Fysioterapiaa

Kun lokakuussa pääsin sairaalasta pois, lupasi osaston fysioterapeutti hommatta mulle kotiin käymään toisen fysioterapeutin, jonka kanssa voisin jatkaa kuntoutusta. Koko loppusyksynä ei kuitenkaan fysioterapeutista mitään kuulunut.

Seuraavan kerran asia tuli puheeksi hengityspolilla tammikuussa. Kun kerroin ettei kotona ole käynyt ketään mua kuntouttamassa, lupasivat hoitajat viedä asiaa eteenpäin. Kävi ilmi, että paperi, jossa mulle oli fysioterapiaa suositeltu oli kokonaan kadonnut terveyskeskuksessa.

Siltikään koko talvena ei oo käynyt täällä ketään mua kuntouttamassa. Mua se ei oo oikeastaan haitannu yhtään, koska ei oo sellanen paljoa kiinnostanut. Nyt kuitenkin tänään äiti oli selvittänyt asiaa ja vihdoin saatiin asiat juoksemaan. Ensi keskiviikkona sitten tulee fysioterapeutti mua katsomaan. Suoraan sanoen, ei edelleenkään kiinnostais yhtään, mutta kai se on ihan hyväks. Oon tässä jo muutenkin ajatellu ite tekeväni jotain, kun tuntuu, että kaikki paikat rupsahtaa ihan täysin.

Happiviikset

Nyt sitten päätin vihdoin vaihtaa happinaamarin happiviiksiin. Olisin voinut tehdä niin jo tammikuussa, mutta jotenkin sillon ei huvittanu.

Kyllä nää viikset on paljon kätevämmät. Naamari piti aina ottaa pois kun söi. Naposteltavia tosin pystyi laittamaan suuhun naamarin raoista. Mutta onhan se vähän tyhmän näköistä, kun alan olla jo muuten terve ja sitten kävelen happinaamari kasvoilla. Sairaalassakin mua pidettiin aina paljon sairaampana mitä oonkaan naamarin takia.

Viiksillä happivirtaus on enää 2l/min. Tällä samalla virtauksella aloitin viiksien käytön vuosi sitten. Saturaatio nousee paikalla ollessani melkein sataan, mutta liikkeelle lähdettyäni se kyllä aina itsepintaisesti laskee. Yöt aion nyt tästä lähtien olla ilman happea kokonaan.

14.3. Neurokirurgian poli

En muista, olenko tätä juttua täällä aikasemmin kertonut, joten ajattelin tähän alkuun vähän taustaa laittaa.

Eli sillon siirron jälkeen sain teholla poissaolokohtauksen ja sen takia otettiin sitten pään magneettikuva. Siinä näky sivulöydyksenä aneurysma. Sen takia mulla oli sitten tänään lääkärin tapaaminen neurokirurgian poliklinikalla.

Käynti ei kauaa vieny. Lääkäri kyseli vähän mun taustoja ja vointia. Sitten se näytti kuvaa mun aivoista, jossa aneurysma näky. Se on 5mm kokonen eli kuulemma aika pieni. On kuitenkin suurempi riski, että se puhkee, kun oon näin nuori. Sitä ei kuitenkaan vielä tilkitä umpeen, sillä mulla on tässä näitä muitakin terveydellisiä ongelmia. Sovittiin, että parin vuoden päästä otetaan uudestaan magneettikuva päästä ja sillon tuun käymään taas polilla. Sillon oon toivottavasti jo kunnossa.

En muuten menny enää ambulanssilla, vaan iskän kyydillä. Oli kiva istua pitkästä aikaa oman auton kyydissä. Viimeks oon istunu siinä sillon yöllä, kun ajettiin vanhempien kanssa Kirralle mun leikkaukseen. Muutenkin oli paljon kivempaa, kun sai kävellä ite. :) Kannettava happipullo piti tietenkin edelleen olla mukana. Odotan kyllä tosi paljon, että pääsen siitä eroon.

Turhautumista ilmassa

Vanhemmat varas tänään ittelleen rantalomamatkan loppukesäks. Tarkotus olis ollu, että oltais koko perhe menty, mutta kun mun tervehtyminen ei oo edistyny toivotulla tapaa, niin vanhemmat päätti nyt sitten mennä kaksin. Täytyy myöntää, että kyllä se harmittaa. Viimeks oon ollu rantalomalla vuonna 2006 ja sillon loma meni aika pipariks, kun olin koko sen ajan tosi kipee.

Muutenkin turhauttaa tää mun tilani tällä hetkellä. Välillä päässä risteilee ajatuksia siitä, että joudun viettämään koko elämäni tän happiletkun kanssa. Ärsyttää ja ottaa päähän, kun tilanne ei vieläkään oo parantunu. Joulun jälkeen kaikki näytti menevän niin hyvin, mutta nyt taas kaikki junnaa paikallaan.

Kai sitä pitää taas vaan yrittää jaksaa elää päivä kerrallaan. Tylsää kyllä on.

Voimamusiikkia

Kuulin tän biisin jo kesällä ja mietin silloin, että onpa kaunis kertosäe tässä. Syksyllä tästä tuli voimabiisi, jota mietin sillon kun kaikki tuntu vaikeelta. Kertosäe siis varsinkin on tässä hieno ja sanomaltaan tärkeä.