Tänään oli taas kontrollikäynnin vuoro sairaalassa. Ambulanssi haki aamulla seittemän aikaan kotoa.
Sairaalassa otettiin ensimmäiseksi EKG ja sen jälkeen sitten verikokeet. EKG:n vuorokausirekisteröintilaite otettiin pois.
Lääkärinkierrolla kerroin sydänvavoista taas, mutta eipä niihin otettu mitään kantaa. Verikoearvot oli ok eikä lääkemuutoksia tullut. Seuraavan kerran verikokeet otetaan ensi viikolla ja lääkäri soittaa tuloksista torstaina. Ei siis tarvitse onneksi mennä taas sairaalaan.
Nää päiväkäynnit on kyllä aika tylsiä. Nytkin vain makoilin sängyssä, luin, nukuin ja tein ristikoita. Ja lääkärin käynnin jälkeen piti vielä odotella ambulanssia.
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
tiistai 26. lokakuuta 2010
26.10. Sydänultra
Tänään oli taas sydänultran vuoro, kun Tampere haluaa tietenkin ottaa oman ultran.
Ultrassa ei edelleenkään näkynyt mitään poikkeavaa. Sydän lyö tasaisesti ja hyvin. Lääkäri kuitenkin määräsi mulle EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin eli nyt mulla on siis tässä vieressä laite, joka tallentaa koko ajan sydämen lyönnit. Huomenna palautan laitteen. Tuskinpa siitä löytyy syytä tähän mun ongelmaan...
Mulla on kerran ennenkin tällanen laite ollut, kun kärsin sydämen tiheälyöntikohtauksista. Ne jäi onneksi pois sen jälkeen, kun mulle tehtiin katetriablaatio. Ensimmäinen kerta ei auttanut, mutta toisen kerran jälkeen en enää ole niistä kärsinyt.
Mutta nyt ei oo kyse mistään tiheälyöntikohtauksista. Ärsyttää, kun lääkärit ei tunnu tajuavan tätä ongelmaa. Yritän niille monta kertaa sanoa, että sydämen lyöntitaajuus ei nyt oo se ongelma, vaan se, että tunnen ihan koko ajan sydämen lyönnit ja se on tosi ahdistavaa. :(
Ultrassa ei edelleenkään näkynyt mitään poikkeavaa. Sydän lyö tasaisesti ja hyvin. Lääkäri kuitenkin määräsi mulle EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin eli nyt mulla on siis tässä vieressä laite, joka tallentaa koko ajan sydämen lyönnit. Huomenna palautan laitteen. Tuskinpa siitä löytyy syytä tähän mun ongelmaan...
Mulla on kerran ennenkin tällanen laite ollut, kun kärsin sydämen tiheälyöntikohtauksista. Ne jäi onneksi pois sen jälkeen, kun mulle tehtiin katetriablaatio. Ensimmäinen kerta ei auttanut, mutta toisen kerran jälkeen en enää ole niistä kärsinyt.
Mutta nyt ei oo kyse mistään tiheälyöntikohtauksista. Ärsyttää, kun lääkärit ei tunnu tajuavan tätä ongelmaa. Yritän niille monta kertaa sanoa, että sydämen lyöntitaajuus ei nyt oo se ongelma, vaan se, että tunnen ihan koko ajan sydämen lyönnit ja se on tosi ahdistavaa. :(
lauantai 23. lokakuuta 2010
Kirurginen sairaala 20.-21.10.2010
Viimeisen kerran Kirurgisen sairaalan tiloissa. Jää kyllä ikävä kyseistä sairaalaa, sillä sen verran viihtyisä ja mukava se on ollut verrattuna normaaleihin sairaaloihin.
Kontrollikäynti oli siis nyt kyseessä. Ambulanssi tuli kotoa noutamaan neljän aikaan. Matka meni hyvin ja perillä oltiin kuuden jälkeen. Sain paikan isosta viiden hengen huoneesta.
Ilta meni vain oleillessa. Hoitaja mittasi verenpaineen ja kuumeen sekä otti ylös, mitä lääkkeitä syön. Iltapalan söin ja hengasin koneella.
Seuraavana aamuna otettiin verikokeet. Puoli yhdeksän aikaan tuli ambulanssi hakemaan ja matka suuntautui Meilahteen sydänultraan. Sydän on kunnossa ja mitään syytä tälle, että tunnen sydämen lyöntinini, ei lääkäri löytänyt. Se on harmi. Ultran yhteydessä tehtii testi, jossa kanyylista laitettiin menemään kuplia. Sitten ultralla katsottiin, kuinka suuri osa kuplista menee ohi keuhkojen. Ja suurin osahan niistä meni. Se kertoo siitä, että keuhkoissa todellakin on ohivirtaussuonia, josta tämä hengitysongelmakin johtuu.
Ultran jälkeen pääsin takaisin Kirralle. Siellä sitten pitkän päivän odottelin lääkäriä. Neljän jälkeen pääsin juttelemaan hänen kanssaan. Edelleen pitää vain odotella. Lääkemuutoksia tuli sen verran, että Sandimmunin määrää laskettiin hieman ja kortisoniannostakin sain pienentää. Se on ihan mukava juttu.
Lääkärinkäynnin jälkeen sain sitten luvan lähteä. Hoitaja tilasi ambulanssin, joka tuli puoli kuuden aikaan. Kotona olin kahdeksan jälkeen. Seuraava aika Helsinkiin on taas kuukauden päästä. Silloin tehdään aivojen magneettikuvaus ja luvassa on kuulemma lisää lääkemuutoksia.
Kontrollikäynti oli siis nyt kyseessä. Ambulanssi tuli kotoa noutamaan neljän aikaan. Matka meni hyvin ja perillä oltiin kuuden jälkeen. Sain paikan isosta viiden hengen huoneesta.
Ilta meni vain oleillessa. Hoitaja mittasi verenpaineen ja kuumeen sekä otti ylös, mitä lääkkeitä syön. Iltapalan söin ja hengasin koneella.
Seuraavana aamuna otettiin verikokeet. Puoli yhdeksän aikaan tuli ambulanssi hakemaan ja matka suuntautui Meilahteen sydänultraan. Sydän on kunnossa ja mitään syytä tälle, että tunnen sydämen lyöntinini, ei lääkäri löytänyt. Se on harmi. Ultran yhteydessä tehtii testi, jossa kanyylista laitettiin menemään kuplia. Sitten ultralla katsottiin, kuinka suuri osa kuplista menee ohi keuhkojen. Ja suurin osahan niistä meni. Se kertoo siitä, että keuhkoissa todellakin on ohivirtaussuonia, josta tämä hengitysongelmakin johtuu.
Ultran jälkeen pääsin takaisin Kirralle. Siellä sitten pitkän päivän odottelin lääkäriä. Neljän jälkeen pääsin juttelemaan hänen kanssaan. Edelleen pitää vain odotella. Lääkemuutoksia tuli sen verran, että Sandimmunin määrää laskettiin hieman ja kortisoniannostakin sain pienentää. Se on ihan mukava juttu.
Lääkärinkäynnin jälkeen sain sitten luvan lähteä. Hoitaja tilasi ambulanssin, joka tuli puoli kuuden aikaan. Kotona olin kahdeksan jälkeen. Seuraava aika Helsinkiin on taas kuukauden päästä. Silloin tehdään aivojen magneettikuvaus ja luvassa on kuulemma lisää lääkemuutoksia.
tiistai 19. lokakuuta 2010
Osasto gas, TAYS 18.10.10
Eilen oli siis käynti TAYS:ssa. Ambulanssi tuli aamulla klo 6.45 hakemaan kotoa. Matka meni ihan mukavasti. Ensimmäisen kerran siirron jälkeen istuin ambulanssissa enkä maannut paareilla.
Sairaalassa olin seittemän jälkeen. Sain paikan kolmen hengen huoneesta. Siinä otettiin heti verikokeet ja sen jälkeen sain sitten vain olla. Yritin nukkua, mutta sydämen lyönnit häirittivät taas oloa niin paljon, että ei siitä tullut mitään.
Aamupala tuli kahdeksan aikaan. Siinä samalla mainitsin hoitajalle, että olo ei ole kovin hyvä sydämentykytyksen takia. Niinpä hoitaja sitten tilasi EKG:n. Se tultiinkin sitten ottamaan nopeasti.
Lääkärinkierto oli kymmenen aikaan. Lääkäri katsoi ettei Vyöruusu ole enää levinnyt. Verikoearvot olivat ihan ok, maksa-arvot vähän nousussa taas. EKG:ssa ei näkynyt mitään. Ihan hyvä, mutta toisaalta todella turhauttavaa, kun tälle ongelmalle ei taas tunnu löytyvän syytä. Lääkäri myös kuunteli sydäntä ja ei sieltä mitään erikoista kuulunut.
Lääkärinkierron jälkeen sitten vain olin ja odottelin. Sydämentykytykset koveni taas ja paha mielikin siitä tuli, niin koko aamupäivä menikin sitten itkiessä. Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nää ei oo mitään tykytyskohtauksia, vaan tunnen sydämen lyönnit ihan koko ajan.
Yhden jälkeen pääsin sitten kotiin. Taas tuli ambulanssi hakemaan ja matka taittui paareilla. Ensi viikon keskiviikkona pitää mennä uudestaan taas. Ja sydänultra on ensi viikon tiistaina.
Sairaalassa olin seittemän jälkeen. Sain paikan kolmen hengen huoneesta. Siinä otettiin heti verikokeet ja sen jälkeen sain sitten vain olla. Yritin nukkua, mutta sydämen lyönnit häirittivät taas oloa niin paljon, että ei siitä tullut mitään.
Aamupala tuli kahdeksan aikaan. Siinä samalla mainitsin hoitajalle, että olo ei ole kovin hyvä sydämentykytyksen takia. Niinpä hoitaja sitten tilasi EKG:n. Se tultiinkin sitten ottamaan nopeasti.
Lääkärinkierto oli kymmenen aikaan. Lääkäri katsoi ettei Vyöruusu ole enää levinnyt. Verikoearvot olivat ihan ok, maksa-arvot vähän nousussa taas. EKG:ssa ei näkynyt mitään. Ihan hyvä, mutta toisaalta todella turhauttavaa, kun tälle ongelmalle ei taas tunnu löytyvän syytä. Lääkäri myös kuunteli sydäntä ja ei sieltä mitään erikoista kuulunut.
Lääkärinkierron jälkeen sitten vain olin ja odottelin. Sydämentykytykset koveni taas ja paha mielikin siitä tuli, niin koko aamupäivä menikin sitten itkiessä. Kun kukaan ei tunnu ymmärtävän, että nää ei oo mitään tykytyskohtauksia, vaan tunnen sydämen lyönnit ihan koko ajan.
Yhden jälkeen pääsin sitten kotiin. Taas tuli ambulanssi hakemaan ja matka taittui paareilla. Ensi viikon keskiviikkona pitää mennä uudestaan taas. Ja sydänultra on ensi viikon tiistaina.
Kotona
Oon tässä nyt ollu jonkin aikaa kotona ja on kyllä ollu mukavaa. :) Sänky mulle on tuotu yläkerrasta alas, sillä omaan huoneeseeni ylös en vielä pysty kiipeemään. Nukun nyt siis väliaikaisesti olohuoneessa.
Happirikastimet pauhaa kodinhoitohuoneessa. Ne lämmittää taloa aika mukavasti, joten takkaakaan ei tartte lämmittää. :D Meluun on jo tottunut eikä sitä huomaa edes yöllä.
Eipä täällä kotonakaan kyllä tietenkään paljoa enempää pysty tekemään kuin sairaalassa. Päivät menee sängyssä ja sohvalla. Nyt on onneksi siskon syyslomaviikko, niin on seuraa. Ja ensi viikolla on äiti kotona.
Kaikista mukavinta on se, että saa tehdä asioita juuri silloin kun itse haluaa ja se, että perhe on lähes koko ajan läsnä. Voi katsella yhdessä telkkaria ja jutella myöhään yöhön.
Viikkoja vähän häiritsee se, että joudun käymään sairaalassa nyt joka viikko päiväkäynnillä. Ja huomenna on edessä kontrollikäynti Helsinkiin. Toivottavasti kuitenkin pääsen sieltä nopeasti kotiin.
Happirikastimet pauhaa kodinhoitohuoneessa. Ne lämmittää taloa aika mukavasti, joten takkaakaan ei tartte lämmittää. :D Meluun on jo tottunut eikä sitä huomaa edes yöllä.
Eipä täällä kotonakaan kyllä tietenkään paljoa enempää pysty tekemään kuin sairaalassa. Päivät menee sängyssä ja sohvalla. Nyt on onneksi siskon syyslomaviikko, niin on seuraa. Ja ensi viikolla on äiti kotona.
Kaikista mukavinta on se, että saa tehdä asioita juuri silloin kun itse haluaa ja se, että perhe on lähes koko ajan läsnä. Voi katsella yhdessä telkkaria ja jutella myöhään yöhön.
Viikkoja vähän häiritsee se, että joudun käymään sairaalassa nyt joka viikko päiväkäynnillä. Ja huomenna on edessä kontrollikäynti Helsinkiin. Toivottavasti kuitenkin pääsen sieltä nopeasti kotiin.
torstai 14. lokakuuta 2010
Tunnerikas päivä
Eilinen oli kyllä tunnerikas päivä.
Ongelmat alkoi jo tiistai-keskiviikkoyönä, kun sydän alkoi jostain syystä hakkaamaan sadassa. Kyllä se siitä sitten tasottui, mutta tunsin silti edelleen koko ajan sydämen lyönnit ja nukkumisesta ei sitten tullut mitään. Aloin myös murehtia, että pääsenkö kotiin vai en. Siinä sitten meni koko yö valvoessa.
Aamu ei ollut sen parempi. Edelleen tunsin sydämen lyönnit ärsyttävän voimakkaasti ja itkukin pääsi, kun kaikki näytti jotenkin niin toivottamalta.
Kierrolla lääkärit kattoi Vyöruusua. Uusi rakkuloita oli vieläkin ilmestynyt antibiootista huolimatta. Niinpä ne sitten totesivat, että kyllä pitää vielä yhdeksi yöksi ainakin jäädä. Siinä vaiheessa purskahdin taas itkuun. Lääkärit tais sitä hieman pelästyä, kun alkoivat heti perua puheitaan ja sanoivat, että kyllä antibiootin voi muuttaa tablettimuotoonkin varmasti.
Niinpä sitten jäin huoneeseen odottelemaan infektiolääkärin mielipidettä, onko oikeasti mahdollista antaa antibiootti tabletteina vai pitääkö vielä tiputtaa suoneen. Kyllä siinä tuli käytyä kaikki ajatukset läpi ja itkettyä jälleen.
Kolmen tunnin odottelun jälkeen tuli tieto, että pääsen kotiin. Iltapäivä meni sitten papereita ja reseptejä selvitellessä. Ambulanssi haki kuuden aikaan ja sillä sitten tulin tänne kotiin, jossa nyt tätä tekstiä kirjotan. :)
Kaikki on mennyt kotona ihan mukavasti. Ainoa huoli on edelleen se, että tunnen sydämen sykkeeni koko ajan ja se ei oo kovin mukavaa. Onneksi sentään yöllä sain nukuttua. Huolestuttaa vain, että mistäköhän tääkin nyt sitten johtuu ja voiko tälle tehdä mitään. Täytyy ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa maanantaina, jolloin palaan sairaalaan päiväkäynnille.
Ongelmat alkoi jo tiistai-keskiviikkoyönä, kun sydän alkoi jostain syystä hakkaamaan sadassa. Kyllä se siitä sitten tasottui, mutta tunsin silti edelleen koko ajan sydämen lyönnit ja nukkumisesta ei sitten tullut mitään. Aloin myös murehtia, että pääsenkö kotiin vai en. Siinä sitten meni koko yö valvoessa.
Aamu ei ollut sen parempi. Edelleen tunsin sydämen lyönnit ärsyttävän voimakkaasti ja itkukin pääsi, kun kaikki näytti jotenkin niin toivottamalta.
Kierrolla lääkärit kattoi Vyöruusua. Uusi rakkuloita oli vieläkin ilmestynyt antibiootista huolimatta. Niinpä ne sitten totesivat, että kyllä pitää vielä yhdeksi yöksi ainakin jäädä. Siinä vaiheessa purskahdin taas itkuun. Lääkärit tais sitä hieman pelästyä, kun alkoivat heti perua puheitaan ja sanoivat, että kyllä antibiootin voi muuttaa tablettimuotoonkin varmasti.
Niinpä sitten jäin huoneeseen odottelemaan infektiolääkärin mielipidettä, onko oikeasti mahdollista antaa antibiootti tabletteina vai pitääkö vielä tiputtaa suoneen. Kyllä siinä tuli käytyä kaikki ajatukset läpi ja itkettyä jälleen.
Kolmen tunnin odottelun jälkeen tuli tieto, että pääsen kotiin. Iltapäivä meni sitten papereita ja reseptejä selvitellessä. Ambulanssi haki kuuden aikaan ja sillä sitten tulin tänne kotiin, jossa nyt tätä tekstiä kirjotan. :)
Kaikki on mennyt kotona ihan mukavasti. Ainoa huoli on edelleen se, että tunnen sydämen sykkeeni koko ajan ja se ei oo kovin mukavaa. Onneksi sentään yöllä sain nukuttua. Huolestuttaa vain, että mistäköhän tääkin nyt sitten johtuu ja voiko tälle tehdä mitään. Täytyy ottaa asia puheeksi lääkärin kanssa maanantaina, jolloin palaan sairaalaan päiväkäynnille.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Vyöruusu
Mulla alko keskiviikkona outo kipu oikeella yläselässä. En kuitenkaan kiinnittäny asiaan sen enempää huomiota. Torstaina kipu kuitenkin paheni ja alueelle ilmeni outoja näppyjä. Lisäks näpyt levis kaulalle ja etupuolellle.
Näytin näppyjä hoitajalle, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään. Illan aikana kipu kuitenkin näppyjen alueella paheni ja sanoin asiasta yökölle. Hän levitti alueelle rasvaa ja antoi kylmäpussin, jolla sain rauhoittaa punoittavaa kohtaa. Se helpotti.
Tänään aamulla näytin näppyjä lääkärille ja hän totesi heti sen olevan Vyöruusu. Se on Vesirokon jälkitauti, joka nyt aktivoitui mulla alennetun immuunipuolustuksen takia. Illalla siihen aloitettiin antibioottikuuri suonensisäisesti. Kolme kertaa päivässä se nyt menee.
Antibioottikuuri uhkaa nyt sitten kotiutumistani aika lailla, sillä se ohjeitten mukaan kestää 1-2 viikkoa. Tosi tyhmää! :( En ymmärrä, kuinka mulle koko ajan tulee lisää näitä ongelmia. Voisko nää joskus loppua?!! :(
Keuhkolääkäri kävi tänään mua jostain syystä kattomassa. Alkuviikosta tehdään vielä jotain tutkimuksia keuhkoihin liittyen. Siis jos ne saadaan alkuviikkoon. Nekin uhkaavat kotiinpääsyä.
Taitaa olla parasta, että lopetan jäljellä olevien öitten laskemisen, kun pahasti näyttää siltä, että kotiinpääsy siirtyy. :(
Näytin näppyjä hoitajalle, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään. Illan aikana kipu kuitenkin näppyjen alueella paheni ja sanoin asiasta yökölle. Hän levitti alueelle rasvaa ja antoi kylmäpussin, jolla sain rauhoittaa punoittavaa kohtaa. Se helpotti.
Tänään aamulla näytin näppyjä lääkärille ja hän totesi heti sen olevan Vyöruusu. Se on Vesirokon jälkitauti, joka nyt aktivoitui mulla alennetun immuunipuolustuksen takia. Illalla siihen aloitettiin antibioottikuuri suonensisäisesti. Kolme kertaa päivässä se nyt menee.
Antibioottikuuri uhkaa nyt sitten kotiutumistani aika lailla, sillä se ohjeitten mukaan kestää 1-2 viikkoa. Tosi tyhmää! :( En ymmärrä, kuinka mulle koko ajan tulee lisää näitä ongelmia. Voisko nää joskus loppua?!! :(
Keuhkolääkäri kävi tänään mua jostain syystä kattomassa. Alkuviikosta tehdään vielä jotain tutkimuksia keuhkoihin liittyen. Siis jos ne saadaan alkuviikkoon. Nekin uhkaavat kotiinpääsyä.
Taitaa olla parasta, että lopetan jäljellä olevien öitten laskemisen, kun pahasti näyttää siltä, että kotiinpääsy siirtyy. :(
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)