Kun astuin huoneeseen ja lääkärin näin, olin kyllä aluksi vähän järkyttynyt, koska juurikin luulin hänen jo eläkkeelle jääneen. Lisäksi hän ei ole mun hoidossa ehkä kovin hyvin onnistunut. Silloin ennen siirtoa kun olin todella sairas, sain kuulla häneltä ettei elinsiirtoa ole odotettavissa vielä 5 vuoteen. Muutenkin hän teki aika isoja virheitä hoidossani juuri niinä kriittisimpinä hetkinä. Muistan edelleen kuinka siirron jälkeen makasin sairaalassa ja ko. lääkäri mulle soitti ja kyseli kuulumisia. Kun kerroin, että siirto on tehty, oli hän melkoisen yllättynyt. Näiden asioiden takia ei tämä lääkäri ole ihan siellä suosikkilistani kärjessä.
Noh, lääkäri kyseli vointia ja kertoili verikoetulokset. Kaikki on kunnossa. Cya-arvo on vähän matala, mutta lääkitystä ei nyt lähdetä nostamaan, sillä se sitten taas voi nostaa Krea-arvoa (=munuaisarvo), joka on mulla muutenkin pikkaisen koholla. Kontrolloidaan kuitenkin Cya-arvo uudestaan kesäkuussa ja katsotaan, millä tasolla se silloin on. Maksa-arvot mulla on aivan erinomaiset.
Reseptejä siinä lääkäri sitten kirjoitteli ja kertoili samalla eläkkeelle jäännistään. Sitten hän totesi, että on aivan todella onnellinen siitä kuinka hyvin mä nyt voin ottaen huomioon alkutilanteen. Kyyneleet silmissä totesi mun olevan unelmapotilas, kun kaikki on mennyt näin hyvin. Lisäksi hän kehui tosi paljon sitä, kuinka kaikkien näitten rankkojen juttujen keskellä oon pysynyt jollain tavalla pitämään pääni kasassa ja oon aina jaksanut uskoa tulevaan. Oli oikeesti aika hämmentävää, kun lääkäri siinä edessä melkein itkee. Mutta onhan se myös hienoa, että mun hoitoni ja paranemiseni on jotakuta noin paljon koskettanut. :)
Lopuksi piti vielä vähän keskeyttää lääkärin kyynelehtiminen, sillä halusin hänen mielipiteensä finneihin, joita mulle valitettavasti tulee melko paljon. Ja nehän on aika kipeitä ja muutenkin tosi inhottavia. Ilman meikkiä on turha haaveilla lähtevänsä mihinkään. Lääkäri sitten lupasi kirjoittaa mulle lähetteen ihotautipolille ja sitä mä vähän toivoinkin. Jos sieltä nyt edes jonkinlaisen avun saisi.
Semmoinen käynti tällä kertaa. Jäi kyllä vähän mietityttämään nuo lääkärin sanat siitä, kuinka hyvin oon tästä kaikesta pääkopan kannalta selvinnyt. Mikäköhän siinä on, että mä selvisin, mutta joku muu olisi voinut hyvin masentua? Ehkä mietin sitä joskus jossain erillisessä postauksessa.
