Tämä päivä on lähtenyt huonosti käyntiin. Eilen hoitaja lupaili, että puhuu lääkärin kanssa, jos tämä voisi konsultoida keuhkolääkäreitä niin että voitaisiin nyt kuitenkin alkaa miettimään sitä keuhkojen ohivirtaussuonien sulkemista katetrilla. Kun ei tästä nyt oikein tule mitään, että mulla menee happea 13l/min ja silti saturaatioarvot ovat vain 80-90 ja liikkuessa 55.
Tänään sitten aamulla odotin toiveikkaana, että lääkäri sanoisi että toimenpide tehdään. Mutta ei. Pitää vain kuulemma odottaa. Kuinka kauan mun nyt pitää jaksaa odottaa tässä tilassa? On niin mukavaa maata täällä sairaalassa muuten ihan terveenä! Ei tästä oikeasti tule mitään. Olis tää tilanne edes sellainen kuin ennen siirtoa, mutta kun ei.
Mä en enää tiedä, mitä tehdä. Kai se on vain pakko odottaa, kun lääkärit ei suostu tekemään mitään. Niitten pitäisi kyllä hypätä mun housuihini edes yhden päivän ajaksi, niin huomaisivat kuinka rankkaa tää on. Mä oon kuitenkin nuori ihminen ja haluaisin jo mennä tuolla muitten mukana enkä maata tyhjänpanttina sairaalassa kuukausitolkulla.
Maksansiirron ois pitäny auttaa tähän, mutta nyt tuntuu siltä, että ois parempi jos koko siirtoa ei olis ikinä tehty...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Joo tiedän miltä tuntuu maata sairaalassa sillei hyvässä kunnossa ja kun järki toimii niin tuntuu et seinät kaatuu päälle ja tekis mieli vaan repii kaikki piuhat pois ja juosta ovesta ulos. Mutta kun on vaan pakko olla. Päivä kerrallaan, älä ajattele tulevia päiviä ajattele vain tätä päivää ja tämän päivän kulua (kohta on päivällinen, kohta on iltapala, kohta on aamu, kohta aamupala jne. sitähän se on) ja lopulta huomaat kuinka aika onkin vain mennyt ja pääset pois. Koita jaksaa. (ainahan voit keksiä jäyniä hoitajille ;) )
VastaaPoistaKiitos kannustavista sanoista. :) Pakkohan se vain on jaksaa. Onneksi on edes tämä läppäri tässä, niin voi surffailla netissä. On vain vaikea katsoa vierestä, kun ihmisiä tulee ja lähtee ja itse ei pääse mihinkään.
VastaaPoistaSydänosastolla ei kai olis saanu olla ees läppäriä tai ei ainakaan niin et olisin tienny, enkä mä ees omista sellasta ni mulla oli tosi tylsää. Joskus hoitaja päästi mut koneelle, säälistä kai.
VastaaPoistaJos täällä ei sais olla läppäriä, niin oisin jo hirttäytyny... Onneks siis saa olla. :)
VastaaPoista