Sitten kun

Mun elämäni on tällä hetkellä sellaista, että mietin vaan kaikkea mitä voin tehdä sitten kun pääsen hapesta ja kortisonista eroon.

Haluan mennä baariin. En oo käyny elämäni aikana kun pari kertaa baarissa. Kun täytin 18, alkoi sairaus olla jo niin pitkällä etten jaksanut iltaisin mennä yhtään mihinkään. Eipä mulla kyllä silloin edes ollu ketään kenen kanssa mennä. Nyt on sentään sisko. Ryyppäämään en aio mennä, mutta haluan päästä tanssimaan ja pitämään hauskaa. :)

Shoppailemaan haluan myös. Muistan kuinka äiti jo Helsingissä aika pian siirron jälkeen sanoi, että sitten kun oon terve, niin mennäään yhdessä shoppaamaan. Innolla odotan jo, että pääsen ostamaan ihania uusia vaatteita.

Siskon kanssa ajelemaan. Sisko sai ajokortin samana päivänä kun mut leikattiin. En oo siskon kyytiin vielä päässyt ja vähän harmittaa, kun nyt se on jo niin hyvä ajaja. Mun pitäis itekin opetella ajamaan taas autoa, kun on se aika hyvin unohtunu tässä reilun puolen vuoden aikana.

Ravintolaan syömään. Tästäkin ollaan perheen kanssa puhuttu ja vanhemmat on luvanneet, että mennään syömään johonkin hienoon paikkaan, jossa syödään oikein pitkän kaavan mukaan.

Muita juttuja en oo vielä keksiny. Ylipäätään tulee olemaan ihanaa, kun pääse ihmisten ilmoille ja saa ite käydä kaupassa jne. Odotan sitä kyllä yli kaiken.