Omalle isälle tehtiin torstaina katetriablaatio helpottamaan flimmeristä johtuvaa ikävää tuntemusta. Siitä tuli mieleen, etten ole tainnut koskaan kertoa, että myös mulle on aikoinaan samainen toimenpide tehty, eri syystä tosin.
Kärsin tosiaan teini-iässä sydämen tiheälyöntisyyskohtauksista. Sydän siis hakkasi hirveää tahtia. Mitään muljahteluja tai muuta sellaista kohtauksiin ei liittynyt. Ihan kaikkea en ajasta enää muista, mutta yritän kertoa jotain. Kohtaukset tosiaan ilmeistyivät aika yllättäen, en kärsinyt niistä vielä ala-asteiässä. Yläasteen loppupuolella vaiva sitten alkoi. Muistan, että kohtaukset saattoivat olla todella pitkiä, joskus menin nukkumaan sydämen hakatessa ja heräsin aamulla samaan tunteeseen. Olen joskus mennyt kouluunkin kohtauksen ollessa päällä. Voitte vain kuvitella kuinka inhottavalta kohtaukset tuntuivat, pahimmillaan olo kohtauksen aikana oli ihan hirveä.
No, toki kohtauksia alettiin sitten jossain kohtaa tutkia. Jos oikein muistan, niin alkuun sain kokeiluun beetasalpaajalääkityksen, jota aina tarvittaessa käytin. Siitä ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä eikä tarvittaessa otettu lääke lopettanut kohtausta. Jossain kohtaa sain ohjeistukseksi mennä lääkäriin juuri silloin, kun kohtaus on päällä. Niinpä kerran kesälomaillessamme perheen kanssa Savonlinnassa ryntäsimme paikalliseen sairaalaan. Siinä muuten oli pieni selittely, minkä takia tulemme yhtäkkiä paikalle ja minkä takia on äärimmäisen tärkeätä, että pääsen EKG-laitteisiin kiinni heti.
Kun beetasalpaajalääkityksestä ei ollut mitään hyötyä, tuli seuraavaksi vaihtoehdoksi katetriablaatio. Se tehtiin, kun olin 16-vuotias. Muistan edelleen, että ikäni puolesta olisin siinä vaiheessa kuulunut vielä lasten puolelle. Tampereella kyseistä toimenpidettä ei kuitenkaan ainakaan siihen aikaan tehty lapsille, vaan sitä varten olisi pitänyt mennä Helsinkiin. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että olin kokoluokaltani jo aikuisen mitoissa, joten poikkeuksellisesti siinä vaiheessa kävin aikuisesta. Hyvä niin.
Katetriablaatio tosiaan on toimenpide, jossa nivusen kautta katetrilla mennään suonia pitkin sydämeen. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa, joten potilas on hereillä ja voi seurata tapahtumia näytön kautta. Itse toimenpiteestä en enää omalta kohdaltani ihan hirveästi muista. Eniten mieleen on jäänyt se, että peti, jolla makasin, oli hirvittävän kapea. Toimenpiteessä kohtaus saatiin päälle keinotekoisesti, jotta nähtiin, mitä sähköratoja sydämestä piti polttaa. Lisäksi toimenpide kesti todella kauan. Sen jälkeen makasin sitten seuraavan yön hiekkapussi nivusen päällä painona. En saanut liikkua mihinkään, vaan tarpeetkin piti tehdä alusastialle.
Seuraavina päivinä olin äärettömän kipeä. Sairaslomaa en saanut, vaan palasin samantien kouluun. Muistan edelleen, kuinka jouduin pyytämään kaveria kävelemään hitaammin, sillä kipujen takia liikkuminen oli hankalaa. Siihen aikaan kotimme suihkutiloja remontoitiin ja kävimme perheen kanssa peseytymässä iskän työpaikalla. Muistan edelleen, kuinka rankoilta ne reissut tuntuivat itsestä.
Lopulta ablaatiosta ei ollut hyötyä, vaan kohtaukset jatkuivat. Niinpä sama toimenpide toistettiin muistaakseni noin vuotta myöhemmin. Tällä kertaa kaikki meni paljon helpommin. Rauhoittavien lääkkeiden ansiosta nukuin suurimman osan toimepiteestä. Lisäksi olin paljon parempivointisempi ja sain luvan seuraavana yönä liikkua ja käydä vessassa. En osaa sanoa, miksi ensimmäinen ablaatio oli niin hankala ja miksi myös sen jälkiseuraukset olivat paljon hankalammat.
Uudelleen tehty ablaatio onneksi toi lopulta toivotun avun. Kohtaukset jäivät pois kokonaan. Se oli muuten ihana tunne.
