7.11. Maksapoli

Tämä aamupäivä onkin sitten ollut lähes identtinen eilisen kanssa. Ensin töihin ilmoitus, etten ole tulossa. Sitten sairaalalle labraan, jossa otettiin paastosokeri verestä. Sen jälkeen vain odottelua ja odottelua gastron polin aulassa.

Reilun tunnin ylimääräisen odottelun jälkeen vihdoin pääsin taas tutkimushuoneeseen. Aluksi sain niellä puudutusgeeliä, joka alkoikin heti toimia. Sen jälkeen makuulle vasemmalle kyljelle ja letkua nielemään.Puudutusgeelistä oli se apu, että ihan yhtä vahvaa oksennusrefleksiä ei nyt enää tullut. Kokemus oli silti aivan järkyttävä ja itkuhan sen jälkeen pääsi. Lisäksi vatsaa tutkittiin nyt hieman pidempään, mikä ei ainakaan asiaa yhtään auttanut. Onneksi molemmilla kerroilla vierellä seisoi kaksi oikein mukavaa sairaanhoitajaa. Heille isot kiitokset, koska rauhoittavat sanat ja silittely kyllä auttoivat tutkimuksen aikana. Ilman heidän läsnäoloaan kokemus olisi varmasti ollut vielä karmaisevampi.

Noh, mitään ihmeellistähän vatsasta ei siis löytynyt. Lisäksi paastosokeriarvo oli ihan normaali. Koepaloista tulos tulee joskus, niistä ehkä selviää jotain tai sitten ei. Nyt kun oireet ovat poistuneet, niin ei tunnu niin pahalta, vaikka mitään selittävää tekijää ei mahdollisesti löydy. Eniten oon vain helpottunut siitä, että diabetesta ei ole eikä ilmeisesti myöskään refluksitautia, josta olin jossain vaiheessa lähes varma.

Yhden asian lääkäri kuitenkin pisti merkille. Cya-pitoisuus oli aika korkealla. Niinpä ilta-annosta vähennettiin nyt 25mg eli uusi annos on 100mg+75mg. Parin viikon ajan syön tällä annoksella ja sitten otetaan labrat. Voi olla, että paluu vanhaan annokseen on edessä heti silloin, niin nimittäin on joka ikinen kerta käynyt. Samalla lääkäri muistutteli, että liian korkea cya-pitoisuushan voi aiheuttaa kyllä pahoinvointia (kokemusta on), mutta tuskin tässä nyt siitä kuitenkaan on kyse.

Noh, elämä jatkuu nyt taas normaalina. Onpahan kyllä olleet henkisesti raskaita päiviä nämä. Pieni muistutus itselle taas siitä, kuinka elämässä kaikki on hirveän hyvin. Sen kun meinaa aina välillä unohtaa.

Ps. Miksi aina tämmöisiin tutkimuksiin sattuu ne kaikista kivoimman näköiset kandit? Nytkin siinä sitten kaksi nuorta miestä pällisteli mun kärsimystä. Ai että miten mukavaa. :D

6.11. Maksapoli

Tänään oli sitten tutkimusten aika. Etukäteen jännitti ihan hirveästi. Ei niinkään itse tutkimus, vaan tulokset, joita se saattaisi paljastaa.

Aamulla ensitöikseni kävin labrassa. Sieltä suuntasin sitten odottelemaan kutsua gastroskopiaan. Reilut kolme varttia sainkin odotella ennen kuin kutsu kävi. Siinä vaiheessa alkoi jo itse tutkimuskin jännittää. Mulle oli tarjottu esilääkitystä aiemmin, mutta kieltäydyin siitä. Aika hyvin tässä vuosien varrella oon näitä tutkimuksia oppinut kuitenkin sietämään. Lisäksi multahan on joskus vuosia sitten tutkittu suun kautta sydäntä lähes samalla tavalla, joten ajattelin tutkimuksen olevan ainakin jollain tasolla tuttu.

Noh, ensimmäinen ero sydäntutkimukseen oli heti se, että letku (joka siis niellään) oli paljon ohuempi. Ihana helpotus. Nyt ei kuitenkaan nielua paljon puuduteltu tai muuta, vaan asiaan käytiin aika suoraan. Sain suukappaleen, jota purin ja sitten jo mentiin.

Kokemus oli ihan hirveä. Itsellä on vielä flunssa, joka tuntui koko asiaa pahentavan, kun en juuri nenän kautta voinut hengitellä. Oksennusrefleksi tuli lähes välittömästi. Välillä tuntui niin pahalta, että olisi mieli tehnyt rimpuilla ja repiä itse letku pois nielusta. Jotenkin kuitenkin kestin loppuun asti.

Mitään erikoista lääkäri ei vielä nähnyt ja tämän vuoksi huomenna on sama juttu uudestaan. Tällä kertaa kyllä kuulemma puudutuksen kanssa. Sairaanhoitaja myös kovasti kyseli, enkö haluaisi huomenna rauhoittavaa lääkettä. En halua, ei siitä mitään iloa ole. Hammasta purren kestän huomisenkin tutkimuksen.

Sen lääkäri pisti merkille, että vatsalaukku ei ollut kunnolla tyhjentynyt, vaikka lähes 12 tuntia olin syömättä ollut. Niinpä ensimmäinen kysymys oli, onko mulla kenties diabetes. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi. Muistan kuinka aikoinaan aneurysma-leikkauksen jälkimainingeissa jouduin hetken insuliinia itselleni pistämään, kun verensokerit kohosivat kortsonin syönnin myötä. Jo silloin pelkäsin tosi paljon, jos kyseisen taudin nyt saankin. Tämä päivä onkin mennyt aika vahvasti googletellen kaikenlaista aina diabeteksesta mahalaukun tyhjenemiseen.

Huomenna siis tosiaan uusi yritys. Tämän päivän oon kokonaan liemiruokalinjalla eli mitään kiinteää ei saa syödä.  Näin varmistetaan, että mahalaukku on aamulla varmasti tyhjä. Lisäksi käyn taas labrassa, nyt otetaan tietenkin sitten se paastosokeri. Jännittää taas ihan hirveästi, sillä en vaan millään jaksaisi tähän nyt kaiken hyvän päälle diabetesta. En oikeasti.

Kun yhtäkkiä kaikki ei olekaan hyvin

Okei myönnän, otsikko on hieman dramaattinen. Mutta toisaalta, ei mulla tällä hetkellä kaikki ole ihan kunnossa.

Oon nyt kahden viikon aikana kärsinyt aivan järjettömän kovasta närästyksestä. Mua närästää ihan äärettömän harvoin ylipäätään. Molemmilla kerroilla oireet on alkuun olleet ihan normaaleja, lähinnä happamia röyhtäyksiä. Kummallakin kerralla tilanne on kuitenkin äitynyt niin pahaksi, että oon viettänyt pari tuntia vaan oksentaen n. 6-7 kertaa peräkkäin. Oksennuskohtaukset ovat olleet niin rajuja, että välillä lopussa on meinannu tajua lähteä ja on tullut jonkinmoisia kouristuksia. Verta oksennuksen mukana ei sentään ole onneksi tullut.

Mulle itse asiassa kävi tämmöinen samanlainen tapaus myös joskus useampi kuukausi sitten, ehkä jopa puoli vuotta sitten. Se kuitenkin jäi vaan yhteen kertaan enkä osannut asiaa sen enempää murehtia. Niin olisi varmasti käynyt nytkin, mutta kun toinen samanlainen närästyskohtaus tuli niin pian, oli pakko ottaa yhteyttä lääkäriin. Lisäksi tästä viimeisimmästä kohtauksesta on jäänyt rintaan outo polttava tunne.

Niinpä tänään sitten olin yhteydessä gastron poliin puhelimitse. Sieltä lääkäri määräsi heti lähetteen mahalaukun tähystykseen, joka melko kiireellisenä tehdään jo tulevana maanantaina. Mun tapauksessa on onnena aina se, että kaikkeen reagoidaan aika nopeasti eikä tarvitse odotella kuukausia tutkimukseen pääsyä.

Oon nyt huomannut, että tämmöinen juttu on mulle heti paljon raskaampi kuin silloin pahimpina sairasteluvuosina. Silloin sitä jotenkin tottui jatkuviin vastoinkäymisiin ja turtui osaltaan niihin. Nyt kaikki on ollut niin kauan hyvin, että tällainen asia tuntuu tosi suurelta. Lisäksi mua pelottaa ihan hirveästi. En voi sille mitään, mutta mun pahin pelkoni on, että sieltä löytyy jotain niin vakavaa, että lääkäri joutuu toteamaan mulla olevan enää vain viikkoja elinaikaa. Toisaalta pelkään myös sitä, ettei tähystyksessä löydy mitään. Tiedän kokemuksesta kuinka hirveää se on, kun on selvät oireet, mutta mitään selittävää diagnoosia ei löydy.

No, yritän nyt vain olla miettimättä liikaa asiaa. Toivottavasti kaikelle löytyy selitys ja kaikki on myös hoidettavissa. Muuta en toivo.

Kyleena-hormonikierukka kokemuksia

Itsellä on nyt ollut Kyleena-hormonikierukka kolme kuukautta ja ajattelin kirjoitella omia kokemuksia siitä. Kirjoitellaan ne nyt tämän blogin puolella, kun tavallaan kuitenkin terveyteen liittyvät.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, en kärsinyt kierukan laiton jälkeen oikeastaan normaaleja kuukautiskipuja kummemista kivuista. Ne myös menivät aika nopeasti ohi. Aluksi minkäänlaista vuotoa ei esiintynyt, mutta parin päivän jälkeen alkoi sitten tiputteluvuoto. Sitä kesti n. pari viikkoa ja sinä aikana jouduin säännöllisesti käyttämään pikkuhousunsuojia.

Ensimmäiset kuukautiset kierukan asunnuksen jälkeen tulivat normaalisti ja olivat myös  runsaudeltaan ihan normaalit. Niiden jälkeen ärsyttävä tiputteluvuoto jäi kuitenkin viimein pois, mistä olin tosi onnellinen. Sen jälkeen tiputtelua ei ole enää ollut. Seuraavat kuukautiset olivat jo selvästi edellisiä niukemmat. Selvisin pelkällä kuukupilla ilman sidettä varmistuksena. Viimeisimpien menkkojen kohdalla ehdin jo toivekkaasti ajatella, etten tarvitse enää ollenkaan kuukuppiakaan. No, vahinko tapahtui ja kuukuppi löysi aika äkkiä tiensä oikealla paikalleen. Seuraavat menkat on kohta tulossa ja saa nähdä, millaiset ne sitten ovat.

Pelkäämäni lisääntynyttä aknea ei luojan kiitos ole vielä tullut. Lihomistakaan en ole ainakaan mitenkään kauheasti huomannut enkä ruokahalun lisääntymistä. Aluksi tuntui jopa siltä, että ruokahalu pieneni selvästi. Kivut eivät ole lisääntyneet, mutta ehkä pahentuneet hieman. Välillä tulee todella ilkeää viiltomaista kipua alavatsalle ja etenkin oikean lantion kohdalle. Onneksi kipukohtaukset menevät aika nopeasti ohi.

Hormonikierukan kohdalla oli aika paljon raportoitu seksuaalisten halujen selvää vähenemistä. Senkin kohdalla alussa tuntui ihan päinvastaiselta. Voin kertoa, että ei näin sinkkuna ole sellainen olotila ihan hirveän mukava. Alussa myös itketti tosi paljon. Edelleenkin huomaan, että itkuherkkyys on suurimmillaan menkkojen alun lähestytessä. Veikkaanpa, että jos menkat joskus jäävät kokonaan pois, niin tuosta itkuherkkyydestä kyllä tiedän, milloin niiden pitäisi tulla.

Tähän mennessä kokemukset ovat siis olleet lähinnä vain positiivisia. Oon kyllä todella onnellinen, jos kerrasta löytyi itselle sopiva ehkäisymuoto.

20.6. Maksapoli

Mulla on ihan sellainen tunne, että viime aikoina on saanut taas rampata Taysissa ihan urakalla. Kai se johtuu noista gynen käynneistä. Kaikki käynnit on myös ajoittuneet yövuorojen kanssa samaan aikaan, niin myös tällä kertaa. Niinpä heräsin tiistaina yövuorosta tultua viiden tunnin unien jälkeen ja poljin Taysiin.

Lääkäri oli tietenkin sellaiset 20 minuuttia myöhässä ja jälleen eri kuin viime kerralla. Niinpä sain taas selittää taustoja, vaikka lääkäri kyllä muisteli mut kerran nähneensä silloin kun vielä olin lisähapessa kiinni. No, ei kai siinä mitään, ihan kivahan niitä menneitä juttuja oli kertoa. Ja tykkään kyllä aina noista lääkäreistä, jotka asiat paperille kirjoittavat. Tulee itselle sellainen olo, että nyt ihan oikeasti kuunnellaan ja ollaan kiinnostuneita asioista.

Verikoetulokset olivat muuten kaikki ok, mutta kihtiarvo oli aika roimasti yli viitearvojen. Se vähän säikäytti, etenkin kun jossain vaiheessa siirron jälkeen sairaalassa maatessa mulla jo hetken epäiltiin kihtiä. Netistä kuitenkin luin, että korkeat kihtiarvot eivät välttämättä vielä kerro kihdin puhkeamisesta mitään. Eikä mulla (ainakaan vielä) ole ollut mitään oireita. Toivotaan ettei tulekaan, koska en mielelläni mitään uutta sairautta enää ottaisi.

Itselle tuli välillä sellainen olo lääkäristä, että hän olisi kovasti toivonut, että mulla jotain asiaa tai kysyttävää olisi. Kovasti hän useaan otteeseen koitti vielä juttua jatkaa ja kyseli menneistä kokemuksista. Lisäksi hän välillä pysähtyi kattelemaan mua useaksi sekunniksi. Ei mulla kuitenkaan mitään sanottavaa tai kysyttävää ollut, kaikki on edelleen tosi hyvin.

Tänä kesänä en sitten perinteistä Helsingin reissua enää teekään, joten vasta joskus syksyllä on seuraava lääkärikäynti. Hyvä näin, koska ei mulla kyllä olisi siellä Helsingissäkään mitään kerrottavaa tai kysyttävää. Oon lääkitykseeni tyytyväinen ja elämä rullaa mallillaan eteenpäin.

31.5. Naistentautien poliklinikka

Niinhän siinä sitten kävi viime gynekäynnin jälkeen, että ne menkat aika pian alkoivat. Ja kävi myös niin kuin vähän oinastelin, eli työvuorot eivät vaan millään antaneet mahdollisuutta lääkärikäynnille. Niinpä piti sitten jäädä vain odottelemaan seuraavia menkkoja. Vähän kyllä huvitti, kun se hoitaja painotti mulle erittäin tarmokkaasti puhelimessa, että nyt tämän kuukauden aikana sitten pitää ehdottomasti pitää ehkäisystä huolta. Teki mieli sanoa, että oon tässä nyt jo aika monta vuotta pärjännyt, niin eiköhän yksi kuukausikin vielä mene. :D

No, menkat alkoivat sitten helatorstaina ja sopivasti tällä viikolla yövuorot taas olivat. Onni oli myös myötä siinä, että vapaa aika löytyi keskiviikkona klo 9, joten pääsin taas suoraan yövuorosta polille. Olin siinä käsityksessä, että jälleen menen opetuspolille, mutta nyt vastassa olivatkin vain lääkäri ja hoitaja. Täytyy myöntää, että hieman harmitti lääkärin vaihtuminen. Se edellinen lääkäri oli niin äärettömän mukava, että hänen kanssaan olisin erittäin mielelläni uudelleen asioinut. Opiskelijoiden puuttuminen sen sijaan nyt ei kauhesti haitannut.

Lääkäri siinä sitten hetken pähkäiltyään tuli siihen tulokseen, että mulle laitetaan hormonikierukka nimeltään Kyleena. Siitä oli puhetta myös edellisen lääkärin kanssa. Aika nopeasti pääsinkin jo tutkimuspöydälle makaamaan. Ensin lääkäri hieman ultralla katseli kohtua ja sitten jo asensi kierukan paikoilleen. Jännitti kyllä se laitto ihan kauheasti, sillä tietenkin olin kaikki kauhukokemukset netistä etukäteen lukenut. Ja kyllähän se aika ikävältä tuntui, mutta onneksi vain pienen hetken. Nopeasti kaikki oli ohi, lääkäri ultrasi, että kierukka on paikoillaan ja sitten sain jo lähteä. Saatesanoiksi sain, että kierukan teho on viisi vuotta ja ehkäisyteho alkaa heti. Mitään jälkipolikäyntejä tuonne ei ole, vaan tarvittaessa pitää sitten hakeutua omalääkärin vastaanotolle.

Polikäynnin jälkeen suuntasin sitten kotiin nukkumaan. Aika karuja kokemuksia olin lukenut myös kierukan asentamisen jälkeisistä kivuista ja niitä aloin sitten odotella. Ennen nukkumaan menoa ei kuitenkaan tuntunut muuta kuin kuukautiskipuja vastaavia tuntemuksia. Ne menivät ohi lämpimän kauratyynyn avulla ja pian olinkin jo unessa. Myöskään illalla mitään kummempia kipuja ei ollut. Tähän mennessä kaikki on siis näyttänyt tosi hyvältä. Edelleen tosin vähän jännitän, millaisia sivuvaikutuksia tässä voi vielä tulla. Yksi aika yleinen on ainakin akne. Sen ei tarvitsisi pahentua yhtään. Lisäksi jotkut ovat raportoineet ruokahalun kasvua, mitä en myöskään todellakaan toivoisi. Mutta toivotaan nyt, että olisi kerrasta löytynyt sopiva ehkäisykeino ja tällä voisi mennä sen seuraavat viisi vuotta eteenpäin.

26.4. Naistentautien poliklinikka

Ihan alkuun kerron, että oon nyt oikeasti tsempannut siinä lääkkeen otossa. Monet kerrat blogiteksteissä on niin tullut luvattua, mutta nyt lääkärin sanat jäivät jotenkin todella mieleen. Vaihdoin ottoajan klo kahdeksasta klo kymmeneen. Otan siis aamulääkkeen aamuvuoroissa mukaan töihin. Nyt lääke on tullut otettua niin paljon paremmin. Hyvä minä!

Sitten itse asiaan. Sain tosiaan kutsun naistentautien polille. Ensimmäinen aika olisi ollut jo muutama viikko sitten, mutta työvuorojen vuoksi jouduin jälleen vaihtamaan. Nytkin kyllä meinasi hieman olla ongelmaa löytää sopiva aika, joten lopulta päätin mennä yövuoron jälkeen suoraan sitten. Eipä kai tässäkään mitään ongelmaa olisi ollut, kun valvomisen piti päättyä eilen. Sairastapauksen vuoksi sainkin kuitenkin vielä kolmannen yön, joten hieman mietitytti unien vähiin jääminen. Mutta minkäs teet.

Erittäin väsyneenä aamulla siis suuntasin polille. Paikka on tuttu teini-iästä. Silloin tutkittiin, minkä takiat kuukautiset eivät ala. Muistan, että lääkäri määräsi mulle silloin jotain hormonipillereitä, joita en missään tapauksessa olisi saanut syödä. Maksalääkäri oli tästä aika kauhuissaan. Silloin mulle myös sanottiin, että keho on niin sairas, että sen vuoksi kuukautiset eivät nyt vain tule. Keho säästää sellaisessa asiassa, joka ei ole välttämätön. Siirron jälkeisenä syksynä menkat sitten vihdoin alkoivat. Oli muuten aika onnenpäivä, olihan se selvä merkki oman kropan parantumisesta.

Vaikka paikka nyt oli jotenkin tuttu, niin silti käynti jännitti jostain syystä ihan hirveästi. Lisäksi menin vielä opetuspolille. Ihan jo omien kokemusten kautta annan aina opiskelijoille mahdollisuuden tutkia, mutta tässä se vain kyllä lisäsi sitä jännitystä. Enkä nyt ole ihan varma, että onko se niin kamalan kiva, kun huoneeseen mentäessä siellä seisoa töröttää itse lääkärin lisäksi kolme muuta henkilöä. Ja tietenkin niistä kaksi vielä miespuolista. (Onneksi ei sentään omaa silmää miellyttäviä, se olisi ollut ihan kauheaa. :D)

Yksi näistä kolmesta sitten piti mun alkuhaastattelun. Ihan hyvin kyseli, silti kyllä koko homma tuntui vaan todella kiusalliselta. Kertoivat sitten siinä, että mulle todellakin ollaan sitä hormonikierukkaa suunniteltu ehkäisykeinoksi.

Sitten olikin itse tutkimuksen aika. Se oli itselle varmasti se jännittävin osa. Muistan kuinka teini-iässä kyseinen tutkimus sattui aivan valtavasti ja odotin nyt jotain samanlaista kauhukokesta. Luojan kiitos tutkimus ei sattunut oikeastaan yhtään. Ja oli kyllä mukava kuulla, että kaikki on normaalisti ja hormonitoiminta on täysin normaalia. Samalla siinä sitten nappasivat papa-näytteen.

Nyt sitten odotellaan vain menkkojen alkamista, jotta kierukka voidaan paikoilleen asettaa. Pieni stressi meinaa taas pukata päälle noitten työvuorojen takia. Idea on siis se, että soitan polille, kun menkat alkavat ja vuodon viimeisinä päivinä kierukka sitten laitetaan. Kalenterin mukaan niiden pitäisi alkaa tässä ihan näinä päivinä, mutta mun kuukautiset on kyllä aina olleet todella epäsäännölliset. Nyt toivon vaan, että vuoto ajottuisi jotenkin niin, että pääsisin töitten puolesta sitten polilla käymään. Tyhmä nyt stressata tästäkin asiasta, mutta minkäs sitä itselleen voi.

Polin ihan varsinainen lääkäri oli kyllä hirmuisen mukava. Hän esim. lupasi, että pääsen ensi viikolla (jos ne menkat nyt niin alkaa) ylimääräiselle ajalle, vaikka heidän kalenterinsa onkin ihan täynnä. Lisäksi hän huoneestaan ulos saattaessa otti puheeksi tän mun huonon ihon. Hän siinä sitten pohti, että aknen kannalta hormonikierukka ei ole paras ratkaisu, vaan siihen parhaiten sopisi yhdistelmäehkäisy. Asia jäi kuitenkin auki ja jäin nyt siihen käsitykseen, että edelleen kuitenkin sillä kierukalla mennään. Lisäksi hän lupasi mulle reseptin kirjoittaa rasvoista, joita voin taas tähän naamaan lätkiä. Ihan kiva, sillä asia on taas vähän jäänyt. Toisaalta oon kyllä jo hyvin näitten näppyjeni kanssa oppinut elämään, mutta tuskin ne rasvat haittaakaan tekee.

Ja loppuun on vielä pakko laittaa lääkärin ihanat sanat. Hän nimittäin vastaanoton lopuksi sanoi mulle, että eihän mulla mitään sairauksia ole, oon täysin terve ja mua hoidetaan täysin terveenä ihmisenä. Ette arvaa kuinka ihana oli kuulla noi sanat. Etenkin kun joskus nuorempana sain kuulla olevani monisairas.

27.3. Munuaispoli

Käväisin eilen ennen iltavuoroon menoa lääkärillä. Kovasti toivon jo etukäteen, että lääkäri olisi kerrankin ajoissa, sillä aikataulu oli ehkä hieman tiukka. Tai no ei välttämättä tiukka, mutta tykkään yleensä hoitaa asiat ilman kiirettä. Ja onneksi näin kävikin, pääsin vastaanotolle aivan ajallaan.

Etukäteen toivoin myös, että lääkäri olisi nainen. Jotenkin tykkään vain enemmän naislääkäreistä. Lisäksi juuri munuaispuolella on ainakin yksi sellainen mieslääkäri, jonka kanssa en tule oikein millään toimeen. Tämänkin asian kanssa kävi tuuri, lääkäri tosiaan oli nainen ja vielä sellainen, jonka kanssa olen joskus ennenkin asioinut.

Aluksi katselimme jälleen verikoetuloksia. Hemoglobiini oli yllättävn hyvä 119. Krea taisi muistaakseni olla 110. Maksa-arvot normaalit. CyA-arvoon lääkäri kiinnitti huomiota, sillä se oli nyt vain 66, kun viime kerralla lukema oli 105. Lääkäri sitten kysyi suoraan, unohdanko joskus ottaa Sandimmunin. Noh, kyllähän se unohtuu. Tästä lääkäri hieman puhutteli, sillä jo yhden lääkkeen unohtaminen on melko huono asia. Omatunto kyllä kolkutti siinä kohtaa aika kovaa, sillä pakko myöntää, että etenkin iltalääke unohtuu vähän liian usein. Lisäksi 12 tunnin säännöllisyys lääkkeen otossa on todella huonoa. Siis todella huonoa. Kolmivuorotyö vaikeuttaa ihan kauheasti, kun harvoin herään useana päivänä samaan aikaan. Nyt pitäisi oikeasti tsempata asian suhteen ihan kunnolla. Täytyy vain päättää joku tietty kellonaika ja ottaa tarvittaessa lääkkeet sitten esim. töihin mukaan. Sen verran arvo jäi lääkäriä mietityttämään, että koitan nyt syödä Sandimmunit säännöllisesti ilman unohduksia ja uusi CyA-arvo otetaan parin viikon kuluttua. Jospa se silloin olisi sitten noussut.

Aivan yllättäen lääkäri otti sitten puheeksi ehkäisyasiat. Eipä mulla ole mitään ehkäisyä käytössä, kondomin turvin on tullut mentyä. Monet kerran on kyllä tullut mietittyä, että pitäisi kai sitä itsekin joku ehkäisy hankkia, mutta koska oon niin saamaton ihminen, niin se on vain aina jäänyt. Lisäksi oon aina perustellut itselleni, että hankin sen sitten, kun vakituinen kumppani on olemassa. Olin kyllä salaa todella onnellinen, että lääkäri toi itse asian esille. Aina oon siinä luulossa elänyt, että elinsiirtopotilas ei missään nimessä voi käyttää hormonaalista ehkäisyä, mutta tämä olikin täysi harhaluulo. Lääkäri selitti, että voisin käyttää jopa e-pillereitä, mutta hän suosittelee hormonikierukkaa. Itselle nyt ei niin ole väliä mikä ehkäisy on käytössä, joten hormonikierukka kuulostaa ihan hyvältä. Lääkäri lupasikin asiasta heti tehdä lähetteen sairaalan gynekologille, sillä hän epäili, että elinsiirron vuoksi saan ehkäisyn maksutta. Jotain hyötyä siitäkin sitten.

Lopuksi lääkäri sitten tutki siirrännäiset tunnustelemalla ja uusi tarvittavat reseptit. Seuraava kerta on vasta vuoden kuluttua. Nyt jään vain odottamaan lähetettä gynelle. Tosi tyytyväinen olo käynnin jälkeen kyllä oli. On maailman tyhmintä sanoa näin 27-vuotiaana, mutta on tuon ehkäisyasian vuoksi nyt jotenkin paljon aikuisempi olo. :D