Vihaan kortisonia. Vihaan sitä yli kaiken. Toivottavasti pääsen siitä huhtikuun kontrollikäynnillä eroon, koska ennen sitä en todellakaan kehtaa mennä mihinkään julkiselle paikalle.
Muistan kuinka n. kuukausi siirron jälkeen sairaalassa katoin itteäni peilistä ja järkytyin. Naama oli turvonnu ihan järkyttävän näköseks. Posket oli todella pyöreät ja silmät hukku jonnekin poskien sekaan. Itkuhan siinä tuli.
Onneks nyt kortisoniannosta on pystytty laskemaan, mutta edelleen kärsin pyöreistä kasvoista. Pistää vihaksi, kun juuri mulla niinkin pieni annos kuin 4mg kortisonia päivässä aiheuttaa kuukasvoisuutta, kun monet muut voi syödä kortisonia paljon suurempia annoksia ilman, että se näkyy heti naamassa.
Oon valittanu tästä asiasta perheelle, mutta eipä niistä kukaan ymmärrä. Vanhemmat vakuuttelee, että oon ihan nätti, mutta niinhän se sanois vaikka olis mikä. Sisko taas on kyllästyny mun ainaiseen valittamiseen. Kunpa ne tietäsikin millasta on, kun ne kasvot jotka peilistä kattoo takasin ei oo omat. Ne on jonkun ihan vieraan ihmisen kasvot. En oo tottunu näkemään itteäni tän näkösenä. Sen takia välttelenkin peilejä mahdollisimman paljon.
Voisin vaihtaa happinaamarin jo happiviiksiin, mutta en halua, koska naamari peittää sopivasti kasvot. Ne vaivaa mua niin paljon, että en halua näyttäytyä edes perheenjäsenille. Ja jos näyttäydyn, niin mietin vain sitä kuinka rumalta näytän.
Tää kuulostaa todella pinnalliselta, mutta en voi sille mitään, että asia vaivaa mua päivä päivältä vaan enemmän. Voi kunpa tää lääkitys voitais jo lopettaa, niin ois yks huolenaihe vähemmän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heips! Kuule, et oo ainut, joka tuosta kortisonihaitasta kärsii. Minulle myös tehty elinsiirto, tosin olen toipunut älyttömän hyvin ja melko normaalia elämää jo pääsen näin puolen vuoden kuluttua elämään. Mutta siis kortisoni ja kuukasvot. Niin tuttu juttu ja tuo peilien välttely. Ja vaikka itteenikin välillä ärsyttää, et kuin "pinnallinen oon, ku ulkonäköä mietin omankin aika rankan tilanteen jälkeen" mut tietty se vaikuttaa itsetuntoon ja itseyteen, kun kattoo peilistä ja siel on joku ihan muu. Ja kai se meille naisille on ehkä jotenkin vähän isompi juttu toi ulkonäkömuutos. Ja onhan noi hyljintälääkkeet muutenkin aika myrkkyjä ja pistää välillä mieltä sekas ja kokee sitäkin kautta olevansa "joku muu" ja sit kun on ulkoisestikin joku muu.
VastaaPoistaOnneks on joku muukin, joka kortisonista kärsii (vaikka eihän se tietenkään oo sulle kiva). Toivottavasti päästään molemmat pian siitä eroon. :)
VastaaPoistaheips.
VastaaPoistaitse sain rajun maksatuleuduksen toukokuussa ja olen siitä asti joutunut syömään suuria annoksia kortisonia. tämän blogin löytäminen oli helpotus, koska oon kuvitellut olevani yliturhamainen tän typerän turvotuksen takia. mun oli pakko viedä kylpyhuoneen peili pois, koska lyhistyin kylppärin lattialle itkemään melkein joka kerta kun kävin suihkussa ja näin miten turvonnu olen kasvoista ja kaulasta.
Voimia kortisonin kanssa! Mulla se on jo loppunu, mutta naama ei oo palautunu ennalleen. Kyllä edelleen joskus tulee paha mieli peiliin kattoessa. :/ Mutta ehkä se tästä.. :)
VastaaPoista