Kun lokakuussa pääsin sairaalasta pois, lupasi osaston fysioterapeutti hommatta mulle kotiin käymään toisen fysioterapeutin, jonka kanssa voisin jatkaa kuntoutusta. Koko loppusyksynä ei kuitenkaan fysioterapeutista mitään kuulunut.
Seuraavan kerran asia tuli puheeksi hengityspolilla tammikuussa. Kun kerroin ettei kotona ole käynyt ketään mua kuntouttamassa, lupasivat hoitajat viedä asiaa eteenpäin. Kävi ilmi, että paperi, jossa mulle oli fysioterapiaa suositeltu oli kokonaan kadonnut terveyskeskuksessa.
Siltikään koko talvena ei oo käynyt täällä ketään mua kuntouttamassa. Mua se ei oo oikeastaan haitannu yhtään, koska ei oo sellanen paljoa kiinnostanut. Nyt kuitenkin tänään äiti oli selvittänyt asiaa ja vihdoin saatiin asiat juoksemaan. Ensi keskiviikkona sitten tulee fysioterapeutti mua katsomaan. Suoraan sanoen, ei edelleenkään kiinnostais yhtään, mutta kai se on ihan hyväks. Oon tässä jo muutenkin ajatellu ite tekeväni jotain, kun tuntuu, että kaikki paikat rupsahtaa ihan täysin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti