13.12. Munuaispoli

 Munuaispuolella tuli jälleen käytyä ja jotenkin en ollenkaan yllättynyt, kun vastassa oli taas uusi lääkäri. Nuori mies, mikä on itselle aina pieni kauhun paikka. Heille on jostain syystä jotenkin vaikeaa ja ehkä hieman kiusallistakin puhua. Toki tunne on vain omassa päässä, lääkärit ovat aina olleet erittäin ammattitaitoisia. Ja nyt kun mietin, niin ehkä nuoria miehiä hankalampaa omista asioista on puhua vanhoille mieslääkäreille. 

Uusi lääkäri tekee aina sen, että saa kertoa joka kerta uudestaan, että juu, olen sairaanhoitaja ja ei, en halua vielä lapsia. Tosin usein nuo samat kysymykset käydään läpi maksapuolellakin, vaikka siellä on jo pidemmän aikaa ollut sama lääkäri. Alkupuoli vastaanotosta meni siis perusasioita läpi käydessä. Labrat käytiin mukavan perusteellisesti läpi, mikä oli kiva, sillä usein lääkärin kuittaus on vain, että kunnossa ovat.

Kihtilääkitys tuli sitten odotetusti puheeksi. Enää asia ei tunnu niin pahalta, kun ajatukseen on ehtinyt tottua. Ensin lääkäri tosin totesi, että tilaa pitää seurata ja ehkä vuoden päästä lääkitystä voidaan miettiä, mutta kun hän aikansa selasi läpi vanhoja tekstejä, niin vaihtui ajatus siihen, että kyllä lääkitys aloitetaan nyt. Itseä kyseisessä lääkityksessä on eniten mietityttänyt haittavaikutukset, mutta lääkäri vakuutti, että kyseinen Allonol-lääke on hyvin siedetty. Kivasti lääkäri myös koitti rohkaista, että otetaan tämä nyt kokeilun kannalta eikä mietitä heti, että tätä lääkitystä syön sitten loppuelämäni.

Lopussa puheeksi tulivat jälleen verikokeet ja niiden päällekkäisyys. Vaikka elokuusta ei toki ole pitkä aika, niin kovin hyvin en enää muistanut, mitä siellä asiasta sovittiin eikä missään tekstissäkään ilmeisesti merkintää tästä löytänyt. Niinpä  asiaa mietittiin taas. Vastaanoton aikana selvyyttä ei tullut, mutta lääkäri soitti perään ja kertoi keskustelleensa asiasta myös maksapuolen kanssa. Ihan täysin en pysynyt mukana, miten labroja otetaan jatkossa, mutta ilmeisesti keväällä pitäisi tulla jommankumman puolen verikokeet. En nyt sitten tiedä, kuinka paljon tämä sotki sitä ajatusta, mitä viime käynnillä mietittiin. Voi hyvin olla, että tällä menolla saan vielä itse soitella labrapyyntöjen perään, kun niitä ei kuulu. 

Vuoden kuluttua sitten taas seuraava käynti munuaispuolelle. Silloin luvassa on ultra ja kuulemma myös keuhkokuva. Lisäksi lääkäri mainitsi puhelimessa, että koska ensi kesänä pitäisi olla taas Helsingin käynti, ei maksapuolella elokuussa tarvitse käydä ollenkaan. Hyvä niin, koska muistan parin vuoden takaa, kuinka käynnit osuivat vierekkäin ja Taysin pään käynti oli kyllä täysin turha.  

Spotify-vuosi 2021

 Spotify on taas kertonut tilastonsa ja ai että kuinka rakastankaan näitä. Ja vielä enemmän pidän siitä, että täällä blogissa on aina tallessa viime vuoden tilastot, joten myös vertailtavaa löytyy.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelin yhteensä 14 885 minuuttia

Kuuntelin yhteensä 509 eri artistia

Kuuntelin yhteensä 30 eri genreä

Artistien top 5

1. Blind Channel (kuuntelin yhteensä 1043 minuuttia)

2. Jason Derulo

3. Robin Packalen

4. Ed Sheeran

5. BEHM

Kappaleiden top 10

1. Blind Channel - Die Enough For You (kuuntelin yhteensä 93 kertaa)

2. Oskr -  Lie

3. Conor Maynard - You Broke Me First

4. Tesher x Jason Derulo - Jalebi Baby

5. Blind Channel - Dark Side

6. Robin Packalen - Better Than That

7. MEDUZA, Dermot Kennedy - Paradise

8. BEHM - Lupaan

9. Blind Channel - Timebomb

10. Aksel - Hurt

Genrejen top 5

1. Euroviisut

2. Suomalainen pop

3. Dance pop

4. Tropical house

5. Indie folk

Podcastien top 

Tämä kohta on jostain syystä täysin kadonnut wrapped-osiosta, mutta kuunnelluin podcast on ollut Tuplakääk, jota kuuntelin 30 kertaa eli yhteensä 1314 minuutia. Lisäksi muistan, että listalle pääsivät Takaisin Pasilaan, Polittiikkaradio ja Pyöreä pöytä.

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kuuntelumäärät nousivat, vaikka itsellä oli ajatus, että ehkä ne laskevat, sillä musiikkia olen omasta mielestä kuunnellut vähemmän kuin viime vuonna. Mutta tuossa luvussahan taitaa olla mukana myös podcastien kuunteluminuutit, ja niitä tulee työmatkoilla kuunneltua paljon. 

Blind Channelin komeileminen listalla ykkösenä ei ole mikään yllätys. Tutustuin bändiin UMK:n myötä ja tykästyin. Tiesin jo oikeastaan alkuvuodesta, että bändin Die Enough For You tulee todennäköisesti olemaan tämän listan kärkipaikalla, niin paljon sitä on tullut kuunneltua. Pidän kyllä aika hyvänä saavutuksena, että täysin tuntematon bändi on pystynyt itsensä kiilaamaan ykköspaikalle. Muuten artistien listassa ei juurikaan ole yllätyksiä. Ehkä Robinia en olettanut sillä näkeväni enää, sillä mielestäni en häntä kauheasti kuuntele. 

Biiseissä huomaa hyvin, että UMK on tehnyt tehtävänsä tänä vuonna. Rakastuin täysin tuohon Oskrn Lie-biisiin alkuvuodesta. Robinilta en oikeastaan kuuntele nykyään paljon mitään muuta kuin tuota yhtä kappaletta, mutta ehkä sitten luukutan sitä niin kauheasti, että sen avulla tyyppi nousee kuunnelluimpien artistien joukkoon. 

Genreissä ykkösenä komeilevat viisut eivät oikeastaan yllätä. Tänä vuonna oli niin hyvät Euroviisut, että kappaleita on tullut kuunneltua paljon. Jännä tosin, että mikään viisubiiseistä ei noussut top 10-listalle lukuun ottamatta meidän omaa edustajaa. Viime vuonna viisubiisejä oli useampi listalla. Veikkaan tosin, että ehkä UMK-ehdokkaatkin katsotaan kuuluvan viisugenreen. 

Podcasteista täytyy sanoa sen verran, että sillä listalla tulee lähes varmasti näkymään ensi vuonna isokin muutos. Tuplakääk on nykyään maksumuurin takana eikä sitä sen takia tule kuunneltua. Ylen podcastit ovat poistuneet kokonaan Spotifysta eivätkä enää tilastoissa näy. Toki Spotifyssa edelleen on monia podcasteja, mutta kyllä niiden kuuntelumäärät tulevat laskemaan, mikä ehkä näkyy sitten myös kokonaiskuuntelumäärässä. 

20.8. Maksapoli

 Jälleen oli aika käydä piipahtamassa lääkärillä. Sitä ennen otettiin tietenkin verikokeita ja voi että, kuinka ärsyttävää on, kun maksa- ja munuaispuolen labrakokeet menevät päällekkäin. Lääkärikäynnit on jo aika hyvin vuosien saatossa saatu synkronoitua niin, että niissä on väliä, mutta labrakokeiden kanssa sama ei ole vielä tapahtunut. 

Munuaispuolen labrakokeista pitää sanoa sen verran, että uraatti oli jälleen todella koholla, reilusti yli 500, kun naisten viitearvo on alle 350. Niinpä epikriisissä luki, että ensi kerralla munuaispuolella täytyy miettiä estolääkitystä kihtiin, kun takana on jo yksi kihtikohtaus. Itkuhan siinä pääsi, kun kyseisen tekstin luin. En millään haluaisi syödä yhtään enempää lääkkeitä ja kestää niiden sivuvaikutuksia. En toki myöskään halua kokea enää yhtäkään kihtikohtausta, niin hirveä kokemus se oli. Hieman sentään lohduttaa se, että ymmärtääkseni estolääkitys ei ole elinikäinen. 

Mutta, sitten itse asiaan. Tuttu lääkäri oli jälleen maksapuolella vastassa ja täysin samoihin kysymyksiin sain vastata, kuin vuosi sitten. Se välillä ärsyttää, vaikka koitin kyllä miettiä, että jos tilanne yhtäkkiä huonontuisikin, niin varmasti kaipaisin aikaa, jolloin piti vastailla samoihin yhdentekeviltä tuntuviin kysymyksiin. Paikalla oli myös kaksi kandia, he tosin vain istuivat taustalla kuuntelemassa. 

Itsellä on akne tässä viimeisen puolen vuoden aikana räjähtänyt täysin ja veikkaan vahvasti syyksi hormonikierukkaa, sillä sen myötä näppylöitä on tullut tasaiseen tahtiin lisää. Ihotautilääkäri määräsi pari vuotta sitten akneen tablettimuotoisen antibioottikuurin ja se auttoi ainakin hetken. Nyt olin jo etukäteen ajatellut, että pyydän samaisen kuurin uudestaan, sillä haluaisin saada naamaa edes hiukan parempaan kuntoon hetkeksi. En tosin ollut ihan varma, suostuisiko lääkäri antibiootti-reseptiä uusimaan vai käskisikö ottaa yhteyttä ihotautipolille. Iloiseksi yllätykseksi hän pyyntöön suostui. Samalla lääkäri myös kyseli Sumatriptanin tehosta päänsärkyyn ja tyytyväisenä sain kertoa, että se on toiminut todella hyvin. Kyseinen lääkärihän sen vuosi sitten määräsi. 

Päällekkäiset labrat oli onneksi huomannut jo munuaispuolen lääkäri, ja oli epikriisiin kirjoittanut, että pitäisi jatkossa miettiä niitten ajoittamista, kun tilanne siirteiden kannalta on niin erinomainen. Nyt maksalääkärikin asian otti puheeksi ja päätti soittaa munuaispuolelle asiasta. Tästä tykkäsin, sillä joskus tuntuu, että maksa- ja munuaispuoli eivät hirveästi asioista keskenään keskustele. Lääkärit yhdessä tulivat siihen päätökseen, että käynnit tulevat jatkumaan kuten ennenkin. Labrat ajoitetaan jatkossa siten, että kun käyn joulukuussa munuaispolilla, niin siitä 4kk ja 8kk päästä on kontrollilabrat. Munuaispuoli tekee tilauksen ja maksapuoli lisää siihen ne labrat, jotka heitä kiinnostavat. Eli sen sijaan, että molemmat puolet tekisivät omat labrapyyntönsä, ne yhdistetään nyt tällä tavalla. Ihan mahtavaa, sillä välillä on ollut olo, että ravaan labrassa ihan jatkuvasti. Se ehkä vielä vähän häiritsee, että elokuu ja joulukuu tuntuvat olevan melko lähellä toisiaan. Olisi mukavampi jos munuaispuolen käynti olisi joskus helmikuun tienoilla. Mutta menee tämä näinkin. 

Sellaista tällä kertaa. Lopuksi lääkäri taas pitkään katseli ja olisi varmaan halunnut taas muistella, kuinka loistavasti kaikki on. Itse kuitenkin aloin siinä kohtaa kerätä jo tavaroita kasaan, sen verran kiusaannuttavilta ne pitkät katseet alkoivat tuntua. :D 

Kymmenen vuoden takainen kesä

 Vuosi 2011 oli aikoinaan vielä sen verran isoja muutoksia täynnä, että ajattelin sitäkin vielä blogissa muistella. Ylipäätään haluan yrittää pitää blogia vielä edes jollain tasolla elossa. Lääkärikäyntejä kun ei ainakaan tällä hetkellä ole kuin sen kaksi kertaa vuodessa, niin niistä ei tänne kovin paljoa jutun juurta enää saa. Postaustoiveita voisin toki ottaa vastaan, mutta joskus on tullut niin tehtyä ja ainakin silloin kovin hiljaista piteli. Sen verran vähän lukijoita taitaa olla. Mutta saa niitä toki esittää. :D

Niin, kymmenen vuotta sitten huhtikuussa ne positiiviset muutokset omassa olossa alkoivat viimein näkyä konkreettisesti. Jo joulun aikaan alkoi tapahtua ensimmäisiä askeleita edistymisessä nimenomaan hengityksen suhteen ja huhtikuussa jätin lopulta lisähapen käytön kokonaan pois. Muistan edelleen, kuinka sisko tuli hakemaan sairaalasta hengityspolin käynnin jälkeen eikä happirikastimia enää tarvinnut tuoda kotiin. 

Sisko pääsi sitten ylioppilaaksi toukokuun lopulla. Muistan kuinka niihin aikoihin äiti oli töistä lomalla järjestelemässä juhlia ja itsellä kävi kotona fysioterapeutti, jonka kanssa tein lihaskuntoliikkeitä. Itse juhlissa pääsin sitten näyttämään sukulaisille, kuinka hyvässä kunnossa olen. Juhlat olivat toki siskon, mutta aika paljon sain itsekin muistamisia sukulaisilta. Lisähappisäiliö kannettavaa happirikastinta varten löytyi vielä varastosta ja sitä iskä esitteli kiinnostuneille juhlavieraille. Illalla lähdin yksikseni keskustaan hieman juhlimaan, se oli aika hienoa silloin.

Totta puhuen kesästä en ihan hirveästi enää edes muista. Täältä palauttelin mieleen, että kärsin tosiaan kesän ajan mystisestä turvotuksesta. Koko kroppa oli melko turvoksissa juhlaillan jälkeen. Soittelin asiasta jossain kohtaa Helsinkiin maksaosastolle ja muistan edelleen, kuinka lääkäri kysyi alkoholin käytöstä. Olin toki muutaman alkoholiannoksen illan aikana juonut, mutta hyvin vähän (ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon alkoholia on tullut joskus opiskeluaikoina nautittua). Silti tunsin ihan hirveää syyllisyyttä jo siitä alkoholimäärästä, etenkin kun lääkäri asiaa hieman paheksui. Mutta, turvotukselle ei tosiaan ikinä mitään syytä löytynyt, vaikka siitä paljon lääkärikäynneillä puhuinkin. Jossain kohtaa se vain lakkasi itsestään, etenkin jaloista. Nykyäänkin kyllä huomaan päivän mittaan turpoavani aika paljon, etenkin jos pitää paljon seistä. Se taitaa olla suhteellisen normaalia, ehkä kyse oli silloinkin suurimmaksi osaksi vain siitä.  

Turvotuksia lukuun ottamatta vointi palautui kesällä niin normaaliksi, että pystyin elämään taas tavallista nuoren naisen elämää. Siskon kanssa tuli käytyä mm. baareissa. Tunne siitä, kuinka yhtäkkiä jaksoinkin tehdä asioita, oli aika hieno. Useamman vuoden kun olin tottunut siihen, että olo heikkeni pienenkin rasituksen jälkeen todella ja usein heikotti ja silmissä sumeni. Usein iltaisin nousi myös lämpöä. Toki nyt nuo asiat eivät tunnu yhtään oudoilta, kun tietää, kuinka lisähapesta huolimatta saturaatio on laskenut huolestuttavan alas ja verenpainekin on ollut todella matala. Hieman surulliseksi kaiken tekee vain se, että kukaan ei silloin nähnyt, kuinka huonossa kunnossa oikeasti olin, vaan elin tilanteen kanssa aika pitkään. 

Jossain kohtaa kävi selväksi myös se, että voin palata opiskelemaan. En huonoimpina hetkinä olisi ikinä uskonut, että pääsen takaisin opiskelijaelämään niin nopeasti, mutta sillä tavalla vain kävi. Ehkäpä kirjoittelen vielä ensimmäisestä opiskelijasyksystä jossain kohtaa oman postauksen. 

Katetriablaatio

 Omalle isälle tehtiin torstaina katetriablaatio helpottamaan flimmeristä johtuvaa ikävää tuntemusta. Siitä tuli mieleen, etten ole tainnut koskaan kertoa, että myös mulle on aikoinaan samainen toimenpide tehty, eri syystä tosin.

Kärsin tosiaan teini-iässä sydämen tiheälyöntisyyskohtauksista. Sydän siis hakkasi hirveää tahtia. Mitään muljahteluja tai muuta sellaista kohtauksiin ei liittynyt. Ihan kaikkea en ajasta enää muista, mutta yritän kertoa jotain. Kohtaukset tosiaan ilmeistyivät aika yllättäen, en kärsinyt niistä vielä ala-asteiässä. Yläasteen loppupuolella vaiva sitten alkoi. Muistan, että kohtaukset saattoivat olla todella pitkiä, joskus menin nukkumaan sydämen hakatessa ja heräsin aamulla samaan tunteeseen. Olen joskus mennyt kouluunkin kohtauksen ollessa päällä. Voitte vain  kuvitella kuinka inhottavalta kohtaukset tuntuivat, pahimmillaan olo kohtauksen aikana oli ihan hirveä. 

No, toki kohtauksia alettiin sitten jossain kohtaa tutkia. Jos oikein muistan, niin alkuun sain kokeiluun beetasalpaajalääkityksen, jota aina tarvittaessa käytin. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä eikä tarvittaessa otettu lääke lopettanut kohtausta. Jossain kohtaa sain ohjeistukseksi mennä lääkäriin juuri silloin, kun kohtaus on päällä. Niinpä kerran kesälomaillessamme perheen kanssa Savonlinnassa ryntäsimme paikalliseen sairaalaan. Siinä muuten oli pieni selittely, minkä takia tulemme yhtäkkiä paikalle ja minkä takia on äärimmäisen tärkeätä, että pääsen EKG-laitteisiin kiinni heti. 

Kun beetasalpaajalääkityksestä ei ollut mitään hyötyä, tuli seuraavaksi vaihtoehdoksi katetriablaatio. Se tehtiin, kun olin 16-vuotias. Muistan edelleen, että ikäni puolesta olisin siinä vaiheessa kuulunut vielä lasten puolelle. Tampereella kyseistä toimenpidettä ei kuitenkaan ainakaan siihen aikaan tehty lapsille, vaan sitä varten olisi pitänyt mennä Helsinkiin. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että olin kokoluokaltani jo aikuisen mitoissa, joten poikkeuksellisesti siinä vaiheessa kävin aikuisesta. Hyvä niin.

Katetriablaatio tosiaan on toimenpide, jossa nivusen kautta katetrilla mennään suonia pitkin sydämeen. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa, joten potilas on hereillä ja voi seurata tapahtumia näytön kautta. Itse toimenpiteestä en enää omalta kohdaltani ihan hirveästi muista. Eniten mieleen on jäänyt se, että peti, jolla makasin, oli hirvittävän kapea. Toimenpiteessä kohtaus saatiin päälle keinotekoisesti, jotta nähtiin, mitä sähköratoja sydämestä piti polttaa. Lisäksi toimenpide kesti todella kauan. Sen jälkeen makasin sitten seuraavan yön hiekkapussi nivusen päällä painona. En saanut liikkua mihinkään, vaan tarpeetkin piti tehdä alusastialle. 

Seuraavina päivinä olin äärettömän kipeä. Sairaslomaa en saanut, vaan palasin samantien kouluun. Muistan edelleen, kuinka jouduin pyytämään kaveria kävelemään hitaammin, sillä kipujen takia liikkuminen oli hankalaa. Siihen aikaan kotimme suihkutiloja remontoitiin ja kävimme perheen kanssa peseytymässä iskän työpaikalla. Muistan edelleen, kuinka rankoilta ne reissut tuntuivat itsestä. 

Lopulta ablaatiosta ei ollut hyötyä, vaan kohtaukset jatkuivat. Niinpä sama toimenpide toistettiin muistaakseni noin vuotta myöhemmin. Tällä kertaa kaikki meni paljon helpommin. Rauhoittavien lääkkeiden ansiosta nukuin suurimman osan toimepiteestä. Lisäksi olin paljon parempivointisempi ja sain luvan seuraavana yönä liikkua ja käydä vessassa. En osaa sanoa, miksi ensimmäinen ablaatio oli niin hankala ja miksi myös sen jälkiseuraukset olivat paljon hankalammat. 

Uudelleen tehty ablaatio onneksi toi lopulta toivotun avun. Kohtaukset jäivät pois kokonaan. Se oli muuten ihana tunne. 

Mennyt vuosi 2020

 Kaksi perinnettä haluan siirtää tähän blogiin rinnakkaisblogista, joka on nyt virallisesti lopetettu. Spotify-vuosikatsaus ja oman elämän vuosikatsaus. (Tai ehkä se on enemmän gallub viime vuodesta.)

Hieman kyllä huvittaa, että tajusin nyt etten koskaan ole julkaissut viime vuoden vuosikatsausta. Olen kyllä kysymyksiin vastannut, mutta en koskaan kyseistä postausta julkaissut. No, eipä se niin haittaa. Itselle tätäkin lähinnä teen ja löydän vuoden 2019 vastaukset tallennetusta luonnoksesta.

Mutta mennäänpä vuoteen 2020. Rankka vuosi, ei voi muuta sanoa. Alkuun iski korona, joka laittoi hetkeksi omat työt täysin uusiksi, kun tuttu ja turvallinen työ-yhteisö vaihtui. Stressilevelit hipoivat taivasta koko kevään ja töiden ohella en jaksanut tehdä oikeastaan mitään. Syksyllä tuli sitten ensin isän tia-kohtaus ja melko pian sen jälkeen tieto äidin rintasyövästä. Ahdistus värittää koko loppuvuotta. Oikeastaan koko vuosi on mennyt aikamoisessa sumussa ja asioita on vaikea muistaa. Paljon olen pohtinut sitä, minkä takia kymmenen vuoden takaiset asiat omasta pahimmasta sairausajasta eivät koskaan tuntuneet näin rankoilta. Ehkä syy on siinä, että ne hiipivät niin pikku hiljaa, joten niihin tottui. Asiat jotka tulevat täytenä yllätyksenä, ovat paljon vaikeampia ottaa vastaan. Ja kuten tässä postauksessa sanoin, potilaan rooli on ainakin itselle paljon helpompi.

IHMISSUHTEET

1. Saitko uuden ystävän?
En. Tänä vuonna on tullut kyllä taas tajuttua, kuinka paljon sitä viettääkään aikaa yksin. Välillä se on tosi ok, välillä se harmittaa aika paljon. 

2. Teitkö jotain viime vuonna, mitä et ole tehnyt ennen?
Juoksin. Oon aina ollut sitä mieltä, että juokseminen on ihan hirveätä, mutta syksyllä aloin iltalenkeillä pikku hiljaa juosta. En mitään pitkä matkoja, ihan lyhyitä pyrähdyksiä kesken lenkin, mutta sekin on jo jotain. Täytyy myöntää, että kyllä niistä lenkeistä tuli aika paljon kivempi fiilis kuin tavallisista kävelylenkeistä.

3. Seurustelitko viime vuoden aikana? 
Tänä vuonna ei ihan hirväesti ole tullut edes mietittyä tätä asiaa tai surkuteltua omaa iksinkkuutta. 

4. Kerro pari parasta muistoasi viime vuodelta.
Hyviä asioita viime vuodelta on aika hankala muistaa. Välillä tuntuu ettei niitä juurikaan edes ole. Ehkä se oli kivaa, kun tyttöporukalla käytiin kesällä puistossa istumassa ja yökerhossa tanssimassa, kun koronarajoitukset olivat hetken lievemmän. Ylipäätään kesä oli aika seesteistä ja tasaista aikaa ja silloin korona melkein hetkittäin jopa unohtui.

MINÄ

1. Oletko muuttunut paljon viime vuoden aikana?
Varmasti jonkin verran. Vaikea asiat ja etenkin vanhempien terveyshuolet ovat saaneet pohtimaan asioita. Jos jonkin asian olen tänä vuonna oppinut, niin sen, että olen todella paha katastrofiajattelija ja se on muuten todella kuluttavaa.

2. Oletko lihonut?
Valitettavasti. Ehkä syynä on alkukevään stressi, mutta yllättäen kiloja tuli lisää aika monta. Naivisti kesällä kuvittelin, että jouluun mennessä ne on karistettu, mutta tiukasti ne edelleen kulkevat mukana. 

3. Saitko porttikiellon minnekään viime vuonna?
En.

4. Kävitkö elokuvissa YKSIN viime vuoden aikana?
Kyllä sitä ehti muutaman leffan käydä katsomassa ja nimenomaan yksin.

5. Oletko ottanut tatuointeja/lävistyksiä viime vuoden aikana?
En

RANDOM

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Töissä tutustui paljon uusiin sijaisiin ja yksi heistä oli kyllä oikein mukava tapaus. Harmi, että hän siirtyi muualle.

2. Piditkö uuden vuoden lupauksen?
Enpä tainnut mitään luvata

3. Synnytikkö kukaan läheisesi?
Ei

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei luojan kiitos. Tästä olen onnellisempi kuin ikinä, niin paljon tätä pelkoa tuli loppuvuodesta pyöriteltyä mielessä.

5. Missä maissa kävit?
Missään ei ehtinyt käydä. Koko perheen lomamatka oli varattu toukokuulle, mutta eihän sitä koskaan tullut. Saa nähdä, milloin ulkomaan matkailusta voi edes unelmoida. 

6. Mitä halusit vuodelta 2020, mikä ei onnistunut vuonna 2019?
Öh..varmaan parisuhdetta. Sen miettimiselle ei tosin paljoa aikaa ja voimia lopulta ollut.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2019?
7.6. oli viimeinen työpäivä osastolla, jonne olin koronan vuoksi siirretty. 8.8. iskä sai tia-kohtauksen. 4.11. oli äidin syövän leikkauspäivä. 

8. Mikä oli vuoden 2020 suurin onnistuminen?
Varmaan järjissä pysyminen. Se, että selvisin oman osaston vaihtumisesta töissä, vaikka se olikin itselle henkisesti aivan äärettömän raskasta.

9...ja suurin epäonnistuminen?
Ei kai mikään. Tai ehkä se etten pystynyt olemaan niin vahva kuin olisin halunnut.

10. Kärsitkö vammoista?
Vasen polvi sanoi sopimuksensa irti tammikuussa ja alkoi rutista todella pahaenteisesti. Postraumaattinen nivelrikko. Nykyään molemmat polvet rutisevat ja ovat muutenkin melko huonossa kunnossa.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Sanotaan vaikka herkkuateriat Woltin kautta, kun ei nyt mikään muu tule mieleen. :D

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsee kiitosta?
Siskon ihan ehdottomasti. Ollaan lähennetty tänä vuonna vielä entistä enemmän ja sisko on tukenut ja pitänyt mua järjissäni todella paljon.

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Töissä joidenkin ihmisten, etenkin koronasiirron aikaan.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Bensaan ja ruokaanhan ne aina menevät.

15. Mistä innostuit eniten?
No palapelin kokoamisesta olin keväällä innoissani. Ja podcastit tuli löydettyä tänä vuonna ihan uudella tavalla. 

16. Vuoden 2020 ihmiset
Sisko ja vanhemmat. Maailman tärkeimmät ihmiset.

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Surullisempi. Äidistä on huoli edelleen, vaikka kaikki onkin jo hyvin. Töissä koronan tuomat muutokset näkyvät edelleen tietyiltä osin ja se harmittaa melko paljon.

18. Lihavampi vai laihempi?
No lihavampi

19. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi. Kuvaan ovat astuneet pitkästä aikaa viikonlopputyöt ja nehän tietävät rahaa.

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikuntaa

21. ...entä vähemmän?
Ahdistua olisi voinut paljon vähemmän.

22. Missä vietit joulun?
Perheen kesken museotilalla

23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Olisin tajunnut välittämästi, että iskän outo käytös on oire tia-kohtauksesta ja kehoittanut äitiä soittamaan ambulanssin heti.

24. Rakastuitko vuonna 2019?
En

25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Pari kolme. Korona vaikutti tähän huomattavasti.

26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Hovimäki, Suurmestari

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Vaikea valita yhtä parasta, mutta sanotaan nyt vaikka Tiina Saaren ja Maiju Majamaan Ei jälkeäkään.

29...entä musikaalinen löyty?
Behm on aivan ihana artisti

30. Mitä halusit ja sait?
Tjaa. Varmaan sen, että sekä iskä ja äiti voivat molemmat hyvin kaikesta huolimatta.

31. Mitä halusit, muttet saanut?
En päässyt ulkomaille, se nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

32. Mikä oli vuoden suosikki elokuvasi?
Hmm, sanotaan Jojo Rabbit

33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Lomailin. Siskon kanssa kävimme syömässä oikein pitkän kaavan mukaan.

34. Ketä kaipasit?
En ketään erityistä

35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissään?
Perhe