Kuukautiset

Mulla ei ole kuukautisia. 16-vuotiaana kävin sairaalassa nuortengynekologilla. Siellä tarkastettiin, että kaikki on rakenteellisesti ihan kunnossa, mutta mun kehoni on vain niin sairas, että se säästää kuukautisissa, kun ne ei oo välttämättömät. Sain sillon jotain hormonilääkkeitä, jotka aiheutti maksa-arvojen kohoamisen ja maksalääkäri oli ihan kauhuissaan, kun mulle oli määrätty sellasia lääkkeitä. Niitä ei kuulemma koskaan saisi antaa maksasairaalle.

Seuraavan kerran kun kävin gynekologilla, niin kerroin etteivät lääkkeet olleet tehonneet. Gynekologi lohdutti, että maksansiirron jälkeen kuukautiset varmasti alkavat.

Eipä niin käynyt. Innolla odotin, mutta ei. Kysyin jo äitiltä, että jäänkö kokonaan ilman kuukautisia. Äiti totes siihen, että mun keho on edelleen tosi sairas, joten ei mikään ihme ettei ne vielä oo alkanu.

Mutta eilen. Eilen ne vihdoin alko! Oon niin onnellinen, sillä oon aina pelänny ettei mulla tuu koskaan oleen kuukautisia. Ihanaa tietää, että nyt voin saada lapsia, sillä niitä oon aina halunnu. Ja onhan tää merkki siitäkin, että keho alkaa olla paranemaan päin. :)

Tää vuosi on lähteny hyvin käyntiin. :)

3.1. Keuhkolääkäri

Eilen oli käynti keuhkolääkärillä. Tai oikeastaan se on hoitajapoli, jossa mahdollisesti voi tavata lääkärin.

Ambulanssilla perinteiseen tapaan menin. Mukaan piti ottaa molemmat happirikastimet.

Sovitun ajan alkuun oli sovittu ihotautilääkärin käynti. Hän katsoi varpaissani olevia syyliä ja jäädytti niitä. Toivottavasti ne lähtisivät pois tai edes pienentyisivät.

Polilla mitattiin taas saturaatiota ja tehtiin kävelytesti. 14l happilisällä saturaatio oli levossa 96-98 ja kävellessä se laski enää vain 80:neen. Mahtavaa, sillä aina ennen saturaatio on tippunut viitenkymppiin. :)

Tapasin polilla myös tutun lääkärin. Hän diagnosoi minussa vuosi sitten maaliskuussa Hepatopulmonaarisen syndrooman. Nyt hän otti minusta valtimoverinäytteen. Hän tutustui myös papereihini ja päätti, että en enää tarvitse 14 litraa happea, vaan se voidaan laskea 8 litraan.

Niinpä siis pärjään nyt yhdellä rikastimella ja lääkäri antoi luvan, että 6 litran kannettavalla matkahapellani voin lähteä käymään vaikka kaupassa, sillä pärjään silläkin määrällä ihan ok.

Oli siis oikein hyvä käynti. Vihdoin tuntuu siltä, että asiat etenevät. Kävelytestiä tehdessäni huomasin ilokseni, että kävely ei ole enää kovinkaan raskasta. Jotenkin sitä on koko ajan pitänyt itseään tosi sairaana ja huonokuntoisena, mutta nyt huomasi, että enää niin ei olekaan. :)

Kohti parempaa vuotta 2011

Oon lapsesta asti jotenkin pelänny vuoden vaihtumista, sillä pelkään aina, että seuraava vuosi on huonompi kuin edellinen. Ja niin onkin käyny vuodesta 2006 lähtien. Jokainen vuosi siitä lähtien on ollu toinen toistaan surkeampi ja tää vuosi on ollu kyllä kaikista surkein.

Joka vuodenvaihteessa oon toivonu seuraavalta vuodelta parempaa terveyttä. Tänä vuonna se ei ainakaan toteutunu.

Ens vuodelle suurin toive on taas terveys. Toivon pääseväni eroon lisähapesta ja saavani alkaa elämään normaalia elämää. Toivon sitä todella ja haluan uskoa siihen.

PAREMPAA UUTTA VUOTTA 2011 JOKAISELLE!

Joulu 2010

Eipä se joulu sitten onneksi ollutkaan niin kamala kuin miltä ensin tuntui. :) Ainoastaan harmitti se, kun en iskän ja siskon mukana päässyt käymään haudoilla.

Lahjoja sain perheestämme eniten. :D Kaikista mieluisin lahja taisi olla Maksa-ja munuaisliiton koru, jonka sain äitiltä. Se muistuttaa menneestä kesästä ja syksystä ja on tosi nätti. :)

Nyt odotan jo innolla uutta vuotta. Sisko on joululomalla tämän ja vielä ensi viikonkin, joten seuraakin on tällä hetkellä. Se on mukavaa ja mielialakin on aika korkealla nyt. :) Yhdessä ollaan siskon kanssa pelattu, juteltu, katseltu elokuvia ja valvottu myöhään.

Neljä asiaa

Päätin nyt tällaisen tehdä, kun ei mulla tänne tällä hetkellä oo muutakaan kirjottaa.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
* Lehdenjakaja
* Laitosapulainen
* Lastenhoitaja
* Siivoja

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
* Salatut elämät
* Glee
* Sinkkuelämää
* Kotikatu

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
* Kreikka
* Englanti
* Saksa
* Portugali

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:
* Facebook
* Blogit
* Yle Areena
* Iltasanomat

Neljä lemppariruokaani ovat:
* Kaikki roskaruoka
* Makaroonilaatikko
* Spagetti ja jauhelihakastike
* Tortillat

Neljä paikkaa, jossa olisin mielummin nyt:
* Ulkona
* Kaupungilla
* Autossa
* Kaupassa

Haluan ulos!

Oon tässä nyt kesästä asti ollu vaan sisätiloissa. Ainoat ulkoreissut oon tehny, kun oon menny ambulanssin kyytiin. Niinpä haluaisin jo päästä ihan kunnolla ulos. Varsinkin nyt, kun siellä on niin kaunista ja ihanat paukku pakkaset. Mutta se on mahdotonta niin kauan kun tää mun lisähappimäärä on näin korkee. :(

Haluaisin päästä myös jo ihmisten ilmoille. Ois ihanaa käydä kaupassa ja nähdä siellä kaikki joulukoristeet ja kuulla joululauluja. Ja ennen kaikkea nähdä muita ihmisiä! Alkaa välillä ärsyttää kattella vaan samoja naamoja kotona koko ajan.

Mummi kuoli viikonloppuna. :( En senkään hautajaisiin sitten pääse. Sekin harmittaa.

Joulu tulee kovaa vauhtia. Ollaan aina aattona siskon ja iskän kanssa käyty iskän isovanhempien haudoilla ja illalla sitten joulukirkossa. Tänän vuonna nekin pitää jättää väliin. :/

Toivon todella, että ens vuonna alkaa tapahtua jotain. Kyllä tässä pikku hiljaa alkaa jo tulla hulluks.

Ei kiinnosta

Mua ei tällä hetkellä oikein jaksa kiinnostaa mikään. Oon aina ollu suuri joulufriikki, mutta nyt sekään ei kiinnosta. Ei kiinnosta kuunnella joululauluja ja laittaa joulua.

Eilinen päivä meni riidellessä, kun en jaksa kiinnostua enää oikein edes syömisestäkään. Tiedän kyllä, että pitää syödä ja tänään oonkin taas kahden päivän paaston jälkeen syöny kunnon ruokaakin. Eilen sain iskältä mukavat huudot, kun kuulemma pilasin hienon kolmen ruokalajin illallisen, jonka äiti oli vaivalla valmistanu.

En tiedä, mistä tää johtuu. Ehkä osasyynä on tää sydän, joka edelleen vaivaa. Välillä tuntuu, että on tosi vaikeata keskittyä mihinkään, kun koko ajan vain tiedostaa oman sydämensä. Ja koko ajan mua painaa huoli siitä, että tuunko todellakin koko loppuelämäni tuntemaan sydämeni sykkeen.

Huoh. Ois vaan tammikuu ja tää joulu ohi. Vaikka eipä ne asiat tammikuussa oo yhtään sen paremmin.