Spotify-vuosi 2022

 Kuuntelin musiikkia yhteensä 8465 minuuttia

Kuuntelin yhteensä 629 eri artistia

Kuuntelin yhteensä 13 eri genreä 

Kuuntelin podcasteja yhteensä 3870 minuuttia

Artistien top 5

1. Antti Tuisku (yhteensä 311 minuuttia)

2. Blind Channel

3. Ed Sheeran

4. Jaymes Young

5. Robin Packalen

Kappaleiden top 10

1. Jaymes Young - Infinity (yhteensä 45 kertaa)

2. Tomi Saario - Just A Little

3. Isaac Sene - Nälkä

4. Lost Frequencies, Calum Scott - Where Are You Now

5. Blind Channel - We Are No Saints

6. Antti Tuisku, BESS - GRINDR MAYHEM

7. Tiësto, Ava Max - The Motto

8. TOOMANYLEFTHANDS, HEDEGAARD - Work That Body

9. Britney Spears - Work Bitch

10. Antti Tuisku - Bisnes

Genrejen top 5

1. Suomalainen pop

2. Dance pop

3. Pop

4. Pop dance

5. Tanskalainen elektroninen

Podcastien top 4

1. Siitä on vaikea puhua

2. Urheilucast

3. Ihan oikeesti

4. Viisucast

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelumäärät romahtivat kokonaisuudessaan aika paljon, noin puolella viime vuotiseen verrattuna, mitä osasin kyllä odottaakin. Ihmettelen oikeastaan, että pääsin noinkin isoon minuuttimäärään, sillä tuntuu, että en juurikaan ole musiikkia tänä vuonna kuunnellut Spotifysta enkä oikeastaan muualtakaan. Lisäksi huvittaa, kuinka genreuskollinen ihminen selkeästi olen. Viime vuonna eri genrejä kertyi sentään kolmekymmentä, nyt vain kolmetoista.

Selkeästi eniten Spotifyta tuli käytettyä alkuvuodesta, joka näkyy hyvin myös kuunnelluimmissa kappaleissa. Listan viittä ensimmäistä biisiä kuuntelin ehdottomasti eniten alkuvuodesta. Tomi Saarion ja Isaac Senen biisien kuuntelu sijoittuu helmikuulle UMK:n aikaan, sillä sitä kautta kyseiset kappaleet löysin. Listan viimeiset viisi biisiä sen sijaan ovat omia treenibiisejä ja sen vuoksi listalla. 

Antti Tuisku kuunnelluimpana artistina ei oikeastaan yllätä, mutta häntäkin olen kyllä kuunnellut huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna ykkössijalla keikkunutta Blind Channelia. Jaymes Youngilta olen koko vuonna kuunnellut vain yhtä biisiä, mutta sitä selkeästi niin paljon, että artisti on päässyt top vitoseen. Robinkin tuntuu roikkuvan listalla vuodesta toiseen, vaikka aina tuntuu, etten häntä juurikaan enää kuuntele. 

Podcastit olivat jälleen tänä vuonna päässeet listalle. Aika hyvin listassa näkyy se, että ehdottomasti eniten kuuntelen Areenan podcasteja, joten tälle listalle pääsi aika outojakin podcasteja. Urheilucastia kuuntelin vain talvella olympialaisten aikaan, mutta se on näköjään riittänyt nostamaan ko. podcastin listalle. Ihan oikeesti on syksyinen löytö, mutta sekin tippuu ensi vuonna pois siirtyen maksualustalle. 

Ensi vuonna voisi jälleen koittaa paneutua enemmän musiikin maailmaan. Jotenkin tuntuu, että nykyään nimenomaan podcastit vievät kaiken ajan musiikin kuuntelulta. Vielä pari vuotta sitten saatoin välillä laittaa työmatkalla Spotifysta soimaan jonkun oman soittolistan, nykyään musiikin korvaa oikeastaan aina podcast. 

12.12. Munuaispoli

 Lähes tasan tarkkaan vuoden tarkkuudella oli jälleen aika käydä munuaispuolella. Ennen lääkärin vastaanottoa, oli aika varattu ultraan ja keuhkokuvaan. Jälkimmäistä itse asiassa hieman ihmettelin, sillä en oikein ymmärrä, miten keuhkokuva liittyy omaan tilanteeseen. Olisin kysynyt asiasta lääkäriltä, mutta puhe tuli muusta, joten se sitten jäi. 

Äitin syöpädiagnoosi on selkeästi aktivoinut itsellä melkoisen katastrofiajattelun ja sen takia etenkin juuri keuhkokuva herätti epäilyä. Jotenkin tuli vahva tunne siitä, että nyt ei kaikki ole kunnossa, kun tällaista pitää alkaa ottamaan. Lisäksi munuaissiirrännäistä ultrattaessa lääkärin hiljaisuus ja toimenpiteen kesto sai heti ajatuksen lentämään siihen vaihtoehtoon, että nyt siirrännäinen alkaa vedellä viimeisiään. Muistan, että samanlaisia ajatuksia heräsi viimeksikin.

Lääkärin vastaanotto alkoi hyvin normaalisti. Verikoetulokset olivat kaikki kohdillaan, uraattikin on lääkityksellä pysynyt viitearvoissa. Ilmeisesti lääkityksen voi jossain kohtaa lopettaa, kun lääkäri puhui, että vielä ei kannata, jotta kihtikohtaukset eivät toistu. Munuaissiirrännäinen voi myös ultran perusteella oikein hyvin. 

Oma etiäinen siitä, että kaikki ei ehkä ole ihan hyvin, piti kuitenkin paikkaansa. Kun lääkäri aloitti puhumaan keuhkokuvasta, oma kauhukuva oli jo se, että keuhkoissa näkyy kapillaarisuonia, joita sinne oli ennen siirtoa kehittynyt ja joista alhainen saturaatio silloin johtui. Tämä olisi kielinyt siitä, että uusi maksakin on jälleen huonossa kunnossa. Ihan tämmöisestä ei kuitenkaan onneksi ollut kyse. Sen sijaan keuhkokuvassa oli näkynyt, kuinka ruokatorvi on mutkalla. Tähän syynä on suurentunut kilpirauhanen, jonka lääkäri tunnustellen heti tunsi. Ja tuntuu se omaankin käteen nyt. Lääkäri epäili, että kyseessä on struuma eli kilpirauhanen on suurentunut. Tähän voi liittyä myös kilpirauhasen vajaa-tai liikatoimintaa, joka selvitetään labrakokeilla. Toki yhtenä vaihtoehtona voi olla myös kilpirauhasen syöpä, vaikka sitä lääkäri ei missään kohtaa ääneen maininnutkaan. Sen sijaan hän kyllä tunnusteli imusolmukkeet eri puolilta kehoa. 

Oma tunne on tällä hetkellä melko rauhallinen. Haluan uskoa, että kyseessä tosiaan on vain struuma. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittäisi oman mystisen lihomisen, mutta se olisikin oikeastaan ainoa hyvä puoli. Vajaatoiminta nimittäin toisi mukanaan jälleen yhden elinikäisen lääkkeen. Syöpädiagnoosiakin on tullut pyöriteltyä mielessä ja toki myös googlailtua. Kyseinen syöpä onneksi on hyväennusteinen, jos jotain hyvää pitää etsiä. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle. Lääkäri teki lähetteen ultraan, jossa selviää paljon. Tarvittaessa kilpirauhasesta otetaan koepala. Lisäksi seuraavissa labroissa tulee kilpirauhaskokeet, jotta nähdään, liittyykö suurenemiseen vajaa-tai liikatoimintaa. 

Ensi vuoden alkupuoli tulee siis sisältämään normaalia enemmän sairaalassa käymistä. Jos jotain hyvää tilanteesta pitää etsiä, niin jatkuvassa erikoissairaanhoidon seurannassa olossa, on kyllä hyviäkin puolia. Tuskin kilpirauhasen suurentumistakaan olisi tullut huomattua vielä aikoihin, koska en itse sitä ollut pistänyt merkille. Nyt asia päästään tutkimaan heti ja saman tien erikoissairaanhoidossa. Ns. normaali tilanteessahan sitä pitäisi käydä kertomassa asiasta ensin terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Mutta odotellaan ja katsellaan. Enköhän tästä tule tänne bloginkin puolelle päivittelemään, niin saa samalla omia ajatuksia hieman kasattua. 

15.8. Helsinki, elinsiirtopäiväyksikkö

 Heippa pitkästä aikaa! Blogi ei ole kuollut, vaikka hetkeen tänne ei ole tullutkaan päiviteltyä. Se toki on tämän blogin kohdalla usein hyvä juttu, sillä silloin kaikki on terveyden suhteen kunnossa. Lisäksi käyntejä sairaalassa ei nyt ole ollut.

Alkuun voisin kertoa ilouutisen papa-kokeen tuloksesta. En muista yhtään, olenko asiasta maininnut koskaan, mutta ensimmäisessä papa-kokeessa löytyi pari vuotta sitten heti korkean riskin dna:ta. Niinpä poikkeuksellisesti uusi papa-koe otettiin jo kahden vuoden päästä eli nyt kesän alussa. Viime viikolla posti toi tuloksen. Olin jo varautunut huonoihin uutisiin, hyljinnänestolääkitys kun altistaa syöville. Tulos oli kuitenkin puhdas, joten siltä osin voin huokaista. 

Helsingistä tuli kutsu kesän alussa ja tällä kertaa iloinen yllätys oli etäpoli. Vaikka sisko nykyään asustelee Helsingissä ja sitä myöten sinne helpompi olisikin mennä, niin silti on paljon helpompaa hoitaa asiat etänä kuin ottaa töistä päivä vapaata ja matkustella edestakaisin. Labroissa kävin taas Tampereella, sekin on jo kolmen vuoden takaa tuttu ihana uudistus ettei tarvitse Helsingissä yöpyä potilashotellissa vain siksi, että aamulla pääsee labrakokeisiin.

Tänään sitten oli lääkärin soittoaika. Tai niin siis ajattelin. Olin etukäteen jo miettinyt, kuinka puhelu kestää sen viitisen minuuttia ja siinä se. Mutta lääkärin sijasta puhelimen päässä olikin hoitaja. Hänellä oli joku hieno tittelikin ja oli juuri äskettäin aloittanut, joten selkeästi kyseessä oli suhteellisen uusi juttu. Viiden minuutin sijaan puhuttiinkin sitten tosiaan puoli tuntia. Haastattelu oli oikein perusteellinen, käytiin läpi mm. psyykkinen vointi, elämäntavat, alkoholin käyttö, jne. Tuli ihan semmoinen olo, että tässä oltaisiin vasta valmistautumassa elinsiirtoon. Huvitti myös hieman, kun tässä on tultu elettyä 12 vuotta siirtoelinten kanssa ja silti käytiin läpi mm. elinsiirtopotilaan ruokavaliota. Tosin lasten hankinnasta ei kerrankin ollut mitään puhetta! Mutta ei pidä valittaa, varmasti nuo asiat ovat jollekin tärkeitä muistutella. Tuli ainakin olo, että mun voinnista oltiin kiinnostuneita. Ja tuli hyvä muistutus siitä, että ne lääkkeet pitäisi muistaa ottaa ajallaan. Niin isolta synniltä tuntui jälleen se, että aina välillä Sandimmun-tabletti unohtuu ottaa. 

Jos jotain pientä miinusta palvelusta pitäisi antaa, niin hieman vaikea sovittaa elämään se, että odottaa päivässä kahta puhelua. Ainakin omassa työssä puhelimeen vastaaminen on aika hankalaa. Onneksi nyt oli yövuoro edessä, joten pieleen meni lähinnä nukkuminen. Hoitaja tosiaan soitti aamulla ja uudestaan sitten iltapäivällä, kun lääkäri oli katsonut labrat. Toki tämänkin idean ymmärrän, jos jotain huolestuttavaa olisi mielessä, niin hoitaja sitten veisi asian lääkärille. 

Kaikki oli onneksi jälleen kerran kunnossa, joten käynti seuraavan kerran sitten taas kolmen vuoden päästä. Hoitaja ehdotti, että jos silloin tulisin paikan päälle, mutta itse kyllä toivoin etävastaanottoa. Näen kuitenkin lääkäreitä säännöllisesti kasvotusten Taysissa. Toki mieli voi muuttua, jos vointi heilahtaa huonompaan. Biopsiasta olisin kyllä kysynyt, jos vaan olisi tullut mieleen. Se on viimeksi otettu 2015 ja netissä sanotaan, että biopsia otettaisiin viiden vuoden välein.

Kaiken kaikkiaan etävastaanotosta jäi hyvä mieli. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tästä laskua, kun kyseessä oli tosiaan puhelinkontakti eikä esim Teams-vastaanotto. Tämä nyt sitten korvasi Taysin maksapolin käynnin. Munuaispuolelle kutsu tulee joskus joulun aikaan.