18.1. Hammaslääkäri

Mulle aina tasaisin väliajoin on eri lääkärit muistutelleet tarkastuksissa, että hammaslääkärissä pitäisi käydä vuosittain. Hammashoitajalla sain käytyä pari vuotta sitten, mutta silloin en hammaslääkäriä tavannut ollenkaan. Nyt päätin sitten korjata sen asian ja joskus viime vuoden loppupuolella viimein sain soitettua ja varattua ajan ihan lääkärille. Silloin sain tietää, että jono on puoli vuotta, mutta kyllä tämä aika tuli nopeammin.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, että hammaslääkärin vastaanotto oli ihan toisella paikkakunnalla ja yksityisellä firmalla. Mutta ilmeisesti kunta on sitten ulkoistanut hammashoidon yksityisille firmoille. Onneksi on itellä auto käytössä, muuten olisi voinut olla vähän hankalaa Ylöjärvelle päästä.

Viime kerrasta oppineena kysyin jo aikaa varatessa, että mistä saan reseptin antibioottiin, joka mun täytyy aina varmuuden vuoksi ottaa ennen mitään suun toimenpidettä. Mua ohjeistettiin, että omasta terveyskeskuksesta pitää sellainen pyytää. Hokasin kuitenkin juuri ennenkuin olin soittamassa asiasta, että mullahan on parin vuoden takaa vielä jäljellä silloin määrättyjä antibiootteja. Tarkistin vain, että lääkkeet eivät ole vanhentuneet ja pakkauksessa annetun erillisen ohjeen mukaan ne naamaan heitin.

Viime viikolla sitten vastaanotolle ajelin. Onneksi paikka löytyi aika helposti. Kaikesta jäi kuitenkin loppujen lopuksi vähän huono maku suuhun. Ensinnäkin hammaslääkäri oli jo lähtökohtaisesti vähän töykeän oloinen. Hän ei missään vaiheessa kysynyt, että oonko kenties antibiootteja ottanut, vaikka elinsiirto luki sekä täyttämässäni esitietolomakkeessa että myös ilmeisesti koneella olleissa tiedoissa. Jotenkin ajattelin, että asia olisi tullut puheeksi, yleensä kun niin on.

Mulle on 2014 tehty viimeksi hammaslääkärin tarkastus ja silloin hammaslääkäri kertoi mulle, että kärsin jatkuvasta ientulehduksesta Cellcept-lääkityksen takia, jota syön hyljinnän estoon. Kyseinen lääke aiheuttaa myös ienten turvotusta, jonka kyllä huomaa ihan peilistä katsoessa. Silloin hammaslääkäri otti ihan asiakseen neuvoa mua, kuinka tulehdusta voisin koittaa jotenkin lievittää. Tämänkertainen hammaslääkäri ei sen sijaan tainnut edes tietää, että kyseistä lääkettä syön (sekin esitetolomakkeessa kyllä luki) tai sitä, että lääke aiheuttaa tulehdusta. Sain nimittäin kuulla, että pitää vaan harjata tunnollisesti, niin kyllä se tulehdus sitten poistuu. Hetken mietin, että olisko vain pitänyt sanoa, että mähän siis syön lääkitystä, joka tän kaiken aiheuttaa, mutta en sitten viitsinyt.

Vastaanotto kesti lopulta sellaisen kymmenen minuuttia. Reikiä ei edelleenkään ole, mikä on tietenkin tosi positiivinen jutu. Viisauden hampaiden alkuja ilmeisesti näkyy, mutta eivät ne vielä ole puhkeamassa. Sama juttu oli silloin neljä vuotta sitten. Hammaslääkäri kyllä totesi, että kun oon jo tämän ikäinen, niin viisaudenhampaat eivät välttämättä ikinä tule edes puhkeamaan. Eipä haittaisi yhtään.

Että sellainen käynti. Sen verran turhalta tuntui, että ihan vuoden välein en kyllä millään viitsisi ainakaan hammaslääkärillä käydä. Mielummin vaikka sitten hammashoitajalla.

17.10. Hammaslääkäri

Pitkästä aikaa sitä taas sai itseään niskasta kiinni sen verran, että onnistuin varaamaan itselleni hammaslääkäriajan. Tai siis oikeilla termeillä kerrottuna hammashoitaja-ajan. Tampereella tosin on kokeilussa joku monihuonemalli eli tarvittaessa hammashoitajan vastaanotolta voi päästä suoraan hammaslääkärille ilman erikseen varattua aikaa. Itse varasin juuri tämmöisen ajan, sillä ajattelin, että mun suuni kyllä tarvitsee nimenomaan hammaslääkärin tarkastuksen.

Viimeksihän oon käynyt hammaslääkärin pakeilla n. kaksi vuotta sitten. Silloin selvisi, että mulla on suussa jatkuva ientulehdus, joka johtuu lääkkeistä. Sitä on melko vaikea kitkeä pois ja koko ajan suussa se tuntuu jylläävän. Itse sitä en sen suuremmin pane merkille, mutta syksyllä tuli sellainen olo, että se olisi yhtäkkiä pahentunut. Samaan aikaan jostain syystä poskien limakalvolle alkoi ilmaantua pieniä haavaumia, jotka vähitellen siirtyivät kieleen. Näiden lisäksi kielen makunystyrät olivat inhottavan kipeitä. Siis todella kipeitä. Joka ikinen päivä joku makunystyrä oli eri kohdasta niin kipeä, että syöminen sattui ja öisin kieli piti asetella suuhun, jotta kipeä kohta ei osuisi mihinkään. Näiden jälkeen sitten yksi päivä huomasin, että kieli on täynnä keltaista katetta ja suussa maistuu metali. Seuraavana päivänä keltainen kate oli siirtynyt jo kitalakeen ja olo tuntui todella inhottavalta. Hetken silloin mietin oikeasti jo päivystykseen lähtemistä. Tietenkin myös googlailin kaikki oireet ja sain diangnoosiksi mm. suusyövän. Loppujen lopuksi tulin kuitenkin sitten siihen tulokseen, että mulla on suussa hiiva. Kaikki oireet sopivat siihen, etenkin keltainen kate. Pikku hiljaa kate ja muut oireet kuitenkin väistyivät ja kun viimein aika hammaslääkärille tuli, oli suu jo lähes kokonaan parantunut. Niinpä ei sitten koskaan selvinnyt, mikä ongelma siellä suussa hetkellisesti oli.

Ensimmäisen kerran kävin hammaslääkärillä jo lokakuun alussa. Silloin nimenomaan oli tämä monihuonemalliaika. Vastaanoton aluksi täytin lomakkeen omasta terveydestä ja siinä tietenkin mainitsin elinsiirron. Kun viimein pääsin hammashoitajan huoneeseen, niin hän lähes samantien totesi, että mun kyllä pitäisi ennen minkäänlaista toimenpidettä syödä antibioottikuuri. Kaksi vuotta sittenhän en minkäänlaista kuuria syönyt, vaikka olin kyllä semmoiseen varautunut. Nyt hammashoitaja oli kuitenkin sitä mieltä, että kuuri on ehdottoman tärkeä. Niinpä sain uuden ajan ja reseptin antibioottiin. Hieman turhautti.

Tänään sitten kävin uudestaan hammashoitajalla. Edelliskerran hammashoitaja oli sairatunut, joten mun aikani oli sitten siirretty toiselle hoitajalle. Olisin kyllä toivonut tätä hammashoitajaa, jonka tapasin aiemmin, sillä hän tuntui oikeasti paneutuvan asiaan. Tämä, jolle nyt jouduin, oli aikamoinen hössöttäjä ja itselle tuli väkisin semmoinen olo, että hän ei oikein tunnu keskittyvän asiaan kunnolla. Hän ei esimerkiksi sanallakaan maininnut ientulehdusta, vaikka edellinen hammashoitaja totesi heti suuhun katsottuaan, että kyllä siellä sellainen on. Toki olisin voinut ottaa itse asian puheeksi, mutta annoin vain olla. Tuskin se olisi mitään hyödyttänyt, kun jo silloin kaksi vuotta sitten tuli aika selväksi, että asialle ei oikein mitään voi. Ja ilmeisesti myöskään viisauden hampaat eivät vieläkään ole tulossa, kun itse en tunne mitään eikä hammashoitajakaan niistä mitään maininnut. Niinpä vastaanotolla nyt siis vain poistettiin hammaskivi. Yllätykseksi hoitaja sanoi, että sitä ei edes ole kovin paljoa. Yleensä saan aina kuulla, että mulle sitä muodostuu melko paljon. Ehkä oon nyt onnistunut hoitamaan hampaitani paremmin.

Loppujen lopuksi en siis päässyt varsinaista hammaslääkäriä tapaamaan ollenkaan. No, pääsee ainakin halvemmalla. Nyt kun sitten vielä saisi pidettyä siitä kiinni, että kerran vuodessa suunsa käy jossain hoitamassa, niin olisi hyvä.

2.12. Hammaslääkäri

Kävin elokuussa hammaslääkärillä ja silloin hammaslääkäri päätti, että laittaa lähetteen Kanta-Hämeen keskussairaalaan, jossa viisauden hampaitteni tila voidaan tarkastaa paremmin. Ne nimittäin ovat kyllä sieltä tulollaan. Mun tapauksessa niiden poistoa ei vain voi hoitaa terveyskeskustasoisesti, vaan vaaditaan keskussairaalatasoista hoitoa.

Koska silloin elokuun käynnillä mulla oli lopussa jo niin kiire töihin, en ehtinyt lääkärille sanoa, että tee lähete mielummin Taysiin, kun siellä mun kaikki muukin hoitoni tapahtuu. Enkä sitten myöskään laiskana ihmisenä jaksanut soitella Kanta-Hämeeseen, kun kutsu sinne syksyllä saapui. Niinpä eilen matkustin bussilla Hämeenlinnaan.

Busseja täältä ei Hämeenlinnaan ihan kauhean usein mene, joten piti sitten mennä bussilla, joka oli perillä jo klo 12, vaikka aika hammaslääkärille oli vasta 13.15. Mutta oikeastaan oli vain hyvä, että olin noin ajoissa Hämeenlinnassa, koska sairaalahan ei todellakaan ole ihan keskustassa. Varmasti sinne menisi paikallisbusseja, mutta minäpä reippaana tyttönä päätin kävellä 3 kilometrin matkan. Onneksi kännyköissä on nykyään navigointilaitteet, muuten en olisi kyllä ikinä löytänyt perille. Aika monta kertaa matkan aikana tuli kirottua Hämeenlinnan mäkinen maasto. Onneksi sairaala lopulta löytyi ja päivä parani heti, kun samaan aikaan ovista astui sisään mun kanssa kolme inttipukuista jätkää. Ja niitä muuten näkyi muutenkin aika monta reissun aikana. En valita!

Kun oikea odotusaula sitten pienen etsinnän jälkeen löytyi, alkoi odottaminen. Sainkin odottaa puoli tuntia ylimääräistä ennen kuin sisään kutsuttiin. Istuin tuoliin, hammaslääkäri tutkaili vähän suuta ja kysyi, onko mulle itelle ollut haittaa viisauden hampaista. Ei ole. Eivätkä ne kuulemma edes vielä näy limakalvojen läpi, joten mitään on turha tehdä tässä vaiheessa. Käyntiin meni siis n. 5 minuuttia ja sen jälkeen pääsin lähtemään. Otti pikkaisen päähän, että tuommoisen takia olin vaivalla raahautunut toiseen kaupunkiin asti. Mutta minkäs teet.

Ei reissu sentään ihan turha ollut. Kävin sitten ennen kotiin tuloa tutustumassa Hämeenlinnan uuteen kauppakeskukseen Goodmaniin. Ihan mukava paikka oli, vaikka teinit olivatkin sen lähes kokonaan vallanneet. Kävin syömässä maittavan hampurilaisaterian ja bongasin samasta ravintolasta Tapio Suomisen syömässä pizzaa. Sen lisäksi kiertelin hieman kauppoja, kunnes lähdin pimeydessä suunnistamaan takaisin linja-autoasemalle. Se olikin hieman vaikeampaa, kun pimeyden takia ei paikkoja enää erottanut samalla tavalla. Onneksi oli taas kännykkä apuna ja perille löysin.

Loppuun vielä hammaslääkäristä sen verran, että sain ohjeeksi tarkkailla itse viisauden hampaitten puhkeamista ja heti sitten mennä terveyskeskukseen, kun ne alkavat oireilla. Kanta-Hämeeseen mulla ei ole minkäänlaisia jatkokontakteja, vaan tarvitsen tarvittaessa kokonaan uuden lähetteen. Ja sen pyydänkin sitten jo Taysiin. Mutta onpahan nyt tullut nähtyä myös tuo sairaala. Hieman kyllä hymyilytti siellä kävellessä, kuinka kaveri oli kuvaillut sitä todella isoksi sairaalaksi. Ei se kyllä kovin iso ole siinä vaiheessa, kun itse on vieraillut Taysissa tai vielä isommassa Meilahden sairaalassa. :)

1.8. Hammaslääkäri

Puolitoista kuukautta vierähti nopeasti ja eilen oli taas hammaslääkärillä käynnin aika. Viimeksihän sain ohjeeksi tehostaa hampaitten hoitoa vielä enemmän ja aika hyvin sitä ohjetta on kyllä noudatettua tullut. Joka ikinen aamu, myös vapaapäivinä, oon hampaat pessyt. Ja samoin tietenkin illalla. Myös hammaslankaa oon käyttänyt vielä tehokkaammin.

Suun röntgenkuvissa kävin heinäkuun alussa ja niitä kuvia katseltiin sitten vastaanoton aluksi. Viisauden hampaat siellä näkyivät, mutta ilmeisesti ne eivät ainakaan vielä ole puhkeamassa. Silti hammaslääkäri suunnitteli lähetettä keskussairaalaan, jossa voidaan tarkemmin miettiä niiden poistoa. Mun kohdallani kun tämmöinenkin juttu on vähän erilainen kuin normaaleilla ihmisillä. Voi siis olla, että joudun vielä viisauden hampaiden poistoon tässä joku päivä. Kauhulla odotan.

Kuvien tutkailun jälkeen pääsin sitten taas makoilemaan penkkiin. Jotain se lääkäri suussa ronkki, ihan ei käynyt selväksi, että mitä. Sen kuitenkin ymmärsin, että ikenet eivät oikeastaan ole parantuneet ollenkaan, vaikka niitä oonkin nyt koittanut hyvin hoitaa. Eli ientulehdus on edelleen päällä. Lääkäri näytti mulle oikein peilin kanssa kuinka mun ikeneni on pullistuneet. Hyvin sen kyllä nyt itsekin huomasi. Tuskin kuulemma kaikkien mun lääkkeitteni vuoksi koskaan tuun pääsemään kokonaan eroon tulehduksesta ja verenvuodosta hampaitten pesun yhteydessä, mutta hiukan parempi tilanne silti saisi olla.

Sain sitten käynnin lopuksi mukaani lapun, jossa suositeltiin tiettyä hammastahnaa. Myös sellaisia kumisia "hammastikkuja" pitäisi ostaa ja niillä sitten koittaa hammasvälejä sörkkiä. Jotenkin kyllä harmittaa, että tämmöinenkin juttu tässä nyt pitää vielä olla. Eihän se toki paljoa vaadi, että hampaansa hyvin hoitaa ja hammaslankaa- ja tikkuja käyttää, mutta tuntuu silti vain vähän inhottavalta, että suussakin on joku pielessä.

Seuraavasta kerrasta ei ollut mitään puhetta ja pakko myöntää, että lopun puheet menivät muutenkin hieman ohi, sillä mulla oli kamala kiire töihin jo siinä vaiheessa ja itse asiassa onnistuin myöhästymäänkin lääkärin jaaritellessa vaikka kuinka kauan. Mutta kai sieltä posti kutsun tuo, jos on tarve uusintakäynnille. Kai ne hampaat täytyy taas joskus tarkastaa..

17.6. Hammaslääkäri

Sain tammikuussa munuaislääkäriltä palautetta siitä, että elinsiirtopotilaana mun pitäisi käydä hammaslääkärin tarkistuksessa vähintään vuoden välein. Ihan en oo hommiani hoitanut, sillä edellisestä kerrasta on neljä vuotta aikaa. Silloin mun hampaani tutkittiin siirtoa varten.

No, tänään oli sitten aika korjata vahinko. Mä taidan olla vähän outo ihminen, kun oikein nautin hammaslääkärille menosta. En tiiä, mikä siinä on niin kivaa, kun omaa suuta kopeloidaan. Tänäänkin toivoin, että hammaslääkäri ei olisi ihan niin nopeasti hommiansa lopettanut. :D Syynä taitaa olla se, että mitään kovin ikävää en oo koskaan hammaslääkärissä joutunut kokemaan. Muistan kuinka ala-asteellakin tykkäsin käydä hammashoitajan luona. Se tosin muuttui siinä vaiheessa, kun maitohampaita piti alkaa repiä pois. Sitten ei ollutkaan enää niin kivaa. Mutta siitä on jo niin pitkä aika, ettei niitä käyntejä muista, vaan hyvillä mielin taas hammaslääkärin tuoliin istuin.

Hammaslääkäri tosiaan mun hampaani sitten tarkisti ja otti oikein pikaiset röntgenkuvatkin. Reikiä on edelleen tasan nolla kappaletta, mistä oon kyllä äärettömän ylpeä. Ja hammaslääkärikin kehui asiaa, sillä se kuulemma helpottaa hoitoa huomattavasti. Kaikki ei nimittäin kuitenkaan ihan kunnossa ole. Jos oikein lääkärin puheista ymmärsin, niin mulla on ientulehdus. Tai ainakin jotain ikenistä se kovasti selitti. Oon kyllä itekin huomannut, että mulla tulee tosi helposti verta hampaita harjatessa tai hammaslankaa käyttäessä. Ja niin kuulemma pitää tullakin hammaslangan kanssa, muuten en tarpeeksi hyvin hammasvälejä putsaa.

Ihan mikään pikkujuttu tää ei nyt ole, vaan sain ohjeeksi tehostaa hampaiden hoitoa erityisesti. Kyllä mä aina arkena pesen hampaat kaksi kertaa päivässä, mutta viikonloppuisin ja näin lomalla jää aamupesu tosi helposti väliin. Nyt pitää tsempata sen suhteen. Lisäksi sain mukaan jotain erikoishammastahnaa, joka auttaa myös ikeniä. Seuraava tarkastus on elokuun alussa ja jos tehostetulla hoidolla en oo saanut ikeniäni parempaan kuntoon, niin sitten ilmeisesti mietittään jotain muuta. Osasyynä kuulemma tosin voivat olla lääkkeiden sivuvaikutukset ja mun ikeneni tuskin tulevat koskaan olemaan yhtä hyvässä kunnossa kuin terveillä ihmisillä. Ja sain mä myös ajan hammasröntgeniin, jossa nähdään kunnolla viisauden hampaitten tilanne.

Pakko myöntää, että oon salaa onnellinen tosta toisesta tarkastuskäynnistä. :D Siitä tosin en oo onnellinen, kuinka ison laskun ne mulle mukaan törkkäsi. Vajaat 52 euroa! Ei mulla ollut hajuakaan, että hammaslääkärillä käynti on noin kallista.