lauantai 17. syyskuuta 2011

Rinnakkaisblogi

Päätin luoda tämän blogin rinnalle uuden blogin, jossa jaan normaalia elämääni, nyt kun se vihdoin on alkanut. Siellä siis kirjottelen kaikkea tylsää ja tavallista. :D Sairausjutut jätän tän blogin puolelle. Linkki löytyy oikeasta yläkulmasta.

Tervetuloa lukemaan! :)

tiistai 13. syyskuuta 2011

12.9. Hengityspoli

Eilen oli toivottavasti elämäni viimenen reissu hengityspolille. Olipa muuten ihanaa mennä sinne ilman happirikastimia.

Hoitaja oli ensin vähän yllättynyt, kun tulin ilman rikastimia. Mutta saturaatio näytti niin hyvältä, että hänkin ymmärssi etten niitä enää tartte. Saturaatio pyöri siis 98 paikkeilla eikä valtimoverinäytettä onneks tarvinnu ottaa. Yöoksimetri, jota olin pitäny edellisen yön, näytti myös hyviä arvoja. Yön saturaation keskiarvo oli sekin 98.

Kävelytestikin vielä tehtiin. Pelotti ensin vähän, että mitä jos saturaatio kuitenkin laskee vielä alle sallitun 90. Varsinkin, kun hoitaja sanoi, että jos niin tapahtuu, niin sitten pitää kattoa, mikä lisähappivirtaus olis sopiva. Tuli pelko siitä, että joudun jättään koulun kesken jos tarttenkin lisähappee. Mutta ei onneks niin käyny, vaan saturaatio pysyi koko ajan 97 kohdalla. Kyllä tuntu hyvältä ja fysioterapeutti, joka kävelytestin teki, oli myös erittäin onnellinen. Hän teki myös ensimmäisen kävelytestin ja sillonhan tilanne oli vähän toinen. Saturaatio laski 50:neen ja 6 minuutin kävely tuntui tosi raskaalta.

Kävelytestin jälkeen sain sitten luvan lähteä kotiin. Kaikki oli siis erinomaisesti. :) On tähän kyllä pitkä ja tosi vaikee matka kuljettu, mutta onneks kaikki käänty lopulta ihan hyvin. Nyt voin jatkaa elämää hyvillä mielin ja poistaa sairauksistani Hepatopulmonaarisen syndrooman. :)

lauantai 3. syyskuuta 2011

Tuntemuksia koulun alusta

Oon ehtiny pari päivää olla nyt koulussa ja on kyllä ollu mukavaa. :) Oon tässä näitten päivien aikana tajunnu, että kyllä tällanen normaalielämä on paljon kivempaa kuin ainainen kotona makaaminen, vaikka viime viikolla vielä tuntu, etten ehkä haluakaan takasin opiskelemaan.

Omaan asuntoonkin muutto on ollu ihanaa. Oma rauha on kaivattua ja nyt saa tehdä just sitä mitä haluaa. Kämppäkin on kiva ja rauhallinen. Kyllä tykkään. :)

Vähän harmaita hiuksia aiheuttaa ongelmat kurssien kanssa, kun oon sillon kaks vuotta sitten syksyllä käyny niitä. Mutta kai se siitä opettajien avulla selviää.

Ekana päivänä tuntu vähän pahalta nähdä vanhoja luokkakavereita ja huomata kuinka pitkällä ne on jo opinnoissaan. Tuli sellanen olo, että oonko oikeesti muka näin kauan ollu poissa täältä.

Tykkään meijän nykysestä luokasta enemmän kuin entisestä. Oon löytäny samanhenkisiä ihmisiä paremmin kuin sillon viimeks. Niitten ansioista tuntuu jopa siltä etten haluais olla koulusta poissa ollenkaan. :D

Tässä kuussa mulla on kolme sairaalakäyntiä ja ne vähän stressaa, kun pitää matkustella edestakasin ja olla pois. Oon myös alannu pelkään, että jos turvotus johtuukin jostain tosi vakavasta ja jouduin jättään koulun taas kesken. En todellakaan haluais sitä, sillä nyt kaikki tuntuu vihdoin menevän hyvin.

Toivottavasti asiat tästä nyt selkiintyis, saisin sairaalakäynnit alta pois, turvotukselle löytyis joku harmiton syy ja voisin keskittyä täysillä opiskeluun.

Jooh, aika ajatuksenvirtaa tää kirjotus. Koittakaa ymmärtää jotain. :D

torstai 1. syyskuuta 2011

30.8. Munuaispoli

Tässä syksyn aikana tutkitaan munuaisten toiminta nyt oikein kunnolla. Ensimmäinen asia, mikä tutkimuksiin kuuluu, on joheksolkoe.

Aamu alkoi runsaalla nesteen juomisella. Sairaalassa ensimmäiseksi tiputettiin suoneen jodia. Sen jälkeen sai tehdä mitä halusi kahden tunnin ajan. Ite istuin kahvilassa ja söin aamupalaa. Kahden tunnin kuluttua otettiin ensimmäinen verikoe. Sen jälkeen piti kuluttaa aikaa seuraavat kaksi tuntia, jonka jälkeen oli toisen verikokeen vuoro.

Verikokeista näkyy, miten jodi poistuu kehosta eli miten munuaiset toimivat. Ainakin näin oon ymmärtänyt. Toivoisin, että tästä kokeesta vois löytyä syy turvotukselle, joka pahenee koko ajan. Selän turvotus ei enää laske yön aikana pois ja nilkatkin alkaa taas olla aika pahassa kunnossa. :( Kyllä harmittaa ja tuntuu tosi ikävältä. Mutta pakko kestää ja kovistella lääkäriä ensi maanantaina, kun on soittoaika.