Heippa pitkästä aikaa! Blogi ei ole kuollut, vaikka hetkeen tänne ei ole tullutkaan päiviteltyä. Se toki on tämän blogin kohdalla usein hyvä juttu, sillä silloin kaikki on terveyden suhteen kunnossa. Lisäksi käyntejä sairaalassa ei nyt ole ollut.
Alkuun voisin kertoa ilouutisen papa-kokeen tuloksesta. En muista yhtään, olenko asiasta maininnut koskaan, mutta ensimmäisessä papa-kokeessa löytyi pari vuotta sitten heti korkean riskin dna:ta. Niinpä poikkeuksellisesti uusi papa-koe otettiin jo kahden vuoden päästä eli nyt kesän alussa. Viime viikolla posti toi tuloksen. Olin jo varautunut huonoihin uutisiin, hyljinnänestolääkitys kun altistaa syöville. Tulos oli kuitenkin puhdas, joten siltä osin voin huokaista.
Helsingistä tuli kutsu kesän alussa ja tällä kertaa iloinen yllätys oli etäpoli. Vaikka sisko nykyään asustelee Helsingissä ja sitä myöten sinne helpompi olisikin mennä, niin silti on paljon helpompaa hoitaa asiat etänä kuin ottaa töistä päivä vapaata ja matkustella edestakaisin. Labroissa kävin taas Tampereella, sekin on jo kolmen vuoden takaa tuttu ihana uudistus ettei tarvitse Helsingissä yöpyä potilashotellissa vain siksi, että aamulla pääsee labrakokeisiin.
Tänään sitten oli lääkärin soittoaika. Tai niin siis ajattelin. Olin etukäteen jo miettinyt, kuinka puhelu kestää sen viitisen minuuttia ja siinä se. Mutta lääkärin sijasta puhelimen päässä olikin hoitaja. Hänellä oli joku hieno tittelikin ja oli juuri äskettäin aloittanut, joten selkeästi kyseessä oli suhteellisen uusi juttu. Viiden minuutin sijaan puhuttiinkin sitten tosiaan puoli tuntia. Haastattelu oli oikein perusteellinen, käytiin läpi mm. psyykkinen vointi, elämäntavat, alkoholin käyttö, jne. Tuli ihan semmoinen olo, että tässä oltaisiin vasta valmistautumassa elinsiirtoon. Huvitti myös hieman, kun tässä on tultu elettyä 12 vuotta siirtoelinten kanssa ja silti käytiin läpi mm. elinsiirtopotilaan ruokavaliota. Tosin lasten hankinnasta ei kerrankin ollut mitään puhetta! Mutta ei pidä valittaa, varmasti nuo asiat ovat jollekin tärkeitä muistutella. Tuli ainakin olo, että mun voinnista oltiin kiinnostuneita. Ja tuli hyvä muistutus siitä, että ne lääkkeet pitäisi muistaa ottaa ajallaan. Niin isolta synniltä tuntui jälleen se, että aina välillä Sandimmun-tabletti unohtuu ottaa.
Jos jotain pientä miinusta palvelusta pitäisi antaa, niin hieman vaikea sovittaa elämään se, että odottaa päivässä kahta puhelua. Ainakin omassa työssä puhelimeen vastaaminen on aika hankalaa. Onneksi nyt oli yövuoro edessä, joten pieleen meni lähinnä nukkuminen. Hoitaja tosiaan soitti aamulla ja uudestaan sitten iltapäivällä, kun lääkäri oli katsonut labrat. Toki tämänkin idean ymmärrän, jos jotain huolestuttavaa olisi mielessä, niin hoitaja sitten veisi asian lääkärille.
Kaikki oli onneksi jälleen kerran kunnossa, joten käynti seuraavan kerran sitten taas kolmen vuoden päästä. Hoitaja ehdotti, että jos silloin tulisin paikan päälle, mutta itse kyllä toivoin etävastaanottoa. Näen kuitenkin lääkäreitä säännöllisesti kasvotusten Taysissa. Toki mieli voi muuttua, jos vointi heilahtaa huonompaan. Biopsiasta olisin kyllä kysynyt, jos vaan olisi tullut mieleen. Se on viimeksi otettu 2015 ja netissä sanotaan, että biopsia otettaisiin viiden vuoden välein.
Kaiken kaikkiaan etävastaanotosta jäi hyvä mieli. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tästä laskua, kun kyseessä oli tosiaan puhelinkontakti eikä esim Teams-vastaanotto. Tämä nyt sitten korvasi Taysin maksapolin käynnin. Munuaispuolelle kutsu tulee joskus joulun aikaan.
