Tänään sitten kävi fysioterapeutti. Olin kyllä eilen illalla sitä vielä tosi paljon vastaan. Jotenkin vaan tuntuu nololta, että pitää tehdä jotain tyhmiä jumppaliikkeitä ohjatusti jonkun kanssa. Mutta ei se onneksi ollut niin kamalaa kuin eka kuvittelin.
Ensin fysioterapeutti kyseli kaikenlaista sairauksistani ja siirrostani. Piti selittää hänelle, mitä tarkoittaa saturaatio, kun hän ei sitä tiennyt. Olin kyllä kuvitellut, että fysioterapeutti tietäsisi sellaisen asian, mutta ei näköjään.
Juttelun jälkeen aloimme sitten hommiin. Tein mm. kyykkyjä, varpaille nousuja, lantion nostoja makuulla ym. Muut menivät ihan hyvin, mutta kyykyissä väsyin aika nopeasti. Hassua kuinka liikkeet tuntuivat niin raskailta, kun olo on kuitenkin ihan energinen jo ja tuntuu, että pystyn mihin vain. Todellisuus kuitenkin iski naamaa vasten ja tajusin, että aika huonossa kunnossa oon.
Ehdittiin jumpata tunti, kunnes vanhemmat tuli kotiin. Ne siinä jutteli fysioterapeutin kanssa vielä.
Oon kyllä nyt muutenkin jumpannu aina iltaisin, kun haluaisin kiinteytyä. Oon tehny mm. vatsalihasliikkeitä, jalkalihasliikkeitä ja käsilihasliikkeitä. Äiti oli ylpeä, kun kerroin, että oon omatoimisestikin jaksanu jotain tehdä. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti