18.1. Hammaslääkäri

Mulle aina tasaisin väliajoin on eri lääkärit muistutelleet tarkastuksissa, että hammaslääkärissä pitäisi käydä vuosittain. Hammashoitajalla sain käytyä pari vuotta sitten, mutta silloin en hammaslääkäriä tavannut ollenkaan. Nyt päätin sitten korjata sen asian ja joskus viime vuoden loppupuolella viimein sain soitettua ja varattua ajan ihan lääkärille. Silloin sain tietää, että jono on puoli vuotta, mutta kyllä tämä aika tuli nopeammin.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, että hammaslääkärin vastaanotto oli ihan toisella paikkakunnalla ja yksityisellä firmalla. Mutta ilmeisesti kunta on sitten ulkoistanut hammashoidon yksityisille firmoille. Onneksi on itellä auto käytössä, muuten olisi voinut olla vähän hankalaa Ylöjärvelle päästä.

Viime kerrasta oppineena kysyin jo aikaa varatessa, että mistä saan reseptin antibioottiin, joka mun täytyy aina varmuuden vuoksi ottaa ennen mitään suun toimenpidettä. Mua ohjeistettiin, että omasta terveyskeskuksesta pitää sellainen pyytää. Hokasin kuitenkin juuri ennenkuin olin soittamassa asiasta, että mullahan on parin vuoden takaa vielä jäljellä silloin määrättyjä antibiootteja. Tarkistin vain, että lääkkeet eivät ole vanhentuneet ja pakkauksessa annetun erillisen ohjeen mukaan ne naamaan heitin.

Viime viikolla sitten vastaanotolle ajelin. Onneksi paikka löytyi aika helposti. Kaikesta jäi kuitenkin loppujen lopuksi vähän huono maku suuhun. Ensinnäkin hammaslääkäri oli jo lähtökohtaisesti vähän töykeän oloinen. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, että oonko kenties antibiootteja ottanut, vaikka elinsiirto luki sekä täyttämässäni esitietolomakkeessa että myös ilmeisesti koneella olleissa tiedoissa. Jotenkin ajattelin, että asia olisi tullut puheeksi, yleensä kun niin on.

Mulle on 2014 tehty viimeksi hammaslääkärin tarkastus ja silloin hammaslääkäri kertoi mulle, että kärsin jatkuvasta ientulehduksesta Cellcept-lääkityksen takia, jota syön hyljinnän estoon. Kyseinen lääke aiheuttaa myös ienten turvotusta, jonka kyllä huomaa ihan peilistä katsoessa. Silloin hammaslääkäri otti ihan asiakseen neuvoa mua, kuinka tulehdusta voisin koittaa jotenkin lievittää. Tämänkertainen hammaslääkäri ei sen sijaan tainnut edes tietää, että kyseistä lääkettä syön (sekin esitetolomakkeessa kyllä luki) tai sitä, että lääke aiheuttaa tulehdusta. Sain nimittäin kuulla, että pitää vaan harjata tunnollisesti, niin kyllä se tulehdus sitten poistuu. Hetken mietin, että olisko vain pitänyt sanoa, että mähän siis syön lääkitystä, joka tän kaiken aiheuttaa, mutta en sitten viitsinyt.

Vastaanotto kesti lopulta sellaisen kymmenen minuuttia. Reikiä ei edelleenkään ole, mikä on tietenkin tosi positiivinen jutu. Viisauden hampaiden alkuja ilmeisesti näkyy, mutta eivät ne vielä ole puhkeamassa. Sama juttu oli silloin neljä vuotta sitten. Hammaslääkäri kyllä totesi, että kun oon jo tämän ikäinen, niin viisaudenhampaat eivät välttämättä ikinä tule edes puhkeamaan. Eipä haittaisi yhtään.

Että sellainen käynti. Sen verran turhalta tuntui, että ihan vuoden välein en kyllä millään viitsisi ainakaan hammaslääkärillä käydä. Mielummin vaikka sitten hammashoitajalla.