hän kyllä näytti tosi hyväkuntoselta ajateltuna, että vain kuukausi siirrosta takana. Tosin en oikein tiiä, missä kunnossa ns. normaali maksansiirtopotilas kuukauden jälkeen on, kun itellä oli muita ongelmia.
Lääkärit kiersi kymmenen aikaan. Sain onnekseni laskea kortisonia niin, että otan sitä nyt vain joka toinen päivä 4mg. Ja lääkäri lupasi, että jos kaikki menee hyvin, niin se voidaan ehkä lopettaa ennen siskon yo-juhlia. Muita lääkemuutoksia ei tullu. Kaikki arvot oli ok. Viimeksi sovittua kardiologin konsultaatiota ei onneks sitten ollu, kun hengitys on korjaantunu itestään.
Kierron jälkeen tuli taas sama tyttö mua tapaamaan, kuka viimeksikin kävi. Jaettiin taas kokemuksia lääkkeistä, lääkäreistä ym. Oli tosi mukavaa. :) Reilu tunti juteltiin.
Puol yhden aikaan tuli sitten taksi noutamaan mua kotiin. Reissu oli oikein mukava (niin mukava kuin sairaalareissu nyt voi olla :D). Seuraavan kerran meenkin sitten jo vuositarkastukseen. Ajatella!
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Kotona ollaan!
Maanantaina pääsin sairaalasta pääsin kotiin. Eipä siellä mitään muuta tapahtunu kun joka aamu otettiin verikokeet. Alat-arvo oli sunnuntaina 93 eli hyvin oli laskenut.
Lääkäri sanoi maanantaina, että he pitävät kardiologien kanssa palaverin embolisaatiosta. Kovaa vauhtia ollaan siis sitä kohti menossa. Hyvä niin, sillä eipä tää hengitys tuntuu itsestään oikein paranevan. Pikemminkin tuntuu taas, että tää ottaa takapakkia. Hengästyn taas tosi pahasti ihan pienen kävelynkin jälkeen ja alan täriseen. Eilen kaaduin vessan lattialle. Ja päätäkin särkee joka ilta.
30.11. oleva Helsingin aika nyt siis peruuntui. Seuraava aika on luultavasti joulukuussa. Aika tulee kutsulla kotiin.
Huomenna piti olla ihotautilääkärin aika, mutta se peruuntui, kun siellä ei ole happimahdollisuutta. Sovittiin sitten hoitajan kanssa niin, että seuraavan kerran kun menen osastolle, niin ihotautilääkäri tulee sinne mua kattoon. Tarkotuksena ois poistaa mun pikkuvarpaasta syylä.
Lääkäri sanoi maanantaina, että he pitävät kardiologien kanssa palaverin embolisaatiosta. Kovaa vauhtia ollaan siis sitä kohti menossa. Hyvä niin, sillä eipä tää hengitys tuntuu itsestään oikein paranevan. Pikemminkin tuntuu taas, että tää ottaa takapakkia. Hengästyn taas tosi pahasti ihan pienen kävelynkin jälkeen ja alan täriseen. Eilen kaaduin vessan lattialle. Ja päätäkin särkee joka ilta.
30.11. oleva Helsingin aika nyt siis peruuntui. Seuraava aika on luultavasti joulukuussa. Aika tulee kutsulla kotiin.
Huomenna piti olla ihotautilääkärin aika, mutta se peruuntui, kun siellä ei ole happimahdollisuutta. Sovittiin sitten hoitajan kanssa niin, että seuraavan kerran kun menen osastolle, niin ihotautilääkäri tulee sinne mua kattoon. Tarkotuksena ois poistaa mun pikkuvarpaasta syylä.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Osasto gas, TAYS 18.10.10
Eilen oli siis käynti TAYS:ssa. Ambulanssi tuli aamulla klo 6.45 hakemaan kotoa. Matka meni ihan mukavasti. Ensimmäisen kerran siirron jälkeen istuin ambulanssissa enkä maannut paareilla.
Sairaalassa olin seittemän jälkeen. Sain paikan kolmen hengen huoneesta. Siinä otettiin heti verikokeet ja sen jälkeen sain sitten vain olla. Yritin nukkua, mutta sydämen lyönnit häirittivät taas oloa niin paljon, että ei siitä tullut mitään.
Aamupala tuli kahdeksan aikaan. Siinä samalla mainitsin hoitajalle, että olo ei ole kovin hyvä sydämentykytyksen takia. Niinpä hoitaja sitten tilasi EKG:n. Se tultiinkin sitten ottamaan nopeasti.
Lääkärinkierto oli kymmenen aikaan. Lääkäri katsoi ettei Vyöruusu ole enää levinnyt. Verikoearvot olivat ihan ok, maksa-arvot vähän nousussa taas. EKG:ssa ei näkynyt mitään. Ihan hyvä, mutta toisaalta todella turhauttavaa, kun tälle ongelmalle ei taas tunnu löytyvän syytä. Lääkäri myös kuunteli sydäntä ja ei sieltä mitään erikoista kuulunut.
Lääkärinkierron jälkeen sitten vain olin ja odottelin. Sydämentykytykset koveni taas ja paha mielikin siitä tuli, niin koko aamupäivä menikin sitten itkiessä. Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nää ei oo mitään tykytyskohtauksia, vaan tunnen sydämen lyönnit ihan koko ajan.
Yhden jälkeen pääsin sitten kotiin. Taas tuli ambulanssi hakemaan ja matka taittui paareilla. Ensi viikon keskiviikkona pitää mennä uudestaan taas. Ja sydänultra on ensi viikon tiistaina.
Sairaalassa olin seittemän jälkeen. Sain paikan kolmen hengen huoneesta. Siinä otettiin heti verikokeet ja sen jälkeen sain sitten vain olla. Yritin nukkua, mutta sydämen lyönnit häirittivät taas oloa niin paljon, että ei siitä tullut mitään.
Aamupala tuli kahdeksan aikaan. Siinä samalla mainitsin hoitajalle, että olo ei ole kovin hyvä sydämentykytyksen takia. Niinpä hoitaja sitten tilasi EKG:n. Se tultiinkin sitten ottamaan nopeasti.
Lääkärinkierto oli kymmenen aikaan. Lääkäri katsoi ettei Vyöruusu ole enää levinnyt. Verikoearvot olivat ihan ok, maksa-arvot vähän nousussa taas. EKG:ssa ei näkynyt mitään. Ihan hyvä, mutta toisaalta todella turhauttavaa, kun tälle ongelmalle ei taas tunnu löytyvän syytä. Lääkäri myös kuunteli sydäntä ja ei sieltä mitään erikoista kuulunut.
Lääkärinkierron jälkeen sitten vain olin ja odottelin. Sydämentykytykset koveni taas ja paha mielikin siitä tuli, niin koko aamupäivä menikin sitten itkiessä. Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nää ei oo mitään tykytyskohtauksia, vaan tunnen sydämen lyönnit ihan koko ajan.
Yhden jälkeen pääsin sitten kotiin. Taas tuli ambulanssi hakemaan ja matka taittui paareilla. Ensi viikon keskiviikkona pitää mennä uudestaan taas. Ja sydänultra on ensi viikon tiistaina.
tiistai 7. syyskuuta 2010
Uusi viikko alkanut
Taas on uusi viikko alkanut. :)
Viikonloppu meni mukavasti. Lauantaina riitti vieraita, kun aamupäivällä kävi täti, iltapäivällä eno vaimonsa kanssa ja siinä välissä vielä perhe. Kävelyreissut taittuivat perheen kanssa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa haukkaamaan raitista ilmaa parvekkeelle.
Viikonlopun aikana hankin itselleni myös Big Brothet 24/7. Olen katsonut BB:tä jo monta vuotta, mutta aina olen tyytynyt vain koosteisiin. Nyt kun makaan täällä sairaalassa ja tekemistä ei oikein ole, on ihan hauska katsella asukkaden eloa. Jotain tekemistä päivään. :D
Maksa-arvot huolettivat viikonlopun aikana, kun ne ovat taas olleet tasaisessa nousussa. Vielä eilenkin nousu jatkui, mutta tänään onneksi arvot olivat taas kääntyneet laskuun. Jos ne olisivat vielä jatkaneet nousuaan, olisi edessä ollut matka Helsinkiin biobsiaan.
Eipä tällä viikolla ole mitään ihmeellistä luvassa. Odottelua edelleen. Ensi viikolla on pään magneettikuvaus, jossa katsotaan, mitä aivoissa olevalle sienelle kuuluu. Toivottavasti se on jo hävinnyt kokonaan.
Viikonloppu meni mukavasti. Lauantaina riitti vieraita, kun aamupäivällä kävi täti, iltapäivällä eno vaimonsa kanssa ja siinä välissä vielä perhe. Kävelyreissut taittuivat perheen kanssa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa haukkaamaan raitista ilmaa parvekkeelle.
Viikonlopun aikana hankin itselleni myös Big Brothet 24/7. Olen katsonut BB:tä jo monta vuotta, mutta aina olen tyytynyt vain koosteisiin. Nyt kun makaan täällä sairaalassa ja tekemistä ei oikein ole, on ihan hauska katsella asukkaden eloa. Jotain tekemistä päivään. :D
Maksa-arvot huolettivat viikonlopun aikana, kun ne ovat taas olleet tasaisessa nousussa. Vielä eilenkin nousu jatkui, mutta tänään onneksi arvot olivat taas kääntyneet laskuun. Jos ne olisivat vielä jatkaneet nousuaan, olisi edessä ollut matka Helsinkiin biobsiaan.
Eipä tällä viikolla ole mitään ihmeellistä luvassa. Odottelua edelleen. Ensi viikolla on pään magneettikuvaus, jossa katsotaan, mitä aivoissa olevalle sienelle kuuluu. Toivottavasti se on jo hävinnyt kokonaan.
perjantai 20. elokuuta 2010
Keuhkotutkimus
Tänään tehtiin keuhkotutkimus. Tarkkaa nimeä tutkimukselle en tiedä, mutta jotain koepaloja siinä keuhkoista otettiin. Eipä ollut mikään kovin miellyttävä kokemus, vaikka kuulemma hyvin pärjäsin.
Toimenpide tehtiin teholla. Ensiksi sain unilääkettä, joka ei kyllä oikein mun kohdallani tehonnut. Lisäksi verenpaine mitattiin, sain saturaatiomittarin sormeen ja uusi kanyylikin laitettiin.
Toimenpiteen tekijät tulivat Meilahdesta. Päätekijä puudutti ensin nielun ja sen jälkeen sieltä tungettiin n. lakritsipötkön paksuinen letku keuhkoputkeen. Tuntui kamalalta ja yskitti. Refleksinomaisesti revin putkea jo pois ja sätkin jaloilla. Onneksi tutkimus kesti vain 10 minuuttia, joten kärsimystä ei tarvinnut jaksaa kovin kauaa.
Toimenpiteen jälkeen olin teholla vielä n. tunnin tarkkailussa. Unilääke alkoi siinä vaiheessa vaikuttaa ja nukuin sen tunnin. Osastolle päästyäni nukuin vielä 4 tuntia. Mitään kiinteää ruokaa en ole saanut syödä nyt illalla, vain sosekeittoja ja jogurttia.
Tässä on viikon aikana otettu myös kaksi kertaa maksabiobsia. Ensimmäisessä ei hyljintää ollut, toisen tuloksia ei ole vielä tullut. Lisäksi sydän on ultrattu. Se voi paremmin kuin kesäkuussa, sillä sen ei tarvitse enää pumpata niin suurta verimäärää. (Mullahan oli ennen leikkausta 7l verta kun normaalisti mun painoisella ihmisellä on 4,5l verta.)
Viikonlopun aikana alkaa sitten tulla tuloksia keuhkojen koepaloista. Saa nyt nähdä, miten käy. Jotenkin toivoisin, että jotain löytyisi, niin saisi tälle kaikelle syyn ja hoidon voisi aloittaa...
Toimenpide tehtiin teholla. Ensiksi sain unilääkettä, joka ei kyllä oikein mun kohdallani tehonnut. Lisäksi verenpaine mitattiin, sain saturaatiomittarin sormeen ja uusi kanyylikin laitettiin.
Toimenpiteen tekijät tulivat Meilahdesta. Päätekijä puudutti ensin nielun ja sen jälkeen sieltä tungettiin n. lakritsipötkön paksuinen letku keuhkoputkeen. Tuntui kamalalta ja yskitti. Refleksinomaisesti revin putkea jo pois ja sätkin jaloilla. Onneksi tutkimus kesti vain 10 minuuttia, joten kärsimystä ei tarvinnut jaksaa kovin kauaa.
Toimenpiteen jälkeen olin teholla vielä n. tunnin tarkkailussa. Unilääke alkoi siinä vaiheessa vaikuttaa ja nukuin sen tunnin. Osastolle päästyäni nukuin vielä 4 tuntia. Mitään kiinteää ruokaa en ole saanut syödä nyt illalla, vain sosekeittoja ja jogurttia.
Tässä on viikon aikana otettu myös kaksi kertaa maksabiobsia. Ensimmäisessä ei hyljintää ollut, toisen tuloksia ei ole vielä tullut. Lisäksi sydän on ultrattu. Se voi paremmin kuin kesäkuussa, sillä sen ei tarvitse enää pumpata niin suurta verimäärää. (Mullahan oli ennen leikkausta 7l verta kun normaalisti mun painoisella ihmisellä on 4,5l verta.)
Viikonlopun aikana alkaa sitten tulla tuloksia keuhkojen koepaloista. Saa nyt nähdä, miten käy. Jotenkin toivoisin, että jotain löytyisi, niin saisi tälle kaikelle syyn ja hoidon voisi aloittaa...
maanantai 16. elokuuta 2010
Viikonlopun tapahtumia
Onpa taas niin paljon kerrottavaa, että ihan kaikkea en taida jaksaa edes kertoa. :D
Happiongelma vaivaa edelleen eikä ole parantunut perjantaista mihinkään. :/ Lisäksi viime viikon aikana ovat maksa-arvot lähteneet pikku hiljaa kuulemma nousuun. Niinpä tänään otettiin maksabiobsia, josta sitten selviää asioita. Toivottavasti nyt ei tule mitään pahoja hyljintäreaktioita, sillä tän hengityksen kanssa on jo ihan tarpeeksi ongelmia.
Kaloreita ja juomisia seurataan tällä hetkellä todella tarkasti. Mulla on ollut kalorimäärä sellaista 600, tänään sitten jo 1600, kun oon tsempannut. Ja kuivumista on kuulemma ollu havaittavissa, mutta nyt oon sitten pyrkiny juomaankin kunnolla. Mua uhattiin jo nenämahaletkulla, niin oli pakko alkaa syödä, vaikka ei niin nälkä olekaan.
Viikonlopun aikana ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Pari kävelyreissua päivässä vessaan tein ja olin ihan kuollu. Ja kun nää hoitajien mielipiteet kävelystä on täällä niin erilaisia! Osa sanoo, että kävele, osa sanoo, että älä kävele. Välillä tuntuu, että nää hoitsut ei oikein osaa asiaansa.
Tänään tapasin viikon tauon jälkeen mut leikanneen lääkärin. Heikki Mäkisalo on nimeltään, jos se teille kenellekään mitään sanoo. :) Kehotti syömään ja muistutti mua ja äitiä siitä, että hän sanoi kyllä ennen leikkausta, että hengitys voi jonkin aikaa leikkauksen jälkeen olla huonompi kuin ennen leikkausta. Mutta vois tää kyllä alkaa pikku hiljaa parantua ja tää takapakki vois ainakin alkaa helpottaa.
Muuten olo on ihan ok. Täältä lähti tänään kotiin sellainen nainen, joka oli tosi ystävällinen. Hän oli kysynyt eilen äitiltä, että mitä voi tehdä hyväkseni. Äiti oli sanonu, että voi tuoda mulle vettä, kun ite en pysty sitä hakeen. Ja niinpä se kantoi mulle koko illan vettä. :D Ja tänään hän kävi ostamassa mulle "hoitavan kortin" ja enkelin. Ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on vielä olemassa! Tuli ihan tippa linssiin. :)
Happiongelma vaivaa edelleen eikä ole parantunut perjantaista mihinkään. :/ Lisäksi viime viikon aikana ovat maksa-arvot lähteneet pikku hiljaa kuulemma nousuun. Niinpä tänään otettiin maksabiobsia, josta sitten selviää asioita. Toivottavasti nyt ei tule mitään pahoja hyljintäreaktioita, sillä tän hengityksen kanssa on jo ihan tarpeeksi ongelmia.
Kaloreita ja juomisia seurataan tällä hetkellä todella tarkasti. Mulla on ollut kalorimäärä sellaista 600, tänään sitten jo 1600, kun oon tsempannut. Ja kuivumista on kuulemma ollu havaittavissa, mutta nyt oon sitten pyrkiny juomaankin kunnolla. Mua uhattiin jo nenämahaletkulla, niin oli pakko alkaa syödä, vaikka ei niin nälkä olekaan.
Viikonlopun aikana ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Pari kävelyreissua päivässä vessaan tein ja olin ihan kuollu. Ja kun nää hoitajien mielipiteet kävelystä on täällä niin erilaisia! Osa sanoo, että kävele, osa sanoo, että älä kävele. Välillä tuntuu, että nää hoitsut ei oikein osaa asiaansa.
Tänään tapasin viikon tauon jälkeen mut leikanneen lääkärin. Heikki Mäkisalo on nimeltään, jos se teille kenellekään mitään sanoo. :) Kehotti syömään ja muistutti mua ja äitiä siitä, että hän sanoi kyllä ennen leikkausta, että hengitys voi jonkin aikaa leikkauksen jälkeen olla huonompi kuin ennen leikkausta. Mutta vois tää kyllä alkaa pikku hiljaa parantua ja tää takapakki vois ainakin alkaa helpottaa.
Muuten olo on ihan ok. Täältä lähti tänään kotiin sellainen nainen, joka oli tosi ystävällinen. Hän oli kysynyt eilen äitiltä, että mitä voi tehdä hyväkseni. Äiti oli sanonu, että voi tuoda mulle vettä, kun ite en pysty sitä hakeen. Ja niinpä se kantoi mulle koko illan vettä. :D Ja tänään hän kävi ostamassa mulle "hoitavan kortin" ja enkelin. Ihanaa, että tuollaisia ihmisiä on vielä olemassa! Tuli ihan tippa linssiin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)