Kirurginen sairaala 15.-16.7.2010

Nyt on sitten kontrollikäynti takanapäin. Seuraava aika on jo kuukauden kuluttua eli 17.8.

Matka Helsinkiin meni mukavasti. TAYS:ta lainattu happilaite antoi happea ajomatkan ajan ja Helsingissä liikkuessa sain happea omasta isommasta kannettavasta happipullostani. Happi tosin haihtui laitteesta yllättävän nopeasti, vaikka ajomatkan aikana se ei edes ollut käytössä. Kun saavuimme Helsinkiin, oli puolet hapesta jo haihtunut pois.

Onneksi happea kuitenkin oli vielä jäljellä, sillä kävimme vanhempien kanssa syömässä ja kiertelimme hieman Forumissa. Lopussa tuli kyllä jo heikko olo ja silmissä kaikki alkoi näkyä valkoisena.

Itse sairaalaan saavuimme noin puoli kahdeksan aikaan. Sain paikan 5 hengen huoneesta. Heti saavuttuamme sairaalaan sain nenälleni happiviikset. Myös verenpaine ja kuume mitattiin. Verenpaine oli jopa huolestuttavan alhainen, alapaine vain 34. Täytyy nyt ensi kerralla sairaalassa käydessä miettiä, onko verenpainelääkkeeni enää tarpeellinen.

Ilta sairaalassa meni mukavasti ja nukkumaan aloin yhden aikaan. Sain yllättävän hyvin nukuttua, sillä kukaan ei kuorsannut.

Aamulla otettiin tietenkin verikokeet ja kävin myös maksan ultraäänitutkimuksissa. Mitään uutta ei löytynyt.

Olisin päässyt jo aamulla sairaalasta pois, mutta aika venyi, sillä kaikki lääkärit olivat kiinni maksansiirtoleikkauksessa. Niinpä kukaan ei ehtinyt katsomaan uä-kuvaani kuin vasta iltapäivällä.

Neljän aikaan pääsin vihdoin hikisestä sairaalasta pois. Kiersimme vielä vanhempien kanssa autolla hieman Helsinkiä ympäri ja sitten suuntasimme kotiin.

Matka oli sen verran rasittava, että nyt tuntuu taas olo aika kuumeiselta. Onneksi tiedän, että huomenna tämä olo on jo ohi. :)

Helsinki kutsuu

Huomenna on sitten aika Kirurgiseen sairaalaan kontrollikäynnille. Ei kyllä yhtää huvittaisi mennä edes yhdeksi yöksi sairaalaan makaamaan. :/

Vanhemmat yöpyvät hotelissa Helsingissä sen yön, jonka itse vietän sairaalassa. Tulee helpommaksi, kun ei tarvitse ajella edestakaisin.

Onneksi huomiseen liittyy myös jotain mukavaakin. Vanhemmat vievät syömään Helsingissä johonkin ravintolaan ennen sairaalaan menoa. Mukava saada vatsa täyteen. :)

Elämää happiviiksien kanssa

Onneksi minulla on tuo kannettava happipullo, sillä muuten normaali elämä olisi aika kamalaa. Happipullo mahdollistaa sen, että voin liikkua edes jonkin verran ihmisten ilmoilla.

Nyt helteiden aikaan olen käynyt pari kertaa rannalla ja ottanut happipullon matkaan. Ihanaa saada nauttia rannalla auringosta. Uimaan menen tietenkin ilman happiviiksiä. :D

Elokuvissakin olen käynyt nyt kaksi kertaa happipullon kanssa. Onneksi happiviikset ovat niin pitkät, että ne yltävät helposti nenääni, vaikka pullo on lattialla. On ihanaa virkistystä käydä elokuvissa ja herkutella. :)

Kannettava happipullo on siis todella iso pelastus, vaikka ei se liikkuessa oikein autakaan. Mutta kun olen paikallani, happi helpottaa oloani huomattavasti.

Kotona ei onneksi ulos mennessä tarvitse aina täyttää kannettavaa pulloa, vaan sisällä olevan happirikastimen letku riittää helposti ulos asti.

Taksikyyti varattuna

Naapurissamme asuu tuttu mies, jolla on oma taksifirma. Niinpä äiti sopi hänen kanssaa, että kun soitto siirtoleikkaukseen joskus tulee, soitan suoraan naapurille ja hän tulee joko itse viemään minut Helsinkiin tai lähettää jonkun muun firmastaan. Mukavaa, että voi soittaa tutulle tyypille eikä mihinkään tuntemattomaan taksifirmaan. :)

Huono päivä

Tänään oli kyllä huono päivä. Nukuin viime yönä huonosti ja se sai aikaan sen, että olin tänään aika kärttyinen. Pikkusisko päätti lähteä kaupungille shoppailemaan ja se tuntui kyllä yllättävän pahalta. Haluaisin niin itsekin mennä kaupungille ostelemaan ihania kesävaatteita, mutta kuntoni ei salli sitä. Väsyisin jo ensimmäisessä kaupassa.

Suuttuneena siskon lähdöstä en taaskaan viitsinyt koko päivänä pitää edes happiviiksiä. Ja kyllähän se taas tuntuu olossa. Nyt ne sentään ovat tuossa nenällä.

Tulisipa se siirtokutsu jo pian, sillä tällaista elämää ei vain jaksa. Varsinkin näin kesällä harmittaa, kun ei voi mihinkään mennä. :/