Eilen oli siis käynti TAYS:ssa. Ambulanssi tuli aamulla klo 6.45 hakemaan kotoa. Matka meni ihan mukavasti. Ensimmäisen kerran siirron jälkeen istuin ambulanssissa enkä maannut paareilla.
Sairaalassa olin seittemän jälkeen. Sain paikan kolmen hengen huoneesta. Siinä otettiin heti verikokeet ja sen jälkeen sain sitten vain olla. Yritin nukkua, mutta sydämen lyönnit häirittivät taas oloa niin paljon, että ei siitä tullut mitään.
Aamupala tuli kahdeksan aikaan. Siinä samalla mainitsin hoitajalle, että olo ei ole kovin hyvä sydämentykytyksen takia. Niinpä hoitaja sitten tilasi EKG:n. Se tultiinkin sitten ottamaan nopeasti.
Lääkärinkierto oli kymmenen aikaan. Lääkäri katsoi ettei Vyöruusu ole enää levinnyt. Verikoearvot olivat ihan ok, maksa-arvot vähän nousussa taas. EKG:ssa ei näkynyt mitään. Ihan hyvä, mutta toisaalta todella turhauttavaa, kun tälle ongelmalle ei taas tunnu löytyvän syytä. Lääkäri myös kuunteli sydäntä ja ei sieltä mitään erikoista kuulunut.
Lääkärinkierron jälkeen sitten vain olin ja odottelin. Sydämentykytykset koveni taas ja paha mielikin siitä tuli, niin koko aamupäivä menikin sitten itkiessä. Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nää ei oo mitään tykytyskohtauksia, vaan tunnen sydämen lyönnit ihan koko ajan.
Yhden jälkeen pääsin sitten kotiin. Taas tuli ambulanssi hakemaan ja matka taittui paareilla. Ensi viikon keskiviikkona pitää mennä uudestaan taas. Ja sydänultra on ensi viikon tiistaina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mulla on ton sydämen kanssa niin et ku normaali pulssi on matala niin jos se nousee vaikka lähemmäs 70:ntä niin tuntuu et tykyttää ja jopa et hengästyisin. onko sulla pulssi korkeammalla kuin normaalisti vai samassa?
VastaaPoistaSamassa on kuin normaalistikin, mutta silti tunnen jokaisen lyönnin. :/
VastaaPoistase on kyllä varmasti inhottavaa :( Joskus nuorena oli kans samanlaista mut mulla oli paniikkihäiriö. toivottavasti lääkärit keksivät mistä tuo johtuu.
VastaaPoista