Tunnerikas päivä

Eilinen oli kyllä tunnerikas päivä.

Ongelmat alkoi jo tiistai-keskiviikkoyönä, kun sydän alkoi jostain syystä hakkaamaan sadassa. Kyllä se siitä sitten tasottui, mutta tunsin silti edelleen koko ajan sydämen lyönnit ja nukkumisesta ei sitten tullut mitään. Aloin myös murehtia, että pääsenkö kotiin vai en. Siinä sitten meni koko yö valvoessa.

Aamu ei ollut sen parempi. Edelleen tunsin sydämen lyönnit ärsyttävän voimakkaasti ja itkukin pääsi, kun kaikki näytti jotenkin niin toivottamalta.

Kierrolla lääkärit kattoi Vyöruusua. Uusi rakkuloita oli vieläkin ilmestynyt antibiootista huolimatta. Niinpä ne sitten totesivat, että kyllä pitää vielä yhdeksi yöksi ainakin jäädä. Siinä vaiheessa purskahdin taas itkuun. Lääkärit tais sitä hieman pelästyä, kun alkoivat heti perua puheitaan ja sanoivat, että kyllä antibiootin voi muuttaa tablettimuotoonkin varmasti.

Niinpä sitten jäin huoneeseen odottelemaan infektiolääkärin mielipidettä, onko oikeasti mahdollista antaa antibiootti tabletteina vai pitääkö vielä tiputtaa suoneen. Kyllä siinä tuli käytyä kaikki ajatukset läpi ja itkettyä jälleen.

Kolmen tunnin odottelun jälkeen tuli tieto, että pääsen kotiin. Iltapäivä meni sitten papereita ja reseptejä selvitellessä. Ambulanssi haki kuuden aikaan ja sillä sitten tulin tänne kotiin, jossa nyt tätä tekstiä kirjotan. :)

Kaikki on mennyt kotona ihan mukavasti. Ainoa huoli on edelleen se, että tunnen sydämen sykkeeni koko ajan ja se ei oo kovin mukavaa. Onneksi sentään yöllä sain nukuttua. Huolestuttaa vain, että mistäköhän tääkin nyt sitten johtuu ja voiko tälle tehdä mitään. Täytyy ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa maanantaina, jolloin palaan sairaalaan päiväkäynnille.