Spotify-vuosi 2022

 Kuuntelin musiikkia yhteensä 8465 minuuttia

Kuuntelin yhteensä 629 eri artistia

Kuuntelin yhteensä 13 eri genreä 

Kuuntelin podcasteja yhteensä 3870 minuuttia

Artistien top 5

1. Antti Tuisku (yhteensä 311 minuuttia)

2. Blind Channel

3. Ed Sheeran

4. Jaymes Young

5. Robin Packalen

Kappaleiden top 10

1. Jaymes Young - Infinity (yhteensä 45 kertaa)

2. Tomi Saario - Just A Little

3. Isaac Sene - Nälkä

4. Lost Frequencies, Calum Scott - Where Are You Now

5. Blind Channel - We Are No Saints

6. Antti Tuisku, BESS - GRINDR MAYHEM

7. Tiësto, Ava Max - The Motto

8. TOOMANYLEFTHANDS, HEDEGAARD - Work That Body

9. Britney Spears - Work Bitch

10. Antti Tuisku - Bisnes

Genrejen top 5

1. Suomalainen pop

2. Dance pop

3. Pop

4. Pop dance

5. Tanskalainen elektroninen

Podcastien top 4

1. Siitä on vaikea puhua

2. Urheilucast

3. Ihan oikeesti

4. Viisucast

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelumäärät romahtivat kokonaisuudessaan aika paljon, noin puolella viime vuotiseen verrattuna, mitä osasin kyllä odottaakin. Ihmettelen oikeastaan, että pääsin noinkin isoon minuuttimäärään, sillä tuntuu, että en juurikaan ole musiikkia tänä vuonna kuunnellut Spotifysta enkä oikeastaan muualtakaan. Lisäksi huvittaa, kuinka genreuskollinen ihminen selkeästi olen. Viime vuonna eri genrejä kertyi sentään kolmekymmentä, nyt vain kolmetoista.

Selkeästi eniten Spotifyta tuli käytettyä alkuvuodesta, joka näkyy hyvin myös kuunnelluimmissa kappaleissa. Listan viittä ensimmäistä biisiä kuuntelin ehdottomasti eniten alkuvuodesta. Tomi Saarion ja Isaac Senen biisien kuuntelu sijoittuu helmikuulle UMK:n aikaan, sillä sitä kautta kyseiset kappaleet löysin. Listan viimeiset viisi biisiä sen sijaan ovat omia treenibiisejä ja sen vuoksi listalla. 

Antti Tuisku kuunnelluimpana artistina ei oikeastaan yllätä, mutta häntäkin olen kyllä kuunnellut huomattavasti vähemmän kuin viime vuonna ykkössijalla keikkunutta Blind Channelia. Jaymes Youngilta olen koko vuonna kuunnellut vain yhtä biisiä, mutta sitä selkeästi niin paljon, että artisti on päässyt top vitoseen. Robinkin tuntuu roikkuvan listalla vuodesta toiseen, vaikka aina tuntuu, etten häntä juurikaan enää kuuntele. 

Podcastit olivat jälleen tänä vuonna päässeet listalle. Aika hyvin listassa näkyy se, että ehdottomasti eniten kuuntelen Areenan podcasteja, joten tälle listalle pääsi aika outojakin podcasteja. Urheilucastia kuuntelin vain talvella olympialaisten aikaan, mutta se on näköjään riittänyt nostamaan ko. podcastin listalle. Ihan oikeesti on syksyinen löytö, mutta sekin tippuu ensi vuonna pois siirtyen maksualustalle. 

Ensi vuonna voisi jälleen koittaa paneutua enemmän musiikin maailmaan. Jotenkin tuntuu, että nykyään nimenomaan podcastit vievät kaiken ajan musiikin kuuntelulta. Vielä pari vuotta sitten saatoin välillä laittaa työmatkalla Spotifysta soimaan jonkun oman soittolistan, nykyään musiikin korvaa oikeastaan aina podcast. 

12.12. Munuaispoli

 Lähes tasan tarkkaan vuoden tarkkuudella oli jälleen aika käydä munuaispuolella. Ennen lääkärin vastaanottoa, oli aika varattu ultraan ja keuhkokuvaan. Jälkimmäistä itse asiassa hieman ihmettelin, sillä en oikein ymmärrä, miten keuhkokuva liittyy omaan tilanteeseen. Olisin kysynyt asiasta lääkäriltä, mutta puhe tuli muusta, joten se sitten jäi. 

Äitin syöpädiagnoosi on selkeästi aktivoinut itsellä melkoisen katastrofiajattelun ja sen takia etenkin juuri keuhkokuva herätti epäilyä. Jotenkin tuli vahva tunne siitä, että nyt ei kaikki ole kunnossa, kun tällaista pitää alkaa ottamaan. Lisäksi munuaissiirrännäistä ultrattaessa lääkärin hiljaisuus ja toimenpiteen kesto sai heti ajatuksen lentämään siihen vaihtoehtoon, että nyt siirrännäinen alkaa vedellä viimeisiään. Muistan, että samanlaisia ajatuksia heräsi viimeksikin.

Lääkärin vastaanotto alkoi hyvin normaalisti. Verikoetulokset olivat kaikki kohdillaan, uraattikin on lääkityksellä pysynyt viitearvoissa. Ilmeisesti lääkityksen voi jossain kohtaa lopettaa, kun lääkäri puhui, että vielä ei kannata, jotta kihtikohtaukset eivät toistu. Munuaissiirrännäinen voi myös ultran perusteella oikein hyvin. 

Oma etiäinen siitä, että kaikki ei ehkä ole ihan hyvin, piti kuitenkin paikkaansa. Kun lääkäri aloitti puhumaan keuhkokuvasta, oma kauhukuva oli jo se, että keuhkoissa näkyy kapillaarisuonia, joita sinne oli ennen siirtoa kehittynyt ja joista alhainen saturaatio silloin johtui. Tämä olisi kielinyt siitä, että uusi maksakin on jälleen huonossa kunnossa. Ihan tämmöisestä ei kuitenkaan onneksi ollut kyse. Sen sijaan keuhkokuvassa oli näkynyt, kuinka ruokatorvi on mutkalla. Tähän syynä on suurentunut kilpirauhanen, jonka lääkäri tunnustellen heti tunsi. Ja tuntuu se omaankin käteen nyt. Lääkäri epäili, että kyseessä on struuma eli kilpirauhanen on suurentunut. Tähän voi liittyä myös kilpirauhasen vajaa-tai liikatoimintaa, joka selvitetään labrakokeilla. Toki yhtenä vaihtoehtona voi olla myös kilpirauhasen syöpä, vaikka sitä lääkäri ei missään kohtaa ääneen maininnutkaan. Sen sijaan hän kyllä tunnusteli imusolmukkeet eri puolilta kehoa. 

Oma tunne on tällä hetkellä melko rauhallinen. Haluan uskoa, että kyseessä tosiaan on vain struuma. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittäisi oman mystisen lihomisen, mutta se olisikin oikeastaan ainoa hyvä puoli. Vajaatoiminta nimittäin toisi mukanaan jälleen yhden elinikäisen lääkkeen. Syöpädiagnoosiakin on tullut pyöriteltyä mielessä ja toki myös googlailtua. Kyseinen syöpä onneksi on hyväennusteinen, jos jotain hyvää pitää etsiä. Mutta ei nyt mennä asioiden edelle. Lääkäri teki lähetteen ultraan, jossa selviää paljon. Tarvittaessa kilpirauhasesta otetaan koepala. Lisäksi seuraavissa labroissa tulee kilpirauhaskokeet, jotta nähdään, liittyykö suurenemiseen vajaa-tai liikatoimintaa. 

Ensi vuoden alkupuoli tulee siis sisältämään normaalia enemmän sairaalassa käymistä. Jos jotain hyvää tilanteesta pitää etsiä, niin jatkuvassa erikoissairaanhoidon seurannassa olossa, on kyllä hyviäkin puolia. Tuskin kilpirauhasen suurentumistakaan olisi tullut huomattua vielä aikoihin, koska en itse sitä ollut pistänyt merkille. Nyt asia päästään tutkimaan heti ja saman tien erikoissairaanhoidossa. Ns. normaali tilanteessahan sitä pitäisi käydä kertomassa asiasta ensin terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Mutta odotellaan ja katsellaan. Enköhän tästä tule tänne bloginkin puolelle päivittelemään, niin saa samalla omia ajatuksia hieman kasattua. 

15.8. Helsinki, elinsiirtopäiväyksikkö

 Heippa pitkästä aikaa! Blogi ei ole kuollut, vaikka hetkeen tänne ei ole tullutkaan päiviteltyä. Se toki on tämän blogin kohdalla usein hyvä juttu, sillä silloin kaikki on terveyden suhteen kunnossa. Lisäksi käyntejä sairaalassa ei nyt ole ollut.

Alkuun voisin kertoa ilouutisen papa-kokeen tuloksesta. En muista yhtään, olenko asiasta maininnut koskaan, mutta ensimmäisessä papa-kokeessa löytyi pari vuotta sitten heti korkean riskin dna:ta. Niinpä poikkeuksellisesti uusi papa-koe otettiin jo kahden vuoden päästä eli nyt kesän alussa. Viime viikolla posti toi tuloksen. Olin jo varautunut huonoihin uutisiin, hyljinnänestolääkitys kun altistaa syöville. Tulos oli kuitenkin puhdas, joten siltä osin voin huokaista. 

Helsingistä tuli kutsu kesän alussa ja tällä kertaa iloinen yllätys oli etäpoli. Vaikka sisko nykyään asustelee Helsingissä ja sitä myöten sinne helpompi olisikin mennä, niin silti on paljon helpompaa hoitaa asiat etänä kuin ottaa töistä päivä vapaata ja matkustella edestakaisin. Labroissa kävin taas Tampereella, sekin on jo kolmen vuoden takaa tuttu ihana uudistus ettei tarvitse Helsingissä yöpyä potilashotellissa vain siksi, että aamulla pääsee labrakokeisiin.

Tänään sitten oli lääkärin soittoaika. Tai niin siis ajattelin. Olin etukäteen jo miettinyt, kuinka puhelu kestää sen viitisen minuuttia ja siinä se. Mutta lääkärin sijasta puhelimen päässä olikin hoitaja. Hänellä oli joku hieno tittelikin ja oli juuri äskettäin aloittanut, joten selkeästi kyseessä oli suhteellisen uusi juttu. Viiden minuutin sijaan puhuttiinkin sitten tosiaan puoli tuntia. Haastattelu oli oikein perusteellinen, käytiin läpi mm. psyykkinen vointi, elämäntavat, alkoholin käyttö, jne. Tuli ihan semmoinen olo, että tässä oltaisiin vasta valmistautumassa elinsiirtoon. Huvitti myös hieman, kun tässä on tultu elettyä 12 vuotta siirtoelinten kanssa ja silti käytiin läpi mm. elinsiirtopotilaan ruokavaliota. Tosin lasten hankinnasta ei kerrankin ollut mitään puhetta! Mutta ei pidä valittaa, varmasti nuo asiat ovat jollekin tärkeitä muistutella. Tuli ainakin olo, että mun voinnista oltiin kiinnostuneita. Ja tuli hyvä muistutus siitä, että ne lääkkeet pitäisi muistaa ottaa ajallaan. Niin isolta synniltä tuntui jälleen se, että aina välillä Sandimmun-tabletti unohtuu ottaa. 

Jos jotain pientä miinusta palvelusta pitäisi antaa, niin hieman vaikea sovittaa elämään se, että odottaa päivässä kahta puhelua. Ainakin omassa työssä puhelimeen vastaaminen on aika hankalaa. Onneksi nyt oli yövuoro edessä, joten pieleen meni lähinnä nukkuminen. Hoitaja tosiaan soitti aamulla ja uudestaan sitten iltapäivällä, kun lääkäri oli katsonut labrat. Toki tämänkin idean ymmärrän, jos jotain huolestuttavaa olisi mielessä, niin hoitaja sitten veisi asian lääkärille. 

Kaikki oli onneksi jälleen kerran kunnossa, joten käynti seuraavan kerran sitten taas kolmen vuoden päästä. Hoitaja ehdotti, että jos silloin tulisin paikan päälle, mutta itse kyllä toivoin etävastaanottoa. Näen kuitenkin lääkäreitä säännöllisesti kasvotusten Taysissa. Toki mieli voi muuttua, jos vointi heilahtaa huonompaan. Biopsiasta olisin kyllä kysynyt, jos vaan olisi tullut mieleen. Se on viimeksi otettu 2015 ja netissä sanotaan, että biopsia otettaisiin viiden vuoden välein.

Kaiken kaikkiaan etävastaanotosta jäi hyvä mieli. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tästä laskua, kun kyseessä oli tosiaan puhelinkontakti eikä esim Teams-vastaanotto. Tämä nyt sitten korvasi Taysin maksapolin käynnin. Munuaispuolelle kutsu tulee joskus joulun aikaan. 

13.12. Munuaispoli

 Munuaispuolella tuli jälleen käytyä ja jotenkin en ollenkaan yllättynyt, kun vastassa oli taas uusi lääkäri. Nuori mies, mikä on itselle aina pieni kauhun paikka. Heille on jostain syystä jotenkin vaikeaa ja ehkä hieman kiusallistakin puhua. Toki tunne on vain omassa päässä, lääkärit ovat aina olleet erittäin ammattitaitoisia. Ja nyt kun mietin, niin ehkä nuoria miehiä hankalampaa omista asioista on puhua vanhoille mieslääkäreille. 

Uusi lääkäri tekee aina sen, että saa kertoa joka kerta uudestaan, että juu, olen sairaanhoitaja ja ei, en halua vielä lapsia. Tosin usein nuo samat kysymykset käydään läpi maksapuolellakin, vaikka siellä on jo pidemmän aikaa ollut sama lääkäri. Alkupuoli vastaanotosta meni siis perusasioita läpi käydessä. Labrat käytiin mukavan perusteellisesti läpi, mikä oli kiva, sillä usein lääkärin kuittaus on vain, että kunnossa ovat.

Kihtilääkitys tuli sitten odotetusti puheeksi. Enää asia ei tunnu niin pahalta, kun ajatukseen on ehtinyt tottua. Ensin lääkäri tosin totesi, että tilaa pitää seurata ja ehkä vuoden päästä lääkitystä voidaan miettiä, mutta kun hän aikansa selasi läpi vanhoja tekstejä, niin vaihtui ajatus siihen, että kyllä lääkitys aloitetaan nyt. Itseä kyseisessä lääkityksessä on eniten mietityttänyt haittavaikutukset, mutta lääkäri vakuutti, että kyseinen Allonol-lääke on hyvin siedetty. Kivasti lääkäri myös koitti rohkaista, että otetaan tämä nyt kokeilun kannalta eikä mietitä heti, että tätä lääkitystä syön sitten loppuelämäni.

Lopussa puheeksi tulivat jälleen verikokeet ja niiden päällekkäisyys. Vaikka elokuusta ei toki ole pitkä aika, niin kovin hyvin en enää muistanut, mitä siellä asiasta sovittiin eikä missään tekstissäkään ilmeisesti merkintää tästä löytänyt. Niinpä  asiaa mietittiin taas. Vastaanoton aikana selvyyttä ei tullut, mutta lääkäri soitti perään ja kertoi keskustelleensa asiasta myös maksapuolen kanssa. Ihan täysin en pysynyt mukana, miten labroja otetaan jatkossa, mutta ilmeisesti keväällä pitäisi tulla jommankumman puolen verikokeet. En nyt sitten tiedä, kuinka paljon tämä sotki sitä ajatusta, mitä viime käynnillä mietittiin. Voi hyvin olla, että tällä menolla saan vielä itse soitella labrapyyntöjen perään, kun niitä ei kuulu. 

Vuoden kuluttua sitten taas seuraava käynti munuaispuolelle. Silloin luvassa on ultra ja kuulemma myös keuhkokuva. Lisäksi lääkäri mainitsi puhelimessa, että koska ensi kesänä pitäisi olla taas Helsingin käynti, ei maksapuolella elokuussa tarvitse käydä ollenkaan. Hyvä niin, koska muistan parin vuoden takaa, kuinka käynnit osuivat vierekkäin ja Taysin pään käynti oli kyllä täysin turha.  

Spotify-vuosi 2021

 Spotify on taas kertonut tilastonsa ja ai että kuinka rakastankaan näitä. Ja vielä enemmän pidän siitä, että täällä blogissa on aina tallessa viime vuoden tilastot, joten myös vertailtavaa löytyy.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelin yhteensä 14 885 minuuttia

Kuuntelin yhteensä 509 eri artistia

Kuuntelin yhteensä 30 eri genreä

Artistien top 5

1. Blind Channel (kuuntelin yhteensä 1043 minuuttia)

2. Jason Derulo

3. Robin Packalen

4. Ed Sheeran

5. BEHM

Kappaleiden top 10

1. Blind Channel - Die Enough For You (kuuntelin yhteensä 93 kertaa)

2. Oskr -  Lie

3. Conor Maynard - You Broke Me First

4. Tesher x Jason Derulo - Jalebi Baby

5. Blind Channel - Dark Side

6. Robin Packalen - Better Than That

7. MEDUZA, Dermot Kennedy - Paradise

8. BEHM - Lupaan

9. Blind Channel - Timebomb

10. Aksel - Hurt

Genrejen top 5

1. Euroviisut

2. Suomalainen pop

3. Dance pop

4. Tropical house

5. Indie folk

Podcastien top 

Tämä kohta on jostain syystä täysin kadonnut wrapped-osiosta, mutta kuunnelluin podcast on ollut Tuplakääk, jota kuuntelin 30 kertaa eli yhteensä 1314 minuutia. Lisäksi muistan, että listalle pääsivät Takaisin Pasilaan, Polittiikkaradio ja Pyöreä pöytä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelumäärät nousivat, vaikka itsellä oli ajatus, että ehkä ne laskevat, sillä musiikkia olen omasta mielestä kuunnellut vähemmän kuin viime vuonna. Mutta tuossa luvussahan taitaa olla mukana myös podcastien kuunteluminuutit, ja niitä tulee työmatkoilla kuunneltua paljon. 

Blind Channelin komeileminen listalla ykkösenä ei ole mikään yllätys. Tutustuin bändiin UMK:n myötä ja tykästyin. Tiesin jo oikeastaan alkuvuodesta, että bändin Die Enough For You tulee todennäköisesti olemaan tämän listan kärkipaikalla, niin paljon sitä on tullut kuunneltua. Pidän kyllä aika hyvänä saavutuksena, että täysin tuntematon bändi on pystynyt itsensä kiilaamaan ykköspaikalle. Muuten artistien listassa ei juurikaan ole yllätyksiä. Ehkä Robinia en olettanut sillä näkeväni enää, sillä mielestäni en häntä kauheasti kuuntele. 

Biiseissä huomaa hyvin, että UMK on tehnyt tehtävänsä tänä vuonna. Rakastuin täysin tuohon Oskrn Lie-biisiin alkuvuodesta. Robinilta en oikeastaan kuuntele nykyään paljon mitään muuta kuin tuota yhtä kappaletta, mutta ehkä sitten luukutan sitä niin kauheasti, että sen avulla tyyppi nousee kuunnelluimpien artistien joukkoon. 

Genreissä ykkösenä komeilevat viisut eivät oikeastaan yllätä. Tänä vuonna oli niin hyvät Euroviisut, että kappaleita on tullut kuunneltua paljon. Jännä tosin, että mikään viisubiiseistä ei noussut top 10-listalle lukuun ottamatta meidän omaa edustajaa. Viime vuonna viisubiisejä oli useampi listalla. Veikkaan tosin, että ehkä UMK-ehdokkaatkin katsotaan kuuluvan viisugenreen. 

Podcasteista täytyy sanoa sen verran, että sillä listalla tulee lähes varmasti näkymään ensi vuonna isokin muutos. Tuplakääk on nykyään maksumuurin takana eikä sitä sen takia tule kuunneltua. Ylen podcastit ovat poistuneet kokonaan Spotifysta eivätkä enää tilastoissa näy. Toki Spotifyssa edelleen on monia podcasteja, mutta kyllä niiden kuuntelumäärät tulevat laskemaan, mikä ehkä näkyy sitten myös kokonaiskuuntelumäärässä. 

20.8. Maksapoli

 Jälleen oli aika käydä piipahtamassa lääkärillä. Sitä ennen otettiin tietenkin verikokeita ja voi että, kuinka ärsyttävää on, kun maksa- ja munuaispuolen labrakokeet menevät päällekkäin. Lääkärikäynnit on jo aika hyvin vuosien saatossa saatu synkronoitua niin, että niissä on väliä, mutta labrakokeiden kanssa sama ei ole vielä tapahtunut. 

Munuaispuolen labrakokeista pitää sanoa sen verran, että uraatti oli jälleen todella koholla, reilusti yli 500, kun naisten viitearvo on alle 350. Niinpä epikriisissä luki, että ensi kerralla munuaispuolella täytyy miettiä estolääkitystä kihtiin, kun takana on jo yksi kihtikohtaus. Itkuhan siinä pääsi, kun kyseisen tekstin luin. En millään haluaisi syödä yhtään enempää lääkkeitä ja kestää niiden sivuvaikutuksia. En toki myöskään halua kokea enää yhtäkään kihtikohtausta, niin hirveä kokemus se oli. Hieman sentään lohduttaa se, että ymmärtääkseni estolääkitys ei ole elinikäinen. 

Mutta, sitten itse asiaan. Tuttu lääkäri oli jälleen maksapuolella vastassa ja täysin samoihin kysymyksiin sain vastata, kuin vuosi sitten. Se välillä ärsyttää, vaikka koitin kyllä miettiä, että jos tilanne yhtäkkiä huonontuisikin, niin varmasti kaipaisin aikaa, jolloin piti vastailla samoihin yhdentekeviltä tuntuviin kysymyksiin. Paikalla oli myös kaksi kandia, he tosin vain istuivat taustalla kuuntelemassa. 

Itsellä on akne tässä viimeisen puolen vuoden aikana räjähtänyt täysin ja veikkaan vahvasti syyksi hormonikierukkaa, sillä sen myötä näppylöitä on tullut tasaiseen tahtiin lisää. Ihotautilääkäri määräsi pari vuotta sitten akneen tablettimuotoisen antibioottikuurin ja se auttoi ainakin hetken. Nyt olin jo etukäteen ajatellut, että pyydän samaisen kuurin uudestaan, sillä haluaisin saada naamaa edes hiukan parempaan kuntoon hetkeksi. En tosin ollut ihan varma, suostuisiko lääkäri antibiootti-reseptiä uusimaan vai käskisikö ottaa yhteyttä ihotautipolille. Iloiseksi yllätykseksi hän pyyntöön suostui. Samalla lääkäri myös kyseli Sumatriptanin tehosta päänsärkyyn ja tyytyväisenä sain kertoa, että se on toiminut todella hyvin. Kyseinen lääkärihän sen vuosi sitten määräsi. 

Päällekkäiset labrat oli onneksi huomannut jo munuaispuolen lääkäri, ja oli epikriisiin kirjoittanut, että pitäisi jatkossa miettiä niitten ajoittamista, kun tilanne siirteiden kannalta on niin erinomainen. Nyt maksalääkärikin asian otti puheeksi ja päätti soittaa munuaispuolelle asiasta. Tästä tykkäsin, sillä joskus tuntuu, että maksa- ja munuaispuoli eivät hirveästi asioista keskenään keskustele. Lääkärit yhdessä tulivat siihen päätökseen, että käynnit tulevat jatkumaan kuten ennenkin. Labrat ajoitetaan jatkossa siten, että kun käyn joulukuussa munuaispolilla, niin siitä 4kk ja 8kk päästä on kontrollilabrat. Munuaispuoli tekee tilauksen ja maksapuoli lisää siihen ne labrat, jotka heitä kiinnostavat. Eli sen sijaan, että molemmat puolet tekisivät omat labrapyyntönsä, ne yhdistetään nyt tällä tavalla. Ihan mahtavaa, sillä välillä on ollut olo, että ravaan labrassa ihan jatkuvasti. Se ehkä vielä vähän häiritsee, että elokuu ja joulukuu tuntuvat olevan melko lähellä toisiaan. Olisi mukavampi jos munuaispuolen käynti olisi joskus helmikuun tienoilla. Mutta menee tämä näinkin. 

Sellaista tällä kertaa. Lopuksi lääkäri taas pitkään katseli ja olisi varmaan halunnut taas muistella, kuinka loistavasti kaikki on. Itse kuitenkin aloin siinä kohtaa kerätä jo tavaroita kasaan, sen verran kiusaannuttavilta ne pitkät katseet alkoivat tuntua. :D 

Kymmenen vuoden takainen kesä

 Vuosi 2011 oli aikoinaan vielä sen verran isoja muutoksia täynnä, että ajattelin sitäkin vielä blogissa muistella. Ylipäätään haluan yrittää pitää blogia vielä edes jollain tasolla elossa. Lääkärikäyntejä kun ei ainakaan tällä hetkellä ole kuin sen kaksi kertaa vuodessa, niin niistä ei tänne kovin paljoa jutun juurta enää saa. Postaustoiveita voisin toki ottaa vastaan, mutta joskus on tullut niin tehtyä ja ainakin silloin kovin hiljaista piteli. Sen verran vähän lukijoita taitaa olla. Mutta saa niitä toki esittää. :D

Niin, kymmenen vuotta sitten huhtikuussa ne positiiviset muutokset omassa olossa alkoivat viimein näkyä konkreettisesti. Jo joulun aikaan alkoi tapahtua ensimmäisiä askeleita edistymisessä nimenomaan hengityksen suhteen ja huhtikuussa jätin lopulta lisähapen käytön kokonaan pois. Muistan edelleen, kuinka sisko tuli hakemaan sairaalasta hengityspolin käynnin jälkeen eikä happirikastimia enää tarvinnut tuoda kotiin. 

Sisko pääsi sitten ylioppilaaksi toukokuun lopulla. Muistan kuinka niihin aikoihin äiti oli töistä lomalla järjestelemässä juhlia ja itsellä kävi kotona fysioterapeutti, jonka kanssa tein lihaskuntoliikkeitä. Itse juhlissa pääsin sitten näyttämään sukulaisille, kuinka hyvässä kunnossa olen. Juhlat olivat toki siskon, mutta aika paljon sain itsekin muistamisia sukulaisilta. Lisähappisäiliö kannettavaa happirikastinta varten löytyi vielä varastosta ja sitä iskä esitteli kiinnostuneille juhlavieraille. Illalla lähdin yksikseni keskustaan hieman juhlimaan, se oli aika hienoa silloin.

Totta puhuen kesästä en ihan hirveästi enää edes muista. Täältä palauttelin mieleen, että kärsin tosiaan kesän ajan mystisestä turvotuksesta. Koko kroppa oli melko turvoksissa juhlaillan jälkeen. Soittelin asiasta jossain kohtaa Helsinkiin maksaosastolle ja muistan edelleen, kuinka lääkäri kysyi alkoholin käytöstä. Olin toki muutaman alkoholiannoksen illan aikana juonut, mutta hyvin vähän (ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon alkoholia on tullut joskus opiskeluaikoina nautittua). Silti tunsin ihan hirveää syyllisyyttä jo siitä alkoholimäärästä, etenkin kun lääkäri asiaa hieman paheksui. Mutta, turvotukselle ei tosiaan ikinä mitään syytä löytynyt, vaikka siitä paljon lääkärikäynneillä puhuinkin. Jossain kohtaa se vain lakkasi itsestään, etenkin jaloista. Nykyäänkin kyllä huomaan päivän mittaan turpoavani aika paljon, etenkin jos pitää paljon seistä. Se taitaa olla suhteellisen normaalia, ehkä kyse oli silloinkin suurimmaksi osaksi vain siitä.  

Turvotuksia lukuun ottamatta vointi palautui kesällä niin normaaliksi, että pystyin elämään taas tavallista nuoren naisen elämää. Siskon kanssa tuli käytyä mm. baareissa. Tunne siitä, kuinka yhtäkkiä jaksoinkin tehdä asioita, oli aika hieno. Useamman vuoden kun olin tottunut siihen, että olo heikkeni pienenkin rasituksen jälkeen todella ja usein heikotti ja silmissä sumeni. Usein iltaisin nousi myös lämpöä. Toki nyt nuo asiat eivät tunnu yhtään oudoilta, kun tietää, kuinka lisähapesta huolimatta saturaatio on laskenut huolestuttavan alas ja verenpainekin on ollut todella matala. Hieman surulliseksi kaiken tekee vain se, että kukaan ei silloin nähnyt, kuinka huonossa kunnossa oikeasti olin, vaan elin tilanteen kanssa aika pitkään. 

Jossain kohtaa kävi selväksi myös se, että voin palata opiskelemaan. En huonoimpina hetkinä olisi ikinä uskonut, että pääsen takaisin opiskelijaelämään niin nopeasti, mutta sillä tavalla vain kävi. Ehkäpä kirjoittelen vielä ensimmäisestä opiskelijasyksystä jossain kohtaa oman postauksen.