2.7. Ihotautipoli

Munuaislääkäri teki musta lähetteen ihotautipolille huhtikuussa, kun vastaanotolla hän oli hetken katsellut mun selän luomia. Ihan tyytyväinen olin, että pääsen luomitarkastukseen, sillä aika huonosti niitä tulee itse seurailtua. Ainakaan niistä paikoista, joihin ei itse ilman peiliä näe. Hieman toki jännitti, että jospa taas löytyykin poistettavia luomia. Multahan viime syksynä poistettiin kädestä yksi luomi ja kyllä silloin tulosten odottaminen hieman meinasi jännittää.

Itse luomitarkastus oli todella nopea. Lääkäri katseli suurennuslasin tapaisella kapistuksella mun koko kroppani läpi. Takapuolen seisaaltaan ja etupuolen makuultaan. Yhtäkään valokuvaa tai pidempää tarkastelua mikään luomi ei vaatinut, joten päättelin siitä, että huolta ei ole. Lääkäri ei mitään nimittäin sanonut asiasta.

Luomien tutkimisen jälkeen lääkäri kiinnitti huomiota mun kasvoihini ja akneen, joka aina vain vaivaa. Sanoinkin lääkärille, että oon jo aika lailla luovuttanut koko homman suhteen, kun ei oikein mistään löydy pysyvää apua. Antibioottirasvoja aina välillä kasvoihin lätkin, mutta niiden teho ei kovin kauaa käytön jälkeen kestä.

Aikansa lääkäri pohti, aloittaisiko mulle jonkin antibioottikuurin suun kautta. Roacuttan-kuuriahan en saa missään nimessä syödä, sillä se on niin raskas maksalle. Lääkäri kyllä kyseli multa, toimiiko mun maksa ja munuainen täysin normaalisti. Hieman siinä vaiheessa pelkäsin, että mun pitää tässä itse alkaa valistaa lääkäriä ja kertoa, että ainakaan tuota kyseistä kuuria en saa syödä. En oo varmaan ikinä kertonut, mutta teini-ikäisenä söin hetken keltarauhashormonia, kun kuukautiset eivät alkaneet. Taysin gynekologi sen mulle määräsi. Seuraavan kerran, kun kävin maksapolilla, niin lääkäri oli asiasta aivan kauhuissaan. Hän mulle silloin järkyttyneenä kertoi, kuinka maksan vajaatoimintaa sairastava ei missään nimessä saisi syödä keltarauhashormonia. Siitä on jäänyt ehkä jonkinlainen kammo sitä kohtaan, että edes alan ammattilaiset eivät aina tiedä kaikkea. Niinpä usein luotan lääkeasioissa vain maksa- ja munuaispuolen lääkäreihin, joilla on kunnollista tietoa elinsiirrosta ja sen mukanaan tuomista erilaisista rajoituksista mm. lääkityksen suhteen.

No, lopulta tämä lääkäri onneksi totesi, että hänen pitää tutkia mun papereita ja lääkitystä ihan rauhassa ennen kuin voi alkaa määrätä mulle mitään pillerilääkitystä. Antibioottirasvasta sen sijaan sain taas reseptin.

Hyvä mieli käynnistä jäi. Onhan se kiva, että joku vielä jaksaa yrittää mun naamani kanssa, vaikka itse tosiaan oon jo aika sinut koko asian kanssa.

Ps. Kutsu Helsinkiin tuli viimein, 2.8. on aika. Ennen sitä käyn tietenkin verikokeissa, aika lista niitä tuntui nyt olevan. Viimeksi lääkäri puhui, että tällä kerralla otetaan sitten taas biobsia, mutta mitään mainintaa siitä ei kyllä kutsussa ollut. Aika on klo 13:30, mikä on ihan kiva, niin ei tarvitse yöpyä Helsingin päässä tai lähteä aamulla ihan järkyttävän aikaisin liikkeelle.

31.5. Naistentautien poliklinikka

Niinhän siinä sitten kävi viime gynekäynnin jälkeen, että ne menkat aika pian alkoivat. Ja kävi myös niin kuin vähän oinastelin, eli työvuorot eivät vaan millään antaneet mahdollisuutta lääkärikäynnille. Niinpä piti sitten jäädä vain odottelemaan seuraavia menkkoja. Vähän kyllä huvitti, kun se hoitaja painotti mulle erittäin tarmokkaasti puhelimessa, että nyt tämän kuukauden aikana sitten pitää ehdottomasti pitää ehkäisystä huolta. Teki mieli sanoa, että oon tässä nyt jo aika monta vuotta pärjännyt, niin eiköhän yksi kuukausikin vielä mene. :D

No, menkat alkoivat sitten helatorstaina ja sopivasti tällä viikolla yövuorot taas olivat. Onni oli myös myötä siinä, että vapaa aika löytyi keskiviikkona klo 9, joten pääsin taas suoraan yövuorosta polille. Olin siinä käsityksessä, että jälleen menen opetuspolille, mutta nyt vastassa olivatkin vain lääkäri ja hoitaja. Täytyy myöntää, että hieman harmitti lääkärin vaihtuminen. Se edellinen lääkäri oli niin äärettömän mukava, että hänen kanssaan olisin erittäin mielelläni uudelleen asioinut. Opiskelijoiden puuttuminen sen sijaan nyt ei kauhesti haitannut.

Lääkäri siinä sitten hetken pähkäiltyään tuli siihen tulokseen, että mulle laitetaan hormonikierukka nimeltään Kyleena. Siitä oli puhetta myös edellisen lääkärin kanssa. Aika nopeasti pääsinkin jo tutkimuspöydälle makaamaan. Ensin lääkäri hieman ultralla katseli kohtua ja sitten jo asensi kierukan paikoilleen. Jännitti kyllä se laitto ihan kauheasti, sillä tietenkin olin kaikki kauhukokemukset netistä etukäteen lukenut. Ja kyllähän se aika ikävältä tuntui, mutta onneksi vain pienen hetken. Nopeasti kaikki oli ohi, lääkäri ultrasi, että kierukka on paikoillaan ja sitten sain jo lähteä. Saatesanoiksi sain, että kierukan teho on viisi vuotta ja ehkäisyteho alkaa heti. Mitään jälkipolikäyntejä tuonne ei ole, vaan tarvittaessa pitää sitten hakeutua omalääkärin vastaanotolle.

Polikäynnin jälkeen suuntasin sitten kotiin nukkumaan. Aika karuja kokemuksia olin lukenut myös kierukan asentamisen jälkeisistä kivuista ja niitä aloin sitten odotella. Ennen nukkumaan menoa ei kuitenkaan tuntunut muuta kuin kuukautiskipuja vastaavia tuntemuksia. Ne menivät ohi lämpimän kauratyynyn avulla ja pian olinkin jo unessa. Myöskään illalla mitään kummempia kipuja ei ollut. Tähän mennessä kaikki on siis näyttänyt tosi hyvältä. Edelleen tosin vähän jännitän, millaisia sivuvaikutuksia tässä voi vielä tulla. Yksi aika yleinen on ainakin akne. Sen ei tarvitsisi pahentua yhtään. Lisäksi jotkut ovat raportoineet ruokahalun kasvua, mitä en myöskään todellakaan toivoisi. Mutta toivotaan nyt, että olisi kerrasta löytynyt sopiva ehkäisykeino ja tällä voisi mennä sen seuraavat viisi vuotta eteenpäin.

26.4. Naistentautien poliklinikka

Ihan alkuun kerron, että oon nyt oikeasti tsempannut siinä lääkkeen otossa. Monet kerrat blogiteksteissä on niin tullut luvattua, mutta nyt lääkärin sanat jäivät jotenkin todella mieleen. Vaihdoin ottoajan klo kahdeksasta klo kymmeneen. Otan siis aamulääkkeen aamuvuoroissa mukaan töihin. Nyt lääke on tullut otettua niin paljon paremmin. Hyvä minä!

Sitten itse asiaan. Sain tosiaan kutsun naistentautien polille. Ensimmäinen aika olisi ollut jo muutama viikko sitten, mutta työvuorojen vuoksi jouduin jälleen vaihtamaan. Nytkin kyllä meinasi hieman olla ongelmaa löytää sopiva aika, joten lopulta päätin mennä yövuoron jälkeen suoraan sitten. Eipä kai tässäkään mitään ongelmaa olisi ollut, kun valvomisen piti päättyä eilen. Sairastapauksen vuoksi sainkin kuitenkin vielä kolmannen yön, joten hieman mietitytti unien vähiin jääminen. Mutta minkäs teet.

Erittäin väsyneenä aamulla siis suuntasin polille. Paikka on tuttu teini-iästä. Silloin tutkittiin, minkä takiat kuukautiset eivät ala. Muistan, että lääkäri määräsi mulle silloin jotain hormonipillereitä, joita en missään tapauksessa olisi saanut syödä. Maksalääkäri oli tästä aika kauhuissaan. Silloin mulle myös sanottiin, että keho on niin sairas, että sen vuoksi kuukautiset eivät nyt vain tule. Keho säästää sellaisessa asiassa, joka ei ole välttämätön. Siirron jälkeisenä syksynä menkat sitten vihdoin alkoivat. Oli muuten aika onnenpäivä, olihan se selvä merkki oman kropan parantumisesta.

Vaikka paikka nyt oli jotenkin tuttu, niin silti käynti jännitti jostain syystä ihan hirveästi. Lisäksi menin vielä opetuspolille. Ihan jo omien kokemusten kautta annan aina opiskelijoille mahdollisuuden tutkia, mutta tässä se vain kyllä lisäsi sitä jännitystä. Enkä nyt ole ihan varma, että onko se niin kamalan kiva, kun huoneeseen mentäessä siellä seisoa töröttää itse lääkärin lisäksi kolme muuta henkilöä. Ja tietenkin niistä kaksi vielä miespuolista. (Onneksi ei sentään omaa silmää miellyttäviä, se olisi ollut ihan kauheaa. :D)

Yksi näistä kolmesta sitten piti mun alkuhaastattelun. Ihan hyvin kyseli, silti kyllä koko homma tuntui vaan todella kiusalliselta. Kertoivat sitten siinä, että mulle todellakin ollaan sitä hormonikierukkaa suunniteltu ehkäisykeinoksi.

Sitten olikin itse tutkimuksen aika. Se oli itselle varmasti se jännittävin osa. Muistan kuinka teini-iässä kyseinen tutkimus sattui aivan valtavasti ja odotin nyt jotain samanlaista kauhukokesta. Luojan kiitos tutkimus ei sattunut oikeastaan yhtään. Ja oli kyllä mukava kuulla, että kaikki on normaalisti ja hormonitoiminta on täysin normaalia. Samalla siinä sitten nappasivat papa-näytteen.

Nyt sitten odotellaan vain menkkojen alkamista, jotta kierukka voidaan paikoilleen asettaa. Pieni stressi meinaa taas pukata päälle noitten työvuorojen takia. Idea on siis se, että soitan polille, kun menkat alkavat ja vuodon viimeisinä päivinä kierukka sitten laitetaan. Kalenterin mukaan niiden pitäisi alkaa tässä ihan näinä päivinä, mutta mun kuukautiset on kyllä aina olleet todella epäsäännölliset. Nyt toivon vaan, että vuoto ajottuisi jotenkin niin, että pääsisin töitten puolesta sitten polilla käymään. Tyhmä nyt stressata tästäkin asiasta, mutta minkäs sitä itselleen voi.

Polin ihan varsinainen lääkäri oli kyllä hirmuisen mukava. Hän esim. lupasi, että pääsen ensi viikolla (jos ne menkat nyt niin alkaa) ylimääräiselle ajalle, vaikka heidän kalenterinsa onkin ihan täynnä. Lisäksi hän huoneestaan ulos saattaessa otti puheeksi tän mun huonon ihon. Hän siinä sitten pohti, että aknen kannalta hormonikierukka ei ole paras ratkaisu, vaan siihen parhaiten sopisi yhdistelmäehkäisy. Asia jäi kuitenkin auki ja jäin nyt siihen käsitykseen, että edelleen kuitenkin sillä kierukalla mennään. Lisäksi hän lupasi mulle reseptin kirjoittaa rasvoista, joita voin taas tähän naamaan lätkiä. Ihan kiva, sillä asia on taas vähän jäänyt. Toisaalta oon kyllä jo hyvin näitten näppyjeni kanssa oppinut elämään, mutta tuskin ne rasvat haittaakaan tekee.

Ja loppuun on vielä pakko laittaa lääkärin ihanat sanat. Hän nimittäin vastaanoton lopuksi sanoi mulle, että eihän mulla mitään sairauksia ole, oon täysin terve ja mua hoidetaan täysin terveenä ihmisenä. Ette arvaa kuinka ihana oli kuulla noi sanat. Etenkin kun joskus nuorempana sain kuulla olevani monisairas.